159. Kaitsemisesta…ja paimentamisestakin vähäsen

159. Kaitsemisesta…ja paimentamisestakin vähäsen

”´Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. Olkaa siis valveilla ja muistakaa, että minä kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyynelsilmin opastanut itse kutakin teistä.´”

Tällaisilla sanoilla Paavali evästi Efeson seurakunnan johtajia – tietäen näkevänsä heidätt viimeisen kerran.

Paavali näyttää ohjaavan näitä kristillisen seurakunnan johtajia ”oikeaan itsekkyyteen” – pitämään huolta itsestään – ja ”oikeaan uhrautuvuuteen” – pitämään huolta heille uskotusta laumasta.

Mitä tuo itsestään huolenpitäminen oikein voisi merkitä? Ehkä Paavalin kirjeistä saa viitteen siitä, että itsestään huolenpitäminen merkitsi omasta jaksamisesta huolehtimista – koko elämää koskien! Paavalilla oli sananen sanottavana niin Timoteuksen vatsavaisoista1) kuin hänen opistaankin 2).

Tällä tavoin työntekijä pysyi kunnossa ja hänellä oli annettavaa laumalleen.

Kiinnipysyminen terveen opin mukaisessa Sanassa ja sellaisen Sanan opettaminen ruokki ja ravitsi myös julistajaa itseään. 3)

Itseäni on puhutellut kuitenkin tuo ”laumasta huolehtiminen”. Mihin Paavali varusti näitä johtajia?

Sana, joka on ´huolehtimiseksi´käännetyn sanan taustalla on mielenkiintoinen.

προσεχω  [prosheko] -sanan sävyt: ´tuoda johonkin, tuoda lähelle´(esimerkiksi laiva satamaan); ´kääntää ajatuksensa/mielensä johonkin, päättää olla tarkkaavainen (jonkin henkilön tai asian suhteen- huolehtiakseen toisesta)´; sitoutua toiseen (ja tästä huolenpitämiseen)´kertovat siitä, kuinka monisävyinen sana oikeasti on.

ποιμαινω [poimaino] tuo esille ´lauman ruokkimisen ja lampaista huolenpitämisen´; ´johtamisen ja ”hallinnoimisen”´; ja jopa ´laitumesta huolehtimisen,jotta siitä liikenee ruokaa´. Kysymys on kokonaisvaltaisesta huolenpidosta niin että sekä ruumis että sielu voi hyvin.

Kysymys on paimenten sitoutumisesta laumasta huolehtimiseen.

Niin Jeesuksen esimerkki kuin Vanhan testamenttien opetus oikeista ja vääristä paimenista kertoo sen, miten langenneen ihmisen käsissä paimenuus vääristyy.

Paimen alkaa huolehtia vain omista tarpeistaan – lauman tarpeiden kustannuksella. Hesekielin kirjan 34. luvun teksti on karua luettavaa tästä. Itsekkäät paimenet käyttivät karitsoille tarkoitetun maidon ja lahtasivat pulskimmat (ja vahvimmat ja vastustuskykyisimmät, lauman jatkuvuuden kannalta tärkeimmät) lampaat. Villalla he he vaatettivat itseään – ehkä ahneuksissaan keritsivät lammasparat myös kylmempää vuodenaikaa vasten, että lampaat värjöttelivät kylmissään – odottaen villan kasvua.

Oikeastaan Jumala syytti näitä paimenia lampaiden heitteillejätöstä. Ilmeisesti nämä paimenet eivät tajunneet, että lauman jatkuvuudelle tärkeää olivat myös heikkoon kuntoon (ihan näiden paimenten tekojen seurauksena joutuneet, kun olivat unohtaneet nämä lampaat ruokkimatta eivätkä olleet huolehtineet laitumistakaan niin kuin olisi pitänyt) joutuneiden lampaiden kuntoon saattaminen tai sairaiden lääkintä – kadonneiden etsimisestä puhumattakaan. Olihan noita lampaita vaikka kuinka!

Ongelma on vain siinä, että lyhytnäköinen johtajuus pienentää laumaa vähä vähältä. Yksi ja toinen putoaa laumasta. Osa joutuu susien suuhun. Jonkun voi toinen paimen ottaa laumaansa kehnossa kunnossa. Jos on hyvä paimen, saattaa huolehtiakin ja saada kuntoon. Joskus käy niin, että lammas on niin huonossa kunnossa, ettei sitä voi enää pelastaa.

Paavali nimenomaan kehottaa hyvään paimenuuteen, siihen että laumasta pidetään oikeasti huolta.

Tämä voi varjella yhteisön keskeltä nousevilta susilta. Jos lampaat ovat heikoilla ja paimenet eivät valveilla, susien on helpompi saalistaa. Vahvat lampaat ja valveilla olevat paimenet pitävät huolta siitä, että sudet joutuvat perääntymään – kurnivin vatsoin.

Näyttää siltä, että kehno paimenuus saa Jumalan kiehahtamaan! Hesekielin kohta näyttää vetävän suorin sanoin kehnoja paimenia tilille: Te ette ole kainneet minun lampaitani…

Kysymys on nimenomaan siitä, että lampaat ja lauma ovat Jumalan. Paimenet kaitsevat heille uskottua laumaa. Kallista laumaa – Kristuksen verellä ostettua.

 

 

 

 

 

32 ”Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.

1) 1 Tim 5:23

2) 1 Tim 4:16

3) 1 Tim 4:6

Vastaa