Nyt en ymmärrä…

 Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa sinun olisi tehnyt mieli sanoa Jumalalle: ”Nyt en ymmärrä…”

Oheinen kuva on puhutellut minua kovasti näin Pääsiäisen alla.

Pesuvati ja pyyhe – ja Jeesus.

Outo yhdistelmä – joka on luettavissa Johanneksen evankeliumin 13. luvusta. Jeesus pesemässä opetuslastensa jalkoja, tekemässä palvelijan ”hommaa”.

Tämä jalkojen pesu näyttää olleen liikaa Pietarille, joka alkaa vastustelemaan operaatiota. Hän ei kerta kaikkiaan suostuisi siihen, mitä Jeesus oli tekemässä.

Jeesus tiesi täsmälleen, mitä hän oli tekemässä. Hän sanoikin Pietarille, että tämä ei juuri tuolla hetkellä ymmärrä, mitä Jeesus tekee, mutta tulevaisuudessa asia hänelle aukeaa.

Olen aiemmissa kirjoituksissa kertonut Sanan kohdan puhutelleen minua suurin piirtein 20 vuotta sitten. Olin kesken toukotöiden joutunut sairaalaan – pakollinen pysähtyminen kiireen keskellä. Ällistellessäni Jumalan aikomuksia, minulle tuli eteen tuo samainen kohta ja Sana.

Oikeastaan vasta 20 vuotta myöhemmin minulle alkaa aueta se, mitä Jumala oikein tarkoitti. Ei edes tuota kesää… vaan pitkää taivalta siitä eteen päin. Vasta NYT on hahmottumassa se, että Jumala on nähnyt taipaleeni – ne pimeät varjot ja polut matkan varrella ja jopa tunteen, että olenkohan ymmärtänyt jotain väärin tai peräti eksynyt reitiltä. Ehkä niinkin välillä… mutta Jumala on niin suuri, että Hän voi kääntää jopa minun väärinymmärrykseni ja eksymiseni kunniakseen – ja opettaa myös niiden kautta jotain.

Näin oli Pietarinkin kohdalla. Ajatellaanpa Pietarin ”äkkisyttyvää” luonnetta… Pietari oli valmis tuhoamaan kokonaisen kaupungin sen takia, että asiat eivät menneet hänen tahtomallaan tavalla… Niin, olihan taustalla periaatteessa ihan ”pyhä syy” – se, että kaupunki ei ottanut Jeesusta vastaan… Vai oliko sittenkään? Oliko mahdollista, että takana oli se, että asiat eivät menneet niin kuin Pietari halusi. Jeesus ei suostunut siihen, että olisi antanut luvan rukoilla tulta tuhoamaan kaupungin!

Toisen kerran Pietarin äkkisyttyminen tulee vastaan iltana, jolloin Jeesus vangittiin. Ylipapin palvelija, Malkus, sai tuntea korvassaan Pietarin äkkisyttyvyyden. Muistamme kertomuksen siitä, kuinka Pietari sivalsi palvelijalta korvan. Jeesus paransi palvelijan ja sanoi: ”Sallikaa vielä tämäkin.”

Pohditaanpa hetki hetkeä, jolloin tuo tapahtui. Jeesus tiesi, mihin oli menossa. Kuolemaan. Kärsimään. Ja kirjaimellisesti Häneltä riitti rakkautta ja välittämistä loppuun saakka – myös vastustajiaan kohtaan.

Pietarilla oli paljon opittavaa vielä.

Omahyväisyys, omatekoisuus ja omavoimaisuus oli murrettava perin juurin. Pietari oli saatava katsomaan sitä, millaista tekoa hän todellisuudessa oli. Näin olen tulkinnut Pietarin perinpohjaisen mahalaskun Jeesuksen viimeisinä tunteina… Ja Jeesuksen ääretön rakkaus, jota Hän kaiken keskellä osoitti Pietarille.

Kieltämisensä jälkeen Pietari sai kohdata Ylösnousseen. Hän sai kohdata paitsi todellisuuden itsestään, myös Jeesuksen rakkauden ja uuden kutsun Hänen laumansa paimeneksi. Pietari sai olla syntyvän kristillisen seurakunnan äänitorvena helluntaina ja sen jälkeenkin.

Ajattelen näin, että se mitä Jeesus teki Pietarille ja mitä Hän salli Pietarille tapahtuvan, oli loppuun asti ajateltu, että Pietarista tulisi Herransa mielen mukainen paimen, että Pietari tekisi asiat – ei omalla vaan – Jeesuksen tyylillä.

Toinen kohta, joka on puhutellut Pääsiäisen alla on Filippiläiskirjeen 2. luku, jakeet 3-11:

Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”

Dr. Jospehine Kyambadde on kirjoittanut lähiaikoina kontrolloinnista… siitä kuinka yritämme kristittyinä(kin) hallita omaa ja toisten elämää – väärällä tavalla. Haluamme Pietarin tavoin tehdä asiat omalla tyylillämme ja yritämme pakottaa myös muut tähän tyyliin. Yhdeksi syyksi tähän Kyambadde nostaa väärän opetuksen – ja itse nostaisin nimenomaan vääränlaisen ymmärryksen auktoriteetista ja arvovallasta. Otamme oikeudeksemme komentaa olosuhteita, ihmisiä – ja yrittää komentaa jopa Jumalaa – meidän tahtomme mukaan.

On aivan eri asia käyttää Jumalan meille antamia valtuuksia kuin käyttää omaa haluamme valtuutuksemme perusteena. Äärimmäinen esimerkki takavuosilta, jolloin eräs – ilmeisesti ymmärrettyään väärin uskovan arvovallan henkivaltoja kohtaan – sanoi henkilölle, jonka kanssa oli mennyt sukset ristiin: ”Minulla on valta käskeä pahat henget kiusaamaan sinua.” … Hetkinen? Missä tuollaisesta vallasta puhutaan? Ei ainakaan Raamatussa! Yhtä vähän siellä käsketään käyttämään ”arvovaltaa” miekkailemaan korvia irti tai käskemään tuhoa tulemaan toisin ajattelevan elämää… Tuollainen on tyypillistä noituudelle esimerkiksi tämän päivän Afrikassa (vieläkin!!!) kuin kristinuskoon kuuluva asia!!!

Toinen – tavallisempi – kontrolloinnin väline on opetus. Totta kai opetus ja saarna pitää/saa olla vaikuttamisen väline. Mutta se ei saa olla väline meidän tahtomme läpi menemiseksi, vaan Jumalan tahdon ilmi tulemiseksi! Mieleeni tulee esimerkki takavuosilta, jossa eräs seurakuntalainen yritti vaivihkaa viestittää, että erään vieraspuhujan linjauksissa oli jotain omituista, kun hän vertasi sitä Raamattuun. Seuraavassa tilaisuudessa saarnoissa korostettiin sitä, kuinka huonosti kävi niiden, jotka koskivat Jumalan voideltuihin… Monet olivat kuolleet…

Onko tosiaan niin, että Jumalan valtakunnan työntekijät nauttivat diplomaattista koskemattomuutta sen perusteella, että he ovat ”Valtakunnan työssä” – riippumatta siitä, mitä heidän elämäänsä kuuluu? – En kehota ketään julkisesti repostelemaan – vielä vähemmän juoruamaan – Jumalan valtakunnan työntekijöistä. Sana kehottaa meitä kantamaan, rohkaisemaan, kunnoittamaan heitä – ja rukoilemaan heidän puolestaan. He eivät kuitenkaan nauti diplomaattista koskemattomuutta siinä mielessä, että he saavat tehdä mitä tahansa! Sellaista Sana ei tue. Jumala ei uhkaa tappaa ketään, joka kehottaa tieltä poikennutta (niin voideltuna kuin itseään pitäisikin!) palaamaan tielle. Päinvastoin, Sana kehottaa varottamaan! Sana myös varoittaa vääristä profeetoista ja paimenista – niistä, jotka vievät laumaa harhaan. Paavali ja Johannes tekevät niin jopa nimeltä mainiten! Näiden opettajien opetusta ruotien.

Ylläoleva kohta ravistelee väärinymmärrettyä auktoriteettiopetusta perinjuurin. Vaikka Kristuksella oli Jumalan muoto, hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen! Millä ihmeen oikeudella me tekisimme itsestämme ”pikkujumalia” – tai kuninkaita, jotka edellytämme ehdotonta kunnioitusta – tai pää pois -tyyliin…?

Jeesuksen tyyli oli palveleminen ja uhrautuminen. Sitä Hän Pietarillekin opetti.

Todelliset seuraajat tulevat rakkauden ja palvelemisen kautta – eivät alistamisen ja vaatimisen avulla. Viime mainitulla tavalla lampaista tulee pelokkaita. Siksi tarvitaan aitoja ja pilttuita, vahtikoiriakin pitämään lampaan ”meidän laumassa”. Rakkaus ja huolenpito sitouttaa aidosti ja oikeasti. Lampaat kunnioittavat luotettavaa paimenta, joka ei jätä lampaitaan missään tilanteessa.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s