Tällaista nöyryyttä saa etsiä!

Tällaista nöyryyttä saa etsiä!

Löysin tässä ”puolivahingossa” mielenkiintoisen tarinan erään hengellisen kentän liikehdinnän muutosprosessista – ja täytyi todeta lukemani jälkeen että tuollaista nöyryyttä saa tosiaan etsiä.

Kysymyksessä on Grace Communion -niminen evankelikaalinen liike (aiemmalta nimeltään  the Worldwide Church of God).

Liike kertoo tarinan kotisivuillaan melko avoimesti. Monimutkaisesta ja pitkästä tarinasta nostan esille vain muutaman – tämänkertaiseen aiheeseeni liittyvän – kohdan.

Liikkeen perustaja on Herbert W. Armstrong, karismaattiselta vaikuttava johtaja joka sai joukot liikkeelle. Armstrong näyttää havahtuneen tradition erheisiin ja vetäneen niistä johtopäätöksen että kaikki traditionaalinen on erhettä. Hän päätyi karsimaan monia kristinuskon tradition sisältämiä oppeja ja päätyi joissakin kohdin varsin erikoisiinkin oppeihin. Sen lisäksi että hän hylkäsi sunnuntain lepopäivänä ja alkoi viettämään sapattia, hän joissain kohdin alkoi toteuttaa Vanhan testamentin ohjeita muissakin kohdin. Myös lääkärissäkäyntiä hän piti pahana. Samoin hän hylkäsi ajatuksen Jumalan kolminaisuudesta. (Liikkeen sivuilla on tästä pitkä kirjoitus joten sieltä voi halutessaan kukin katsoa yksityiskohdat)

Liikkeen tämänhetkinen selitys Armstrongin pitkällekin meneviin opillisiin rakennelmiin on se, että vaikka Armstrong oli vilpitön ja Sanaa kunnioittava julistaja, hänen Sanan selityksensä hairahtui joissain kohdin nimenomaan sen vuoksi että hän yleisti asiat (kun traditio näytti hairahtuneen yhdessä kohdin, sen oli pakko hairahtua muussakin) ja että hänellä ei ollut teologista koulutusta ja sen mukanaan tuomaa tietämystä esimerkiksi varhaisen kirkon historiasta tai Raamatun synnyn  vaiheista.

Edellämainittua varmasti on itsekullekin selventänyt Iltalehden toimittajan pääsiäisen alla tekemä ”testi” pystyykö hän elämään Raamatun ohjeiden mukaan… Toimittaja oli poiminut Vanhasta testamentista ohjeita joiden mukaan hän yritti elää – varmastikin tässä yrityksessään epäonnistuen. Ohjeiden joukossahan oli muun muassa ohje uhrata mullikoita, välttää asioita, joihin nainen kuukautisaikanaan oli koskenut, kielto pukea ylleen vaatetta, jossa on kahdenlaista lankaa, sapatinrikkojat on kivitettävä, jne.

Jokainen meistä ymmärtää, että kyseiset säännöt eivät päde enää. Ensimmäiset kristityt uskoivat, että Kristus teki tyhjäksi lain. Ensimmäisten ”jerusalemilaisten” (juutalaisten) kristittyjen ja Paavalin neuvonpidossa pohdittiin mitä tämä tarkoittaa ei-juutalaisille. Selkeää oli, että ympärileikkausta eikä lain noudattamista enää edellytetty. Ainoa, mitä edellytettiin, oli epäjumalille uhratun ja veren välttäminen.

Ajan mittaan ovat jääneet ´pois myös esimerkiksi orjuus ja oikeastaan jo Uuden testamentin aikaan tultaessa oli jäänyt pois moniavioisuus.

Tarinamme kertoo, että Armstrongin kuoltua, Armstrongin manttelinperijäksi nimittämä Joseph W. Tkach Sr. vähinerin alkoi muuttaa havaitsemiaan opillisia epäkohtia. Seuraus oli se, että paikoin jopa puolet väestä lähti seurakunnista, millä tietenkin oli taloudellisesti tuhoisat seuraukset  mikä taas johti henkilöstön irtisanomisiin, ym. Tästä huolimatta Tkack näyttää – sitä mukaa kuin hän havahtui erheisiin – niihin tarttuneen. Puhuttelevinta kuitenkin oli kirje, joka on luettavissa internetissä tälläkin hetkellä:

Kirje alkaa sanoilla:

Antakaa meille anteeksi meidän erheemme

Kirjeen ydin näyttää olevan kuin Lutherin suusta: ”Näiden (viitataan liikkeessä tapahtuneisiin muutoksiin) muutosten ytimessä on ollut sen hyväksyminen että pelastus on armosta uskon kautta.”

”Vuosikymmeniä olemme pitäneet lain tunnollista noudattamista vanhurskauden perusteena. Me olemme yrittäneet muodostaa suhteemme Jumalaan vanhan liiton ohjeiden ja sääntöjen mukaan yrittäessämme miellyttää Häntä.

Jumala on armossaan näyttänyt meille ettei vanha liitto ei velvoita uuden liiton alaista kristittyä. Hän on johtanut meidät hänen armonsa rikkouteen ja uudistanut suhteemme Jeesukseen. Hän on avannut sydämemme ja mielemme pelastuksen iloon. —

Samalla me tiedostamme kipeällä tavalla menneisyytemme raskaan lainalaisuuden.

Pyhä Henki tekee työtään tänään Kristuksen ruumiissa parantaen historian haavoja ja palauttaa ennalleen loukkaajan ja loukatun suhteen. Minun kipeä velvollisuuteni on tiedostaa että the Worldwide Church of God on ollut loukkaajien joukossa.

Meidän puutteellinen opillinen käsityksemme on varjostanut konstailematonta Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja johtanut useisiin vääriin johtopäätöksiin ja epäraamatullisiin käytöntöihin. Meillä on paljon mistä tehdä parannusta ja mitä pyytää anteeksi.

Me olemme tuominneet ja olleet omavanhurskaita tuomitessamme toisia kristittyjä kutsuessamme heitä ”niin kutsutuiksi kristityiksi” ja nimittäessämme heitä petetyiksi ja saatanan kätyreiksi (kirj. instruments of Satan.)

Meidän aiempi vanhan liiton lähestymistapamme johti miedät itsekeskeisyyteen ja paremmuuteen muihin nähden sen sijaan että olisimme opettaneet uuden liiton tapaan veljeyttä ja keskinäistä yhteyttä.

Me korostimme liikaa profetallisia ennustuksia ja profeetallista spekulointia samalla aidon pelastuksen evankeliumin rinnalla siitä että pelastumme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Nämä opetukset ja käytännöt ovat syy siihen, miksi olemme todella pahoillamme ja kadumme. Kipeästi tiedostamme sen kärsimyksen, jota olemme näillä aiheuttaneet.

Me olemme olleet väärässä. Emme tietoisesti ole halunneet johtaa ketään harhaan. Olemme niin kovasti pyrkineet siihen, minkä uskoimme olevan oikeaa ja uskoneet tekevämme kaiken Jumalalle – että emme ole tajunneet sitä, millä hengellisellä polulla olemme. Tietoista tai ei, mutta polkumme ei ole ollut raamatullinen.

Kun katsomme taaksepäin, kysymme itseltämme, kuinka väärässä olemme olleet. Sydämemme on niiden luona, joita opetuksemme ovat johtaneet harhaan kirjoituksista. Me emme vähättele hengellistä sinun hengellistä sekaannustasi ja hämmennystäsi. Mielihyvin otamme vastaan ymmärtämyksesi ja anteeksiantosi.

Tiedostamme etääntymisesi/muukalaisuusesi syvyyden, joka voi tehdä sovinnon vaikeaksi. Inhimillisesti sovinto on usein pitkä ja vaikea prosessi, joka vie aikaa. Kuitenkin me rukoilemme sitä päivittäin tiedostaen, että Kristuksen eheyttävä työ voi parantaa syvimätkin haavat.

Emmekä yritä peittää menneisyytemme opillisia ja Kirjoituksiin liittyviä erheitämme. Emme halua vain peittää halkeamaa paperilla. Me katsomme historiaamme suoraan kasvoista kasvoihin ja kohtaamme löytämämme virheet ja synnitä. Ne tulevat aina olemaan osa historiaamme palvellen jatkuvana muistutuksena lainalaisuuden vaaroista..

Kuitenkaan emme voi elää menneessä, vaan meidän täytyy nousta menneisyytemme yläpuolelle. Meidän täytyy mennä eteenpäin. Paavalin sanoin: ”Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” (Fil 3:13-14)

— Me annamme energiamme evankeliumin eteenpäin viemiseen maailman ääriin ja liikumme sitä kohti varustaen seurakuntiamme olemaan terveitä esimerkkejä Kristuksen ruumiissa.”

Seuraava on ehkä hurjinta lukea… Kertoo siitä valtavasta mullistuksesta, joka liikkeessä on käynyt. Unohdin nimittäin kertoa, että Armstrong kielsi ristin pakanallisena symbolina… Kirjeen loppuosa on ristin juurella:

”Me seisomme tänään ristin juurella – äärimmäisen sovinnon vertauskuvan äärellä. –.

Me haluamme tavata jokaisen, jota olemme mahdollisesti loukanneet. Ainostaan Karitsan veri ja Hengen voima voivat siirtää loukkaukset/haavat taaksemme ja liikuttaa meitä eteenpäin yhteistä päämäärää kohti.

Niinpä kaikki jäsenet, entiset jäsenet, työtoverit ja muut – kaikki menneisyyden syyntien ja virheidemme uhrit, pyydän vilpittömimmin anteeksi – ja kutsun liittymään meihin julistamaan todellista evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta maailmaan.”

HUH!!!

Tämä yhteisö kohtasi menneisyytensä kasvoista kasvoihin – selittelemättä, vastuutaan pakoilematta, ikään kuin salaa oppiaan muuttaen… reilusti ja rehellisesti. Se oli valmis kohtaamaan loukatut – antamaan heille aikaa. Hmmm… se ei perännyt niiltä 50 %:lta anteeksipyyntöä siitä, että nämä olivat jättäneet heidät ”pulaan” – eikä niiltä, jotka olivat jättäneet koko kristinuskon taakseen… jotkut todella pettyneinä, petettyinä – ehkä katkerinakin.

Näyttääpä vielä siltä, että yhteisö on ottanut ainakin osin opikseen virheistää… Johtajuusmalli on hierarkkinen ehkä vielä jossakin määrin, mutta jos oikein käsitin, se on entistä ”valtuuttavampaa”. Aletaan nähdä se, että Kristuksen armo kasvattaa meitä pyhitykseen. Aika hurjaa luettavaa oli, että niitä entisiä ”saatanan kätyreitä” pidetään nyt Jumalan lapsina :D.

Täytyy tosiaan nostaa hattua tuolle ”Jumalan maailmanlaajuiselle seurakunnalle”, joka rohkean johtajansa johdolla uskalsi tunnistaa ja tunnustaa virheensä ja ottaa kurssin ”Armon Yhteisöksi” – näitähän yhteisön nimet englannista käännettynä tarkoittavat.

Miten on meidän laitamme?

Uskallammeko tehdä samoin omassa – kenties yhteisöjemmekin elämässä?

http://www.gci.org/aboutus/forgiveus

Vastaa