150. Täysin uudeksi

150. Täysin uudeksi

Tänään jostain syystä on mielessäni ollut yksi Raamatun jae, Psalmi 51: 12.

Psalmi 51 on Daavidin tuntojen kuvaus sen jälkeen, kun profeetta Natan oli nuhdellut häntä aviorikoksesta.

Kuten yhdessä aiemmista blogikirjoituksistani olen todennutkin, profeetta Natan oli tukalassa tilanteessa sanaa tuodessaa. Asemansa perusteella Daavidilla oli mahdollisuus jopa tappaa Natan (aivan niin kuin Ahab vainosi Eliaa). Daavidilla oli asemastaan huolimatta riittävästi nöyryyttä tunnustaa lankeemuksensa. Hän ei lähtenyt pakoilemaan tekoaan.

Hänen ydinhätänsä näyttää olleen, että Jumala uudistaisi suhteensa häneen ja että Hän jälleen saisi kokea Jumalan läsnäoloa ja sen tuomaa iloa elämässään. Rukouksessaan Daavid vetosi Jumalan mielenlaatuun: hyvyyteen ja laupeuteen.

” Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.

Ennen kuin ”zuumaan” minua puhutelleesen jakeeseen, psalmi 51 (melkein) kokonaisuudessaan.

”Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi.
Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.

 Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.

Daavidin rukous oli:

 ”Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata,
niin opetan tiesi sinusta luopuneille, ja he palaavat sinun luoksesi.
Jumala, pelastajani, päästä minut verivelasta, niin minä riemuiten ylistän hyvyyttäsi.
Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun kunniaasi.
Jos toisin sinulle teurasuhrin, se ei sinua miellytä, polttouhriakaan et huoli.
Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.
Osoita Siionille laupeutesi ja rakenna jälleen Jerusalemin muurit!
Silloin otat taas vastaan määräuhrit, ja alttarille tuodaan teurashärät.”

Nyt zoomaamme:

Täysin uudeksi!

”Jumala, luo minuun puhdas sydän, uudista minut ja anna minulle uusi vahva henki.”

Daavidin rukous näyttää olleen kokonaisvaltainen uudistus.

Sana, jota jakeessa käytetään kuvaamaan puhtautta, ilmaisee sekä fyysistä, eettistä, moraalista että seremoniallista puhtautta.  Daavid näyttää rukoilleen tulevansa kaikin puolin puhtaaksi.

Heprean sanamuodon perusteella Daavid rukoili myös  kokonaisvaltaista – jumalasuhdetta, ihmissuhteita ja koko elämänpiiriä koskevaa –  uudistusta.

Lisäksi Daavid rukoili uutta, vahvaa henkeä. Hän rukoilee Jumalaa elvyttämään hänessä olleen lujan, periksiantamattoman hengen.

Samantyyppisen rukouksen löydämme Uuden testamentin sivuilta, kun Paavali rukoilee voiman, rakkauden ja terveen harkinnan (KR -38, raittiuden) henkeä.  (2 Tim 1:7)

Myös tuon jakeen äärellä on hyvä huomata, kuinka kokonaisvaltainen rukous on. Siinä ei korosteta pelkästään voimaa (dynamis)  tai rakkautta (agape), vaan tuodaan esille myös terve harkinta, neuvokkuus, itsehillintä tai -kontrolli (jotain tuontyyppistä kreikankielinen sana  sophronismos tarkoittaa).

Olisiko noiden jakeiden yhteinen viesti, että Herra haluaa uudistaa koko olemuksemme, koko elämänpiirimme – tai kuten arkisemmin voisi sanoa: UUDISTAA MEIDÄT JUURIMULTIA MYÖTEN!

”Vanhanaikaisesti” uskon, ett tuo juurimultia myöten ulottuva uudistus on tie kestävään kasvuun – myös kristittynä. Psykologinenkin tosiasia on, että asioiden hallitsemiseen ja piilotteluun kuluu hulvaton määrä energiaa; helpommalla pääsee,  kun asiat nöyrästi käsittelee – ja jatkaa eteenpäin.

Ajatelkaapa vain Daavidin vaivannäköä jälkiensä peittelyssä! Suuri helpotus tuli vasta siinä vaiheessa, kun Daavid oli sujut niin tehdyn kuin Jumalankin kanssa.

Johanneksen evankeliumiin on tallennettu Jeesuksen sanat Häneen uskoville (juutalaisille): ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todellisia opetuslapsiani. Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekee teistä vapaita.” (John 8: 31. 32)

Psalmissa sanotaan, että Jumalan Sana on jalkaimme lamppu. Tästä sain oivallisen esimerkin pari päivää sitten, kun asuinpaikallani olivat sähköt poissa monta tuntia – sopivasti yöaikaan. Tuo sähkökatko aukaisi suorastaan valtaisan telogisen löydön!  [Kuten huomaat, ei ole tarvinnut vähään aikaan leikkiä linnanneitoa kynttilää pidellen… kun piti hieman harjoitella ;)!] Tajusin muutaman porraskävelykerran jälkeen, että kynttilää kannatti pitää liki pään yläpuolella, jolloin se valaisi mahdollisimman suuren alueen…

Samaan tapaan uskon, psalminkohdan tosiaan tarkoittaneen sitä, että meidän pitäisi elämässämme kohottaa Jumalan Sana mahdollisimman korkealle – jotta se valaisisi sen, mihin jalkamme laitamme.

Tämä on vastoin sitä opetusta, johon olen tärmännyt erityisesti Jumalan ”ajantasaissanaa” [nimitti porukka sitä rhema -sanaksi, profetiaksi tms.] korostavassa siivessä. Uskon kyllä, että Jumala puhuu ajantasaisesti – niin Sanansa kuin kirjaimellisesti ”ajantasaissanansa” kautta. Kuitenkin – kun tämä ”ajantasaissana” korotetaan kirjoitetun Sanan yläpuolelle tai ohi, olemme suuressa vaarassa polkaista harhaan. Pahimmillaan ”moititaan” Sanan tuntevia kristittyjä, nimitetään heitä jopa varsin rumilla nimikkeillä [pahin kuulemani on nimittää tällaista siaksi – eikä siitä paljon häpeä väittää, että Sanan lukeminen ylpistää tai johtaa toisten kristittyjen ”nävertämiseen”…]… Oi joi… Tuo on varsin etäällä siitä, mitä Jeesus sanoi: Pysymällä Hänen sanassaan, olemme Hänen opetuslapsiaan, löydämme totuuden ja löytämämme totuus vapauttaa meidät todellisella tavalla!

Uskon, että Sana laittaa meidät ratkaisun paikalle: Mitä teemme Sanalle? Toteutammeko sen – ollen Hänen opetuslapsiaan – vai jätämmekö sikseen? Sanan todeksi tekeminen tuo myös todellisen vapauden!

– Ja kuten tuolla aiemmin viittasin, päinvastaisessa tapauksessa energiaa kuluu kulissien ylläpitämiseen, tässä todellisessa vapaudessa, elämäni on vapaa tekemään Hänen tahtoaan ja myös Hänen Henkensä vapaa toimimaan kauttani ja elämässäni. Ei ole energiarosvoja. Viime mainitusta hyvä esimerkki ajalta, jolloin poikani olivat pieniä. Ihmettelin päivänä muutamana, kun kesämökiltämme paloi sulake. Koska sulakekoko oli olematon, tiesin sulakkeiden kestävän tyyliin joko sähköhella ja astianpesukone tai sähköhella ja vedenlämmitin, mutta ei näitä yhtä aikaa. Ajattelin, että nyt on mennyt kolme laitetta yhtä aikaa päälle ja vaihdoin sulakkeen. Vasta myöhemmin sain selville, mikä sähköä oikein vei. Poikani olivat naulanneet jatkojohdon maahan kiinni (!). Naula johti sähköä väärään paikkaan aamu- ja iltakasteen aikaan. Oikokatko poltti sulakkeet – ja taisi viedä vähän kilovolttejakin. Samanmoiseen vikatilassa olemme joskus ihmisinäkin. Jumala haluaa korjata asiantilan, oikokatkon, jotta voimme olla vapaat sen aiheuttamasta vaarasta ja ”virtakin” menee tarkoitukseen, johon se on tarkoitettu.

Näillä ajatuksilla, siunattua viikonloppua =)!

Vastaa