Skip to content

Rokkaa ja remonttia

Tällä kertaa minulla on ihan rehellisesti sanottuna kyynisyyttä äänessä tässä kirjoitukseni alkuosassa!

… ja minä kun yritin nähdä asian positiivisesti – ja antaa (jopa) tunnustusta taustapeililleni… Ja mikä soppa siitä syntyikään… Ihan semmoinen, että päädyin ”sairaiden, katkerien, häiriintyneiden, läheisriippuvaisten ja huomionhakuisten ihmisten kirjoihin” ja viitattiin Pyhän Hengen pilkkaan epäsuorasti.

Olo on kuin Tuntemattoman sotilaan Rokalla:

”Mittee työ nyt yhtä miestä..?”

Eiköhän tässä ole ihan riittämiin todistetta siitä, että missä oikeasti mättää..?!

Kirjoitusteni ja oman mielentilani perustelun jätän tähän. Jokainen voi halutessaan tulla jutustelemaan kasvokkain ja arvioida tilani. (Profiilistani löytyvät yhteystietoni)

Myös kirjoitukseni ovat avoimesti tarkasteltavina. Aion hieman kategorisoida niitä tarkemmin, että jokainen löytää etsimänsä:

  • Ilmiöitä käsittelevät kirjoitukset tulevat olemaan tästä lähin omissa lokeroissaan Ihmisiä tai Ilmiöitä tielläni
  • Jos joku haluaa saada selvyyden väitetystä katkeruudesta, voi lukea vaikka kategoriasta Anteeksiantaminen… [Terää ei tuoltakaan puutu, koska monissakin asioissa Sana on aika ehdoton…]
  • Jne. Ei siis tarvitse ”juuttua” yhteen ainoaan luettavaan – ja ehkä niin kuva kirjoituksista voi hieman monipuolistua.

Tavoitteeni on – niin kummalta kuin se aihepiirin huomioonottaen kuulostaakin  – rakentaa Kristuksen Ruumista.

Joskus rakentaminen voi vaatia purkamistakin... Ajattelepa remontoivasti taloasi Sinulle itsellesi. Se että laitat uudet pinnat vesivahinkoisen rungon päälle, tuskin toimii - pidemmän päälle. Sinun (ja minun) tarvitsee repiä auki rakenteet niin pitkälle, että saamme esiin terveen rungon. Vasta silloin pystyy rakentamaan aitoa ja kestävää.

Vastoittain luin kentiläisen pastorin ravistelevan kirjoituksen. Hän totesi jotenkin tähän tapaan:

Positiivinen tunnustus (tai uskon sana) on turhaa, jos elämästämme puuttuu pyhyys.

Totta! Kyllä me voimme puhua Jumalasta, Jeesuksesta, pyhistä asioista… mutta täsmälleen niin kauan kuin emme elä tuota puhettamme todeksi, me bluffaamme ihmisiä! Jos tuomitsen toisen siitä, mitä itse teen, petän toisia ja yritän pettää itseäni ja Jumalaa.

Normi-ihminen edes pikkuisen vapisee Jumalan edessä ja tuntee nk. huonoa omaa tuntoa. Jotkut sensijaan näyttävät tosiaan luulevan, että he voivat tehdä mitä vain – kunhan vain ihmiset eivät huomaa.

Valitettavasti ihmisissä on liikaa näitä sinisilmäisiä, jotka uskovat kaiken, mitä sanotaan… pureksimatta, arvioimatta.

Kysymys on selkeästi johdonmukaisuudesta: Jos julistan, teen itse niin kuin julistan ja sillä siisti. Silloin ei ole pelättävää, peiteltävää. Elämäni on avointa. Tulkoot katsomaan päivällä tai yöllä. Tämmöinen olen – ja tämmöisenäni palvelen Jumalaa.

 

 

Seuraavassa kommentti, jonka kirjoittaja(t) haluaa pysyä nimettömänä [Tuo tuskin yllätys, kun ottaa huomioon tuiverruksen, joka kohdistunut ”rokattareen”.], joten lupasin kunnioittaa heidän anonyymiuttaan. Kirjoittaja(t) on seurannut niin minun kuin taustanikin elämää riittävän läheltä varmasti monta kertaa kauemmin kuin blogiini aiemmin kommentoineet.

Kaunis kiitos heille kauniista – ja herättävistä – sanoista:

Liite Pauliinan blogiin 11.1.2012.

Iloksemme toteamme, että Pauliina blogissaan on hyvin totuudenmukainen.
Perheenä Pauliinan olemme tunteneet jo riittävän kauan, joten se, minkä seuraavassa tuomme esille, on kyllin painavaa sanaa: Pauliinan tunnemme Raamattuun sitoutuvana kristittynä. 

Yksin Jumala Sanansa ja Pyhän Henkensä kautta ohjaa meitä horjuvia ihmisiä oikeaan, taivastielle ja sillä tiellä iankaikkiseen elämään. Jumalan sana on meidän jalkaimme lamppu, eivät tämän katoavan maailman hömpötykset. Joten, jos joku Raamatun tutkimista pitää ”sikoiluna”, on täysi syy tuon ihmisen mennä itseensä, kuten Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapoika sai armon mennä. Jumala tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen, jonka Hän on johdattanut elävään uskoon, niin seurakuntalaisen kuin pappi parankin, joka on langennut pois totuudesta.

Kehoitamme jokaista ihmistä tarttumaan siellä kodeissaan oikein koko sydämestään kiinni Pyhään Raamattuun, jonka kaikkivaltias Jumala on antanut meille luomilleen ja Kristuksessa lunastamilleen ihmisille elämän matkaoppaaksi. Saakoon Pyhä Henki kirkastaa meille Kristusta päivittäin, ettemme paholaisen eksyttäminä löytäisi kerran itseämme kadotuksesta. Siellä on liian myöhäistä katua.

Siunausta Teille jokaiselle! Nyt elämän tielle jokainen tämänkin lukija!

Ystäväperhe

13 Comments »

  1. Täysi-ikäisyys ja kypsyys? Totuus ja rakkaus? Hengen hedelmä?
    Raamatun mukaan eläminen? Mitä se sinuun sattuu? Tee toiselle niin kuin tahdot itsellesi tehtävän! Ota malka omasta silmästä. Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Voittakaa paha hyvällä. Herra sotii puolestanne, olkaa te hiljaa,

    On huono todistus maailmalle nousta uskovana mediassa toisia uskovia vastaan, se oli ensimmäinen ajatus sitä roskalehtijutusta ja ei ole muuttunut. Vaikka siitähän meidät nykyisin tunnetaan. Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaa.

    Tämä vain jatkuu, kohta vuosi täynnä. Lähes kaikissa kirjoituksissa edelleen pilkahtaa tietty kohde lyömistarkoituksessa. Se näyttää yksipuoliselta vikojen etsimiseltä, kostolta ja kiusaamiselta. Se toinenkin on uskova, vajavainen, niin kuin sinä ja minä, mutta eri tavalla. Sanallinen nettikiusaaminen korottaa omaa heikkoa itsetuntoa, mutta ei ole oikein. Levy jäi päälle, näe itsekin, vaikka ajattelisitkin olevasi oikeassa. Sinusta tuntuu julkinen rehellinen palaute pahalta, entäpäs jos sitä kestäisi vuoden? Täysi-ikäinen, tunneälyinen, Pyhän Hengen johdossa oleva ja rukoileva uskova ei kivitä ketään tiettyä eikä ota asiakseen korjata asiaa, jonka vain Jumala voi tehdä. Rukoilla voi, mut ei olisi hyvä jatkaa tätä tyyliä. Ymmärrä, rakas, vapautua. Me uskovat emme ole loanheittäjiä emmekä oikeutta käy netissä tai vikoile ketään.
    En löytänyt yhteystietoja, siksi kirjoitin tähän. Ei sinun tarvitse vastata mitään eikä perustella, tutki sydämessä. Herra antakoon ymmärrystä nähdä asian uudelta kannalta ja kirjoittaa uudella tavalla, niin ettei ketään mollata. Sanokoon Jumala itse sen viimeisen sanan. Koen saaneeni tähän Herralta kehoituksen ja tarkoitan vain hyvää. Jokainen saa ajatella tästä mitä haluaa.

    Hänen haavojensa kautta te olette paratut.

    • Ymmärrän kyllä. Vilpittömästi varmasti haluat hyvää.

      Oikein kirjoitat: Jumala saakoon sanoa viimeisen sanan.

      En lähde kirjoittamaan nimillä ja paikkakunnilla… Ihan tuosta yksinkertaisesta syystä, ettei päästä syyttämään.

      Asiat, johon viittaat on kuitenkin silminnähty ja koettu – monen henkilön voimin. [Siis ei vain tuo kohde, johon viittaat ja vaan ne kaikki muutkin esimerkit, joihin viittaat.]

      Ymmärrän sinua – ja muita, jotka puolustatte näitä ”eri tavoin vajavaisia” uskovia… Silti myöskään tuo puolustaminen ei oikeuta määrittelemään esimerkiksi minua häiriköksi, sairaaksi, tunneköyhäksi – vaikka et ikinä ole minua tavannut! Minä (ja muut nämä ilmiöt läheltä kohdanneet!) olemme nähneet siitä, mitä sinä puolustat, jotain aivan muuta (josta ei sitten saa julkisesti hiiskahtaakaa… joutuu mustamaalaajien ja hullujen kirjoihin!)…

      Mitä sitten, jos sinulle (tai muille, jotka laillasi puolustatte) tätä salaperäistä hengellisen kentän vaikuttajaa (ja tai muita esimerkeissä mainittuja…), huomaattekin, että se mihin olette uskoneet on vain kulissi? Entä jos tämä kohde onkin toiminut epäjohdonmukaisesti… Puhunut yhtä yhtäällä ja toista toisaalla, antanut asioista väritetyn kuvan…?

      Tietenkin – kyllä Jumalan anteeksianto riittää niin meille kuin heillekin! Kysymys on vain siitä, että ihmispolo, joka uskoo tummoista väritettyä kuvaa, huomaa olevansa esimerkiksi sellaisten profetioiden varassa jotka eivät ole Jumalasta lähtöisin… Ajatellaanpa että tämmöinen ihminen esimerkiksi aviotuu tällaisen profetian valossa henkilön kanssa, joka ei yksinkertaisesti ole hänelle oikea! [Tämmöistä on käynyt] Entä, jos jokin avioliitto profetoidaan ”rikkii”? [Tämmöistäkin on käynyt.] Tai jonkun palvelutehtävä tuhotaan nk. ”profetialla”? Olen nähnyt liian monta tällaista tarinaa, että haluaisin ihmisten ajattelevan ja arvioivan… Ja tuo on täysin eri asia vikoileminen! Se on vastuullisuutta – ja nimenomaan tuo on täysi-ikäisyyttä. [Esim. Ef. 4… emme ole kaikkien opin tuulten riepoteltavina…]

      … niin tummoinen vääriin tai väärinymmärrettyihin profetioihin perustuva päätöstenteko voi johtaa ihmisen melkoiseen liemikuutioon… Avioero [Yhtenä esimerkkinä] uskovana ei ole kevyt asia… Asiassa on liian monta kärsivää osapuolta…! [Ajatellaanpa puolisoa, joka tuollaisen profetoinnin seurauksena menettää niin puolisonsa kuin usein myös lapsensa, osan omaisuuttaan… Voi olla katkeruudessa pitelemistä! Ja ihmisessä takaisin Jumalan valtakuntaan voittamista…]

      Tämän ”saarnan jälkeen” minun on pakko kirjoitaa lihavoidulla:

      Enempää uhria tai ressukkaa leikkimättä – Jos Jumala ei olisi itseäni armahtanut, en näkemäni perustella kovin luottavaisesti suhtautuisi esim. prfetioihin. Onneksi on ollut riittävä määrä osoitusta myös siitä, että on kultaakin katinkullan joukossa!

      KIRJOITTAMANI EI OLE USKON KOKO KUVA!

      Enkä missään nimessä osoita sormea tuon katinkullankantajia! Suurin moka on ollut minun kun olen sellaiseen uskonut. Siinä on ollut parannuksentekoa.

      Minun (ja jokaisen) vastuu on katsoa taskuihinsa, kumpaa kantaa kultaa vai katinkultaa.

      Kysymys ei loppupelissä ole sen enemmästä eikä vähemmästä kuin siitä, olemmeko tiellä vai eksyksissä ja siitä, mihin johdamme muita.

      Kysyisin lopuksi: Mikä herättää sinussa (ja muissa) tällaisen puolustusreaktion? Kun kirjoitan kuitenkin ilmiöistä – vieläpä nimeämättä henkiöitä ja paikkakuntia…? (Useimmat Suomessa eivät osaa yhdistää minua mihinkään suuntaan, koska olen (tuota juttua – ja sielunhoidollisesti vaitiolovelvollisten henkilöiden kanssa käymääni keskustelua – lukuunottamatta) ollut hipi hiljaa siitä, mistä henkilöstä tai yhteisöstä on kyse…En ole sellainen julkimo kuin miksi minua taidetaan luulla ;)!) Mistä ja miksi olette huolissanne? Jos asiat ovat ok teidän kohdallanne, miksi hikoilette ja käytätte energiaanne vaientamisekseni?

      Lisäksi aihepiiri ei tosiaankaan kohdistu yhteen tai kahteen henkilöön, vaan on laajempi ilmiö (mikä tekee siitä vieläkin surullisemman…).

      Eikö kristittyinä pitäisi iloita siitä, että totuus tulee julki? Eikö meidän pitäisi kutsua ihmisiä aitoon uskoon – ilman kulisseita?

      Miksi olemme kristittyinä näitä kipeän haavan suojelijoita?

      Entä jos niissä esimerkeissä, joista olen kirjoittanut, tulee ilmiöiden jatkuessa varma karkote esimerkiksi kyseisten paikkakuntien ”uskostaosattomille” (miten kukin tuon määrittelee), että he sanoavat, etteivät halua olla missään tekemisissä uskon kanssa, kun uskovat ovat tuommoisia… Eikö olisi helpompi – silloin kuin osuu ja kolahtaa – käsitellä tuo asia ja oikaista omaa kurssia ja mennä eteen päin kutsuen ihmisiä aitoon totuuteen…? Ja jos ei osu – jatkaa matkaa..?

      Pistäpä, ystävä (ja muutkin) merkille se, olenko minä (tai joku muu asioita esilläpitävä?) kohdistanut huomion johonkin henkiökohtaiseen ominaisuuteen – viitaten ”vastapuolen” terveydentilaan tai harkinnantasoon? Olenko minä (tai joku muu asioita esilläpitävä?) uhannut toista osapuolta onnettomuuksilla, ”Jumalan asiaanpuuttumisella” – tai pahimmillaan rukoillut tuollaista (eikä aina hyvässä hengessä…)… Olen (anteeksi jankutan tätä!) kirjoittanut ilmiöistä… En käsitä, en ymmärrä – jos joku nk. Raamattuun uskovista loukkaantuu opetuksen kritiikistä joka perustuu Raamattuun, eikö hän voisi ottaa esille Raamattuaan ja katsoa, onko jotain, mitä hän ei ole huomannut… ja toisaalta on vapaus myös tuoda omakin kanta perustellummin esille. Tämä on sivistynyttä keskustelua, ei toisen nimittely tai sairaaksi sanominen.

  2. En minä puolusta, en suojele ja olen saattanut käytännössä jopa toimia ihan päin vastoin. Ymmärrän kyllä asiat ihan oikein. Tässä on sinulla väärinkäsitys. Paikkakunta ja ilmiö on tiedossa ja se mihin jatkuvasti viittaat. Olet jo hiiskahtanut riittävästi, miksi jatkaa, auttaako se ketään? Jos ei tuota tulosta eikö ole aika yrittää jotain muuta ja olla hakkaamatta päätä seinään? En ole sinua määritellyt miksikään tietääkseni, enkä määrittele, siinä on toinen väärinkäsitys.

    On käynyt, mitä käynyt, selviät kyllä siitä, jos vain annat Jumalan luoda UUTTA – älkää entisiä muistelko. On se poikkeuksellisen murheellista minunkin mielestäni, mutta tämä touhusi ei auta sinua eikä muita. Se vain saastuttaa. Profetiat on arvioitava jokaisen ja ei voi olla niiden varassa eikä niitä vastaan.
    Siitä olen huolissani, että toimit mielestäni Raamatun vastaisesti. Lukuisien sananpaikkojen VALOSSA asia on näin. Olen ne monet paikat laittanut avuksesi, mutta et ota niitä vastaan. Älä jää sinne pimeyteen.

    Ei opetuksessasi tällaisena ole mitään siunausta, pienikin hapatus eli katkeruus myrkyttää koko koko taikinan useimmiten. Aito totuus löytyy Raamatusta ja hyvistä asioista, tuodaan esiin sitä mikä on hyvälta kuulostavaa!

    • Kirjoitat monessa kohdassa oikein:
      ”Jos ei tuota tulosta eikö ole aika yrittää jotain muuta ja olla hakkaamatta päätä seinään?”
      [En halua olla näsäviisas seuraavaa kirjoittaessani. Kuitenkin:] Olet oikeassa siinä, että jos jokin ei tuota tulosta (ei varoitusta oteta varteen), on aika jättää sikseen – ja toimia (myös sinun antamasi) Raamatun neuvon mukaan: Lopulta jättää sikseen. Jumala kyllä puhuu tavalla ja toisella… Lähettää uusia ihmisiä tielle, jne. Jumalaa voi yrittää paeta… Hänellä on tapa (rakkaudessaan) tulla vastaan – joskus ojentaenkin, jos on tarpeen.

      Tämä tie on monesti jo käyty noissa kirjoittamissani tapauksissa. Näiden ”sankareiden” tielle on lähetetty ihmisiä, jotka ovat yrittäneet puhua järkeä – myös hengellisesti ja Raamatun mukaan ojentaen. Valitettavasti me ihmiset teemme niin, että mieluusti väistämme toisin ajattelevan ja pyrimme samoin ajattelevien joukkoon. Näin yhteisöön ei enää oteta puhujia, jotka ajattelevat toisin – ja varoittava ääni vaimenee. Pahimmillaan tuon varoituksen sanotaan olevan ”saatanasta”.

      Nyt on käytännössä se tie, että ihmiset heräisivät ajattelemaan itse ja arvioimaan. (Juuri tuosta itsekin yllä kirjoitat) (Miten arvioit, jos se opetuksessa kielletään?)

      Määrittelystä: Pari kommenttia sitten kirjoittamasi vihjaus viittaa tuohon määrittelyyn – vaikka onkin yleisluontoinen. Valitettavasti tuollainen vihjaileva määrittely on varsin tuttua. Tunkee läpi myös po. opetuksesta joissain kohdin. Myös siellä ammutaan ”eläviä maaleja” ts. niitä, jotka suhtautuvat opetukseen kriittisesti. Usein vihjailu on epämääräistä viittaamista ”kapinoiviin”, ”katkeriin”, ”sairaisiin”, jne. (Väkisinkin peilaan myös sinun kommenttejasi tuota taustaa vasten.)

      Raamatun sanaa vastaan toimimisesta: Raamatussa on sekä sinun että minun kantaani puoltavia kohtia. Kysymys on siitä, missä tilanteessa niitä on sovellettava. Kysymys on tulkinnasta. Ja keskustelusta. Ei siitä, että minä tuomitsisin sinut tuhoon tai sinä minut.

      Molemmat näytämme olevan huolissamme. Sinä siitä, että minä toimin väärin. [Hyvä rukous siitä, että Herra johtaa itse kunkin oikeaan ja näyttää totuuden.] Minä siitä, että (nähdäkseni) harhautunut opetus on vaarassa johtaa harhaan.

      Hyvin teet, kun rukoilet rakentavaa opetusta. [Aidosti] rukoillen, mitä se pitää sisällään – minun kohdallani.

      Valitettavasti nimenomaan tämä nimeäni kantava blogi muotoutui tuohon suuntaan… Alun perin ajatus ei ollut tuommoinen. [Ja nimeni kantaa tuota mainetta väkisinkin…] Yritin kirjoittaa muutakin… Jostain syystä tämä on blogeistani pinnalla – muut eivät :(! Ja nimenomaan tämä blogi nousee esille – nimenomaan sen kävijämäärän takia!!!

      Oikeastaan kysyn (itseltäni), mistä kertoo se, että porukat haluavat lukea nimenomaan tätä blogia – eivät niinkään muita yritelmiäni? [Laitan linkit yritelmiini, kun kerkiän… todistukseksi siitä, että yritetty on…]

      p.s. yhteystietoni pitivät näkyä ”gravattaressani”… Eivät näyt eivätkä suostu sinne ilmestymään. Ne on lisätty Kuka mie oon -kohtaan.

  3. Se mihin kirjoihin päädyit, oli kokonaan sinun oma valintasi. Mieti mihin se sinussa osui. Koko hengellinen kenttähän on näitä täynnä. Niin sanotusti köyhät meillä on aina keskuudessamme.

    ” Elämäni on vapaa tekemään Hänen tahtoaan ja myös Hänen Henkensä vapaa toimimaan kauttani ja elämässäni. Ei ole energiarosvoja. ” Tässä sinulla kyllä näyttää olevan sokea pilkku. Ajattelen, että sinusta on tullut tämän aiheen ja tiettyjen ihmisten vanki etkä enää osaa lopettaa. Muutenhan et enää olisi kukaan kuuluisa, kun kirjoitat muista asioista melko tavanomaisesti. Onko tästä tullut sinulle elämänsisältö / identieteetti ja tämänkö haluat ihmisille omasta nimestäsi tulevan mieleen? Hänen Henkensä mun mielestä myöskään ei toimi näin. Ajattelepas joskus mitä Jeesus tekisi.

    Koin itse saaneeni tähän Herralta kehoituksen, tottelin ja tarkoitin vain hyvää. Ilkeilyssä ja piikittelyssä en halua olla mukana. Olet aika kova mun mielestä, ja puhut suurehkolla suulla.Täytyisi opetella kontrolloimaan. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” Minä odotan
    Jumalan lähettiläiltä tarkkaa kontrollia sanojen suhteen ja opettelen itse sitä.
    ”Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: ”Katso, tässä minä olen.” Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen (missä sen huomaatkin), sormella-osoittelun (hurskaiden tai vainottujen) ja vääryyden puhumisen.”

    • Yleistän tämän keskustelun näkemäni ja kokemani perusteella. Mielestäni kuvaavaa on, että johtopäätöksiä pidetään ”(heikkoon kohtaan?) osumisena” [Vrt. tuossa blogikirjoituksessani, jossa kirjoitin pahasti harhaanosuneesta profetiasta. Kun asiasta älähdin, vastaus tuli välittömästi: ”Taisi Pyhä Henki puhua…”)

      Tässä kokemassani ja näkemässäni on se omituinen puoli, että kerta kerran jälkeen syyllistetään henkilö, joka joutuu peräytymään takavasemmalle, kun ei kestä enää katsoa sutta ja sekundaa ympärillään. Hänestä tehdään se, joka ”ei kestä Jumalan seurakunnassa”, ”harhaopettaja, joka ei kestänyt totuutta”, jne. Luotettavuus viedään juuri noilla ”ihanilla” sanoilla: ”Se on sairas, ei sitä tarvitse ottaa vakavasti…” Entäs sitten? Jos joku mentaalisesti epätasapainossa oleva ahdistuu seurakunnassa, eikö se kerro jotain? Eikö seurakunnan pitäisi olla turvallinen paikka, jossa olla ja eheytyä? Miksi pistämme syyn tämän ”sairaan” niskaan?

      Jeremia 23:lla, Hesekiel 13:lla ja 34:llä on edelleen sanottavaa ajallemme!

      Jumalan (ja Jumalan puheen) selän taakse on hyvä paeta. Ei tarvitse ottaa vastuuta teoistaan ja sanomisistaan.

      Muutama vuosi sitten kuulin ”profetian”, josta sanoin suoralta kädeltä, ettei se ollut Jumalasta… ”Profeetta” sanoi: ”Ups… Se vain tuli…” Juuri niin… Eivätkö profeettojen henget ole profeetoille alamaiset?

      Henkilökohtaisesti ymmärrän vastuuni. Otan kirjoituksistani vastuun.

      Opillisen vastuun. Ja niiden esimerkkien, jotka pohjautuvat tosielämään (ja joista olen sanonut, että ne ovat eläviä esimerkkejä), myös toteennäyttämisvastuun.

      Nimeäni en häpeä – enkä sitä mitä nimissäni olen kirjoittanut. Seison asian takana. Siirryn eteen päin sitten kun on aika ja sen myös omalla kohdallani ymmärrän. [Kirjoittamisen lisäksi minulla on toki myös muuta elämää, tämä blogi on vain yksi puoli…]

      Lainaat (taitavasti valikoiden) Jesajan 58. lukua. Olisikohan aiheen lukea luku kokonaisuudessaan – ja katsoa, mitä siinä kokonaisuutena sanotaan?
      Ensimmäisessä jakeessa sanotaan niinkin rajusti, kuin:

      ”Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna,
      ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.”
      !

      Ja jatkuu:
      Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:
      Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?” Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.
      Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
      Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?
      Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
      Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
      Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
      Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: ”Katso, tässä minä olen”. Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
      jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
      Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
      Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”.”

      Mitä tulee kirjoitustaitoni, suurisuisuuteni,kovuuteni,mentaalisen tasapainoni, huomionkipeyteni tai suuruuden tavoitteluni arviointiin, en lähde puolustautumaan.

      Elämäni on täällä aivan vapaasti tarkasteltavissa.

      Samoin kirjoitukseni. [En tosin lähde kirjoituskilpailuun – vaan kirjaimellisesti kirjoitan sitä, mitä on sydämen päällä (olkoon nyt sitten jonkun mielestä vaikka juuttumista, kiinnijäämistä, katkeruutta, kovuutta tai isottelua!)] – Luulen muuten, että olet omalta osaltasi(kin) juuttunut vain tiettyihin artikkeleihin. Olen kirjoittanut niitä kuitenkin rutkasti enemmän kuin lukemasi – ja uskoisin että siitä huolimatta, artikkeleista aika suuri prosentti liikkuu yleisellä, ilmiöiden, tasolla…

      [Jos juuttumisesta puhutaan, tietty karismaattinen siipi on puolestaan juuttunut demoneihin, henkivaltoihin ja ilmiöihin niin, että vain välillä näkyy pilkahdus kristinuskon ytimestä ts. ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta… Kovasti haluaisin nostaa porukkaa uudestaan heräämään, mikä on Raamatun ydin!!! Jos tuon takia suurisuiseksi mainitaan, olen aika suuressa seurassa… Paavali nimittäin kirjoitti aika rajusti 1 Kor 1: 18- ]

      [Ja taas… jos Jeesuksen toimintan verrataan… Minulla on sellainen tuntu, että voisi tämän päivänkin temppeleiden edellä meidän mielikuviemme ”nyhveröjeesus” olla tiessään ja puhdistusoperaatio paikallaan! Herramme nimittäin kirjaimellisesti kaatoi väärää rauhaa tuottavia temppelimenoja pönkittävät rakenteet! Jeesus ei hyssytellyt silloin, kun oli asiat pielessä.]

      Identiteettiäni eivät muokkaa muiden sanomiset tai arvioinnit – yhtä vähän identiteettini on jostain aiheesta kirjoittaminen… (Identiteetti ei ole pelkkä ulkoinen juttu!) Tuo kaikki on joidenkin ihmisten mielikuva minusta… Mielikuva, joka voi välittyä myös toisenkäden lähteiden perusteella tai ennakkoasenteen perusteella.

  4. Hämmästyttävää, meillä on sama Raamattu? Miksi et hyväksy yhtään tähän asiaan liittämääni kohtaa? Tee väliarvio, mitä muiden moittiminen on hyödyttänyt

    Minä en vihjaile, eikä ole ennakkokäsityksiä, puhun vain sitä mitä rehellisesti koen. Olen tosiaan murheellinen vain tästä tavastasi uskovana tuomita ja tulkita toisia kaukaa ja yksipuolisesti. Tiedätkö, että jotkut tulkinnat ovat hyvin yllättäviä ja vääriä tänne suuntaan, voinetko erehtyä muussakin? En edes kaikkea ymmärrä, kohdistan tämän oman puheeni vain tuohon tuomitsemiseen,
    pahanpuhumiseen, riitauttamiseen omalta puoleltasi. En tiennyt, että asia on niin kipeä edelleen. Jumala voi sen parantaa! Yrittäessäni keskustella ongelma-asiasta, sain lokaa omaankin mantteliin ja olo on kuin likasankoa hämmentäisi.

    Minä olen evankeliumin kannattaja ja kannatan yksittäisten Jumalan lasten auttamista sielunvihollisen kynsistä pois. Niin, että heidät kannetaan Herran eteen ja rukoillaan ja taas rukoillaan kunnes se tapahtuu. Ne, jotka Jumala on omikseen ottanut ja joilla Jeesus on sydämissä, eivät katsele vikoja toisista, vaan neuvovat ja opastavat lähimmäistä siihen mikä on Jumalan tahto.

    En kannata sitä, että noustaan moittimalla poistamaan malkaa toisen silmässä. Tai julkisesti häpäistään toisia ja puhdistetaan toisten rapunpieliä vuosikausia. Enkä sitä hiekkalaatikkohommaa, että jos toiset riitelee ja tappelee, että itse myös pitää ruveta riehumaan ja riitelemään toista uskovaa vastaan.

    Harhaoppejakaan ei meidän lasten tarvitse maailmasta siivota, voidaan rukoilla ja Isä puhdistaa ne. Ei ole Jumalasta mennä toisia uskovia kokonaan tuomitsemaan ja mitätöimaan – se vasta harha-oppi onkin. Kun lopetamme tuomitsemisen, alkavat asiat omassa elämässä luistaa paremmin.

    Ei voi odottaa Jumalan jakavan siunauksia samalla, kun päästelee kirouksia kanssaihmisten ylle. Nimittäin pahan puhuminen on kiroamista, vaikka sinulla on siitä eri käsitys.

    Meidän tulisi käyttää suuta/tietokonetta vain myönteisesti Jumalan, itsemme ja toisten ihmisten siunaamiseen. Rohkaisuun, vahvistukseen, auttamiseen, innoittamiseen. lohduttamiseen. Eikä antaa sitä saatanan käyttöön ollenkaan. Luodaksemme elämää ja terveytta. Saadaksemme aikaan suurta hyvää. Ei tämä maailma muuten pelastu, hiekkalaatikkohommat antaa vaikutelman et ei olla yhtään erilaisia kuin uskosta osattomat, Jos vähän ajattelee etukäteen, mitä kirjoittaa, niin paljon pahaa jää kirjoittamatta. Jaakobin kirjeen mukaan Jumalaa inhottaa, jos me samalla kielellä millä kiitämme ja ylistämme Häntä, myös kiroamme ja tuomitsemme kanssaihmisiämme, jotka on tehty hänen kuvikseen niin kuin mekin!

    Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
    Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani

    Minä toivon, että pääset noista muistoista, koko sydämestäni ja rukoilen.

    • …Pyydän katsomaan sivustoni ylälaidasta oikealta Sivustoni -teksti.

      Se kertoo asian.

      Sanoisinko asian vielä näin: Jos et kaikkea ymmärrä… Voisitko ajatella sillä tavalla, että jätät sen omaan arvoonsa… Se ehkä voi puhutella jotain toista.

      Entä jos luottaisimme Jumalan johdatukseen? Vastoittain eräs henkilö tuli kiittämään siitä, että löysi blogista armon itseään kohtaan – Oli lukenut yhden kirjoituksen monien joukossa – sen sopivan…

      Sanoisinko näin, että ei ole pakko lukea, jos ei halua tai tekee pahaa. Ja jos ei tunnu koskevan sinun yhteisöäsi, ei sinun tarvitse tästä välittää. Voi tehdä yhden opettajan ohjeen mukaan: ”Antaa vain mennä menojaan…”

      Tuo mistä kirjoitan, on jonkun ihmisen arkea tänään. Viimeksi juttelin eilen yhden tuommoista kokeneen kanssa.

      Kysymys ei ole enää minun muistoista, vaan jonkun ihmisen elämästä juuri tänään!

      Kokonaan tuomitsemistako? En ole moista edes väittänyt!!! Olen saanut hyvääkin – esimerkiksi parantunut tuossa yhteisössä. Tuonut tuon jopa esille.

      Silti ihmeet tai vastaavat eivät pyhitä kaikkea.


      Sama Raamattu hyvinkin… Eri tyyli lukea…En tiedä, onko sinun tyylisi normaalisti… mutta tässä keskustelussa olen huomannut, että irrotat lauseita sieltä ja täältä ja liität ne ajatuksiisi – Saat näyttämään ajatuksesi oikeilta…

      Tuo ei ole Raamatun ydintä. Sen tehtävä ei ole pönkittää sinua eikä minua. Sen tehtävä on ohjata meidät oikeaan.

      Se miksi en noita lauseita ole ”hyväksynyt” on se, että olen löytänyt Raamatusta myös toisenlaisen ajatuksen. Kirjoittanut, että tilanteen mukaan tulee soveltaa Raamattua. Raamatussa itsessäänkin on tuota soveltamista joissain paikoissa. Esimerkiksi ensimmäiset kristityt sovelsivat kirjoitettuja periaatteita elävään elämään. Yksi esimerkki: ”KÄytä vähän viiniä vatsasi tähden…”. Saarnaatko sitä PAV-illassa vai valitsetko jonkun muun tekstin?

      —-
      Hyvin on läksy opittu. Pahan puhuminen = kiroaminen.

      Totuuden puhuminen ei ole samaa kuin pahan puhuminen.. Silloin lääkärit puhuvat pahaa kertoessaan diagnoosin ja tuomarikin puhuu pahaa, kun kertoo tuomiostaan – Ja Jumalan Sana on varsinainen ”paha puhe” – sillä kun on taipumusta joskus kolahtaa… Ja me ihmiset kiroilemme (tuon opetuksen mukaan), jos esimerkiksi liikenneonnettomuuden todistajina kuvaamme näkemäämme…

    • … Niin ja tämmöinen ps…

      Annatko minulle tilaisuuden muuhunkin kuin sinun kommenttiesi ruotimiseen
      Katsos nyt, kun ollaan sellaisessa suohonlaulamistaistossa molemmat…

      Kirkastaako tämä keskustelu (sitä kun taitaa aika moni lukea…) Kristusta?

      Kummankin pitäisi nyt toimia OMIEN SANOJENSA MITTAISESTI.

      Myös sinun.

      Olet muutamaan kertaan tullut tuominneeksi jonkun tässä hengellisessä kentässä (ketä ikinä tarkoitatkin!) sairaaksi, häiriköksi… jne.

      Eikö tuo ole tuomitsemista? Ehkä jopa väärän todistuksen antamista (jos ei tiedä kaikkia taustoja…)

      Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että joko et tunne tätä hengellistä kenttää riittävän hyvin… tai olet erehtynyt ”tuossa yhteisössä” (tai sekoittanut taustayhteisöni johonkin toiseen)… tai et tiedä, kuka/ millainen olen…

      Ja kuten lakitupacaseissa, kirjoitukseni koskevat tiettyjä tapauskertomuksia, joista tiedän riittävästi niistä kirjoittaakseni.Silloin, jos ei tiedä yksityiskohtia, tunne ihmisiä ilmiön ympärillä, silloin ei pidä antaa tuomiota suuntaan ei toiseen… ettei tulisi tuominneeksi väärin!

      Niin, tämähän on vapaa maa… Uskoa saa niin kuin lystää. Siihen en puutu. Mutta niin saa juoda alkoholiakin, jos haluaa… Senkin vaaroista varoitellaan. Eikö ”uskon vaaroista” saisi puhua?

      Saattaisi jokunen säilyä vähän ehjempänä, kun tajuaisimme varoa kuoppia tiellämme…

      Riittävästi rikottuja hoitanut blogisti

  5. Ammu vaan, jos ampumalla tulee sinun mielestäsi herätys, monen mielestä se on herätyksen este, nimittäin tämä uskovien ampuminen toisiaan kohti. Sen sijaan jokainen palaute on arvokas, kiitos niistä. Tutkin ne ja tutki sinäkin, ettei pudottais kuopan pohjalle kumpikaan. Jumala sallii jokaiselle niiden kivien poimisen, jotka on tullut heiteltyä. ”Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.”

    Joskus Hän sallii myös pudota kunnolla niin korkealta, että tarvitsee taas Jeesusta. Jotkut jakeet Sanasta olen sinulle ihmeellisellä tavalla saanut ja ne on mieleeni annettu, että kuulisit ne ja ymmärtäisit. Aina kannattaa pitää korvat auki. Särkyneitten hoidossa on korvat tärkeimmät tutkimusten mukaan, tuskin täyttä kurkkua huutaminen ketään eheyttää tai tilaa kivulle antaa. Rakkaudella ja ajan kanssa se tuska on vastaanotettava ja puhuttava vain hyvää sen päälle Pyhässä Hengessä. En tiedä tämän hoidon tuloksista, mutta epäilen menetelmän valintaa.

    Ihmiset on aika kovapäisiä noiden kuopista varottelujen suhteen – moni muukin kuin sinä ja minä. Olen melko varma, vaikka en tiedä, että sinuakin varoitettiin henkilökohtaisesti ja hyvää tarkoittaen ja ehkä voimallisestikin – puhuivatko aasitkin -, mutta auttoiko se? Olet poikkeus, jos ei näin ole ollut?

    • Jumala tietää kouluni ja reaktioni. En lähde täällä niitä enempää revittelemään (se mitä tuolta rivien välistä on välittynyt riittää).
      Huomaan, että kirjoitin niin tai näin, se käännetään väärin päin.
      Tiedät(kö) asiasta vain yhden puolen – sen mitä nyt näet ja koet. – Silloin kun ei tiedä, on parempi olla hiljaa siitä, mitä ei tiedä.

  6. ”Huomaan, että kirjoitin niin tai näin, se käännetään väärin päin”
    Se meillä on totisesti yhteistä. Sinulle ehkä on vielä suurempi pettymys, kun ei mene viestisi perille.

    Ehkä minäkin sitten olen huutavan ääni joskus ainakin projektiluontoisesti,

    Kuulit taas vain jonkunyhden asian joka koski. Mutta miksi pyydät olemaaan hiljaa siitä mitä ei tiedä? Siksikö, ettei sinuun satu? Mutta muihinko saa sattua ja saavat olla pelossa iät ja ajat sen suhteen mitä kirjoitetaan, ovathan he mielstäsi pahoja.

    Sitä vain kommentoin, mitä kirjoitat. Selvennystä oli se, etten tiedä, Sinä kirjoitat rivien välistä ja sitten luetkin niin, minä en.

    Mooses Laukkasen tekstiä
    – Jumalan profeetallinen aika käy vääjäämättä kohti loppunäytöstä. Herra haluaa puhua seurakunnalle selkeitä sanoja. On tullut aika valita missä joukossa me seisomme. On valittava, mikä on päälinja, jota me seuraamme. Onko se edelleen maallistuva ja maailman ehdoilla toteutuva Kristuksen seuraaminen vai Raamatun sanan kalliolla seisominen ja Kristuksen kaltaisuuteen kasvaminen.

    – Ne jotka valitsevat maailman ehdot, tulevat hiipumaan hengellisesti sellaiselle tasolle, etteivät he enää erota vihollisen juonia ja houkutuksia. He antautuvat täysin luopumuksen ohjattavaksi, eivätkä enää kuule, kun Henki puhuu seurakunnalle. Heidän mieltymyksensä ovat heidän johdatuksensa ja he muuttuvat kaikkien tuulien vietäviksi hattaroiksi.

    – Nyt me määrittelemme, mitä me sallimme Raamatun sanoa meille jostakin asiasta, kun oikeasti Raamattu määrittelee, mitä se haluaa sanoa meistä. Koko asetelman pitää muuttua. Kristuksen täytyy olla se, joka mittaa kaikkea. Ei siis niin että ihmisen äly, historian tuntemus ja humanistisrationaalinen maailmankuva ohjavat sitä, miten me tulkitsemme Raamattua. Järkeni ei ole Raamatun tulkki vaan Raamattu on järkeni tulkki.

    • Noihin Laukkasen sanoihin voin aivan hyvin yhtyä. – Tuohon olen pyrkinyt. – Eiköhän jätetä tämä juttu Sanan varaan.

      Katsotaan, mitä Jumala kanssamme loppujen lopuksi tekee.

      JOs rivini välit eivät pidä paikkaansa jonkun kohdalla, eikö olekin niin, että ei tarvitse välittää… Ehkä ne rivit eivät puhu heistä olemoisinkaan?!

      Olet ottanut melkoisia tulkinnanvapauksia rivejäni (nimenomaan niitä rivivälejä!) lukiessasi!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: