Skip to content

170. Suurempi kuin sydämeni…

Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus. Suurempi kuin oma into, ehdottomuus mieleni – uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi.

Suurempi kuin epäilymme, suurempi kuin lankeemus, suurempi kuin pettymykset Jumalan on luottamus. Hän on itse kutsuessaan meihin istuttanut sen. Hän ei kadu kutsumistaan, hän on vahvuus heikkojen.

 Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain: Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain. Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu? Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?

Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan.

Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala. Rukouksen hiljaisuuteen, valoon Kirjan avatun, lähellesi, Vapahtaja, kutsut kesken taistelun.

Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö. Siinä itse, armon Henki, uupunutta uudistat. Annat kasvullemme aikaa, uuteen työhön valmistat

Yllä virsi 525, joka laulettiin tämän päivän konfirmaatiomessussa. Joka kerta kun tuon kuulen tai sitä laulan, se nk. kolahtaa.

Virsi asettaa minut sille paikalle, johon kuulun. Kristuksen varaan.

Kyllä se Lutherin löytö – nuorten sanoin – rulettaa vielä tänäänkin! Yksin uskosta, yksin armosta! – Ja helpottaa valtavasti!

Ehtoollisen päätösrukouksen sanat sisältävät ajatuksen “Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä” (kuuluu sinulle, kaikkivaltias Isä, Pyhän Hengen yhteydessä kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti).

Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä – tulisi myös elämämme olla.

Ei omin nokkinemme, yksin, sooloillen, ilman Häntä. Niin emme pelastu – emmekä kyllä pysty Jumalan mielen mukaiseen elämäänkään. Niin Jeesus itse sanoi: “Ilman minua te ette voi mitään tehdä.”

Omat tekomme ovat “tuomitut” hedelmättömyyteen, epäonnistumiseen, turhautumiseen… uupumiseen, väsymiseen… Miksiköhän? Koska yksinkertaisesti emme omin teoin ja keksinnöin pysty tekemään Jumalan tahtoa. Tarvitsemme niin pelastukseen kuin Hänen tahtonsa toteuttamiseenkin Kristusta.

Toisaalta – tuo on myös valtavan vapauttavaa: Mitä Hän edellyttää meiltä, sen Hän myös lahjoittaa ja mahdollistaa.

Niinpä niin, meidän paikkamme pitäisi olla Hänessä, mahdollisimman lähellä Häntä.

1 Comment »

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: