Skip to content

151. Suolaa vai rapsutusta korvan kutinaan?

Kohta äänestämme presidentinvaaleissa.

Tällä hetkellä blogissani on käynnissä äänestys siitä, mitä saan kirjoittaa ja mitä en.

Ajattelin sen verran penkaista aiempia kirjoituksiani ja kurkistaa, miten katkeralla mielellä olen kirjoittanut ja olenko tosiaan melkein jokaisessa viitannut ”tuohon seurakuntaan”…

Se verran minussa on ”puol´savolaesta”, jotta pystyn jättämmään jottain kuulijannii kontolle… Elikkä kahtokkee työ, minne outte mänössä, minä oun pistänny assiit paperille.

Sama muuksi suomeksi: Olen kirjoittanut tasan 15o artikkelia ennen tätä. Monet niistä ovat liipanneet terveen ja epäterveen uskonnollisuuden rajapintaa.

Olen selkeästi tuonut esille sen, että taustalla on kokemukseni ja tietämykseni muutamasta yhteisöstä vapaan kristillisyyden ja karismaattisuuden liepeillä sekä täällä  että ulkomailla. [Vaikka minua on syytetty yhden tietyn yhteisön leimaamisesta, syytös ei pidä paikkaansa. Kyse on (valitettavasti) yksittäistapausta laajemmasta ja yleisemmästä ilmiöstä.] Aiheesta on tutkimustietoakin ”omiksi tarpeiksi”. Tämä tieto ja kokemus yhdistäen voin todeta, että ilmiöt muistuttavat toisiaan melko lailla eri yhteisöissä. Luulen, että tuossa on syy, miksi – jopa sellainen mikä ei suoraan kerro ”tuosta seurakunnasta” on siihen yhdistetty.

Toinen syy tähän ”yhdistämiseen” on psykologinen: Poimimme aineistosta usein sen, mitä sieltä etsimme tai odotamme löytävämme. [Itselläni on tuosta löytämisestä suorastaan hämmentävä esimerkki taustapeilissä. Kun irtaannuin yhdestä näistä taustayhteisöistäni, hämmästelin, kuinka luin Raamattua eri tavalla – ikään kuin edessäni olisi ollut toinen kirja! Löysin sieltä yllättäen asioita, jotka tuntuivat sopivan tuohon yhteisöön, johtajuuteen ja ilmiöihin. Aiemmin olin loikannut nuo kohdat yli ajatuksella, etteivät ne minua koske…]

Lupasinkin tuossa kommentoinnin tiimellyksessä, että kokoan toiseen blogiin ne kirjoitukset, jotka koskevat muuta aihepiiriä. Ehkä tuo auttaa myös niitä, jotka ovat ”korvia myöten täynnä” juttua sairaista seurakunnista ja kummista pastoreista tai haluavat jatkaa matkaa eteenpäin, sellaiset kirjoitukset, jotka tuntuvat omemmilta. Niitä varten, jotka haluavat peilata menneisyyttään tai nykyisyyttään – ja joille näillä kirjoituksillani tuntuu olevan annettavaa – säilytän nimeäni kantavan blogin.

Linkki uuteen blogiin ilmaantuu viimeistään ensi viikolla. Uudessa blogissa on kirjoituksia niin tästä kuin muistakin blogeista, joihin olen kirjoittanut.

”Korvan kutinaan” en halua kirjoittaa parasta rapsutuslääkettä, vaan toivon, että pysyn Asialle uskollisena, kirjoittaen sitä, mitä Raamatun kokonaisuus tukee… Miten se sanottiinkaan: Jos suola käy mauttomaksi, se on käyttöön kelvotonta ja pitää heittää pois… Jeesus käski pitää suolan itsessämme.

Mitä luulet, kumpaa Raamatun konaisuus tukee: rapsutuslääkettä vai suolan kirpaisua?

ps. Alla artikkeli, joka ei takuulla puhu ”siitä seurakunnasta”, vaan minusta ja meistä!

http://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/01/04/miten-reagoit-vaikeuksiin/

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: