Sooloja ja yhteissoittoa

Seuraavien jakeiden tulkinta vaihtelee sen mukaan, mikä käsitys seurakunnalla/yhteisöllä/ kirkolla on armolahjoihin, armoituksiin/(seurakunta)virkoihin.

En kirjoituksissani lähde taittamaan peistä virka- tai muusta vastaavasta kysymyksestä, vaan keskityn jakeiden ”ideaan”.

Tavoitteena on (lukisin jakeet painottaen melkein jokaista sanaa! Ihmettelen, kuinka paljon Efesolaiskirjeen kirjoittaja onkaan kyennyt laittamaan muutamaan jakeeseen!!!)

  • täysi-ikäisyys, kypsyys kristittynä
  • Jumalan Pojan tunteminen
  • se, että kaikki jäsenet palvelevat kukin lahjallaan
  • vakaus – se että opintuulet eivät heittele
  • (uskon) yhteys
  • ”totuuden ja rakkauden noudattaminen”
  • ”kaikinpuolinen” kasvu Kristukseen
  • rakentuminen rakkaudessa

Lukisin seuraava jakeet mieluusti painottaen melkein jokaista sanaa:

”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.”

Tavoitteena näyttää olevan se, että jokaisesta Kristuksen ruumiin jäsenestä tulisi palveleva kristitty, kristitty, joka tunnistaa, tunnustaa ja käyttää lahjojaan. Jakeissa välittyy mielenkiintoinen ketjureaktio: palvelen ja varustan, jotta toisista(kin) tulisi palvelijoita ja varustajia, jotka puolestaan palvelevat ja varustavat uusia ihmisiä palvelemaan ja varustamaan, jne.

Kristuksen ruumiin sanotaan olevan Hänen täyteytensä, joka kaiken kaikissa täyttää. Hänen (armonsa) lahjojen rikkaus kuvastaa osaltaan tuota täyteyttä! Tuossa täyteydessä vaikutta sama Pyhä Henki.

”Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa,  toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (1 Kor 12: 4-11)

Kysymys on moninaisuutta yhteydessä. Kristuksen ruumin on yksi kokonaisuus, joka muodostuu monesta, erilaisesta, erilaisia tehtäviä tekevästä, jäsenestä.

Mieheni, Arto, kertoi olleensa vuosia sitten olleensa huippuyhtyeen konsertissa. Yhtyeen soitto on virtuoosimaisen hyvää – ja niin on itse kunkin soittajankin. Konserttiin kuului myös ne muutamat minuutit, joina kukin soittaja näytti parastaan; areena oli tuolloin yksin hänen. Sen sijaan, kun he soittivat yhteen, he tosiaankin soittivat yhteen – tavallaan antoivat virtuoosimaisen soittotaitonsa yhtyeen käyttöön. Aivan samaa näyttää Paavali tarkoittaneen kirjoittaessaan seurakunnasta: Jokaisella jäsenellä on vahvuutensa. Silloin, kun soolon vuoro on, saamme nähdä jäsenen vahvuudet. Esimerkiksi laulajan soolo, opettajan opetus – tai joissain tilanteissa putkahtava voimakas (esi)rukous tai vaikkapa ajantasainen profetia. Sen sijaan seurakunnan kokonaisuudessa kaikki tuo palvelee vain yhtä tarkoitusta: Kristuksen ruumiin, Hänen seurakuntansa rakentamista.

Tavoitteena on täysi-ikäisyys, kypsyys, vakaus. Tästä esimerkkinä se, että yksilökristittyä eivät heittele opilliset aallot tai tuulet. Hän pysyy vakaana paikoillaan. Osaa arvioida oikeaa ja väärää.

Myös uskonyhteys näyttää olevan seuraus täysikasvuisuudesta. Ehkä siksi, että kypsä kristitty ei lähde kiistelemään kehällisistä asioista ja toisaalta, esimerkiksi Sanan opetus väkisinkin johtaa ydinasioissa hyvin lähelle samaa johtopäätöstä.

Huomionarvoista kohdassa on, että siinä ei vaadita yhteyttä, kunnioitusta tai kuuliaisuutta. Se näyttää olevan seuraus palvelemista Hänen armonsa lahjoilla!

Myös totuuden noudattaminen ja rakkaus näyttävät olevan seurausta tästä. Samoin harmonia, joka Kristuksen herruuden alla oleminen näyttää tuovan. Soolot ovat kauniita – ja yhteissoitossa ne palvelevat yhteistä päämäärää.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: