Sirkkavapaata vuotta 2012!

Uuden vuoden alkajaisiksi minua ovat puhutelleet Joelin kirjaan kirjoitetut sanat:

Minä hyvitän teille ne vuodet,
jolloin sadon söivät sirkat ja niiden toukat,
vaeltajasirkat ja kalvajasirkat,
tuo suuri sotajoukko,
jonka lähetin teidän kimppuunne.
Te saatte syödä ja tulette kylläisiksi,
te ylistätte Herraa, Jumalaanne,
joka on tehnyt ihmeellisiä tekoja
teidän hyväksenne.”

(Joel 2:25, 26)

Lähtökohta

Lähtökohta jokaisen meidän kohdallamme on se, että olemme suunnattoman arvokkaita Jumalalle. Jumala on ilmaissut ajatuksensa meitä kohtaan Raamatussa. Nämä ajatukset ovat pohjimmiltaan rauhan, ei turmion ajatukset. Jumala haluaa aina parastamme. Sen sijaan sielunvihollinen haluaa aina pahintamme. Ihmisinä, krisittyinä, elämme tässä todellisuudessa, myös näiden välisessä taistelussa.

Minun vastuuni

Henkilökohtaisesti minulle merkitsevät nuo Joelin kirjan sanat hyvin paljon. Elämässäni on ollut hetkiä, joissa olen ymmärtänyt Jumalan suunnitelman omalla kohdallani – ja myös hetkiä, jolloin syöjäsirkat ovat olleet viemässä viimeisetkin siemenjyväset.

Oikeastaan en voi puristaa nyrkkiä Ylös ja syyttää Jumalaa onnettomuuksista. Kuten eräässä aiemmassa kirjoituksessa viittasin, usein kysymys on siitä, että olemme aivan itse valinnoillamme avanneet onnettomuuksille oven – esimerkiksi sallineet jonkun ihmisen hyväksikäyttää meitä tai suostuneet uskonyhteisössä tai työpaikalla pompoteltaviksi tai olemme sallineet puolison kiristää meitä omaisuudella tai sen menetyksellä tai sallineet hänen väkivaltaisuudellaan kontrolloida elämäämme. Poikkeuksia lienevät sellaiset asiat, joille oikeasti emme voi mitään: esimerkiksi raiskaus, insesti tai muu väkivaltarikos, joka kirjaimellisesti tulee puskasta elämäämme eikä meillä ole mahdollisuutta puolustautua. Usein kuitenkin itse olemme valinneet – ainakin ensimmäiset askeleet ”kalvajasirkkojen” käsiin.

Kun pari vuotta sitten kohtasin uudistavan Jumalan naapurikunnan kirkossa, minulla ei ollut enää mahdollisuutta syyttää ihmisiä siitä, mitä he olivat tehneet. Papin sanat ”osuivat ja upposivat”. Ymmärsin viestin, että minun piti antaa anteeksi minua loukanneille ihmisille. Minun myös piti pyytää anteeksi – Jumalalta – sitä että olin sallinut ihmisen/ihmisten rajoittaa, hallita, pelotella niin, että en ollut toteuttanut sitä, minkä olin liki pariakymmentä vuotta aiemmin ymmärtänyt Jumalan kutsuksi. Olin kuunnellut ihmistä enemmän kuin Jumalaa. Se, mitä olin luullut siunaukseksi, oli heinäsirkkojen ja niiden toukkien tavoin nakertanut elämääni.

Normia vai luonnotonta?

Oikeastaan varsin kummallista, että vuosien ajan ”jyrsimisestä” oli tullut niin normaali olotila, että luulin sitä hengellisesti oikeaksi, ”pyhäksi”, olotilaksi. Vasta ajan päästä – sirkkojen mentyä – ymmärsin, että on elämää ilman ”sirkkoja”, elämää, jolloin se, mitä Jumala on tarkoittanut elämääni, saa kasvaa. Oli omituista kokea rauha; ahdistuksesta ja levottomuudesta tuli ”poikkeustila”, hälytysmerkki siitä, että kaikki ei ollut kunnossa.

Sudet, sadistit ja niiden kasvualustat

Kysymykseni on, mikä ihme saa ihmisen (mikä sai minut) suostumaan jyrsittäväksi, johonkin mitä Jumala ei totisesti ole meille tarkoittanut?!

Ensinnäkin nämä ”jyrsijät” toimivat – Uuden testamentin vertauskuvaa käyttääkseni – ovelasti: Ne tulevat lampaiden vaatteissa. Ne näyttävät oikeilta, aidoilta, vilpittömiltä – ja ennen kaikkea vaarattomilta. Vasta kun niiden uhri luottaa niihin täysin tai on niistä riippuvainen, ne näyttävät todellisen luontonsa. Siinäkin ne käyttävät yleensä aseena pelkoa.

Valitettavasti hengellinen kenttä on tässä mitä parhain pelijalusta. Me luotamme aivan liikaa! Kun joku kertoo hellyttävän pelastustarinan tai valtavan ihmeen tai profetoi elämämme läpikotaisin, olemme valmiit menemään vaikka minne tuollaisen henkilön kanssa. Liika luottamus vaikuttaa myös sen, että olemme tällaisten ihmisten kanssa jopa valmiit venyttämään omia rajojamme! Kun olemme väärien asioiden kanssa tarpeeksi pitkällä, olemme tilanteessa, jossa emme näe enää paluun mahdollisuutta. Näin myös häpeästä voi tulla side, joka pitää meitä kiinni.

Katsoin muutama päivä sitten dokumenttia Kennedyjen dynastiasta. En voinut välttää yhdistämistä hengellisen kentän ilmiöihin. Kennedyjen ”patriarkka” opetti Kennedyjen paremmuutta suhteessa toisiin – siitä huolimatta, että aivan puhtaat jauhot eivät olleet aina pussissa dynastiaa perustettaessa. Paremmuuden hinta oli eitoivotuista henkilöistä ja ilmiöistä vaikeneminen, tien raivaaminen laillisuuden ja laittomuuden rajamailla olevilla toimintatavoilla. Nimenomaan opetus, joka siirtyi sukupolvelta toiselle, vahvisti vaikenemista. Samaan tapaan myös hengellisessä kentässä opetus voi luoda tabuja, asioita, joista ei puhuta. Tällainen tabu voi olla väärinkäytökset yhteisössä, moraalin laidalla oleva käytös, perheväkivalta, jne. ”Ne eivät kuulu muille”, opetetaan. Salaaminen on selkäytimessä. Salaaminen myös yhdistää. Kulissit pyritään pitämään kunnossa – hinnalla millä hyvänsä. Rakenteita ei saa horjuttaa – ei niihin päin puhaltakaan lopulta.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin… Oli tyyli tai keino mikä tahansa, tulos joka tapauksessa on se, että ”jyrsittävä” on henkisesti, hengellisesti ja/tai taloudellisesti puilla paljailla. ”Jyrsiminen” koskee kokonaisvaltaisesti hänen elämäänsä.

Minusta hengellisen ja henkisen väkivallan huippu on uhrin mitätöiminen. Voin vieläkin kuulla korvissani sanat, jotka olen kuullut liian usein – hyvin halveksivaan sävyyn sanottuna – ”mielenterveysongelmainen”… Ihan kuin tuo selittäisi kaiken! Onko kukaan koskaan tajunnut kysyä, miksi joku tietty yhteisö tai työpaikka tuottaa ”hedelmänään” mielenterveystoimiston asiakkaita? Entäpä jos ei ole kysymys siitä, että nämä kaikki olisivat ”tottelemattomia auktoriteetille” ja ”nauttisivat tekojensa hedelmänä Jumalan tuomiota” – vaan aivan päinvastaisesta asiasta – että tuo yhteisö tai työpaikka toimittaa ”jyrsijän virkaa”?

Jyrsijät ja Jeesuksen sana

Näinhän se on, susi tai heinäsirkka – millä nimikkeellä ”jyrsijää” kutsutaankaan – toimittaa virkaa, josta Jeesus sanoi: ”Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.” Aivan niinkuin tuossa Kennedyjen dokumentissa todettiin: Kennedyjen dynastia oli marionetti Kennedyjen patriarkan käsissä. Yhteisössä, työpaikassa tai ihmissuhteessa, jossa susi/heinäsirkka aluksi näyttäytyy houkuttelevana, maailmat avaavana tahona, käy lopulta niin, että tosiaankaan uhri on pelkästään jyrsijän ravintoa – ja jyrsijä jättää lopulta uhrinsa makaamaan henkitoreissaan, vaikka ulkoisesti ehkä vielä kunnossa. Jyrsijän jäljiltä ei jää elämää.

Sen sijaan Jeesus on tullut, että meillä olisi elämä, yltäkylläinen elämä.

Olen todella kiitollinen tuosta Sanasta, joka on kirjoitettu Joelin kirjaan.

Ei kuolema, ei sielunvihollinen, eikä mikään muukaan(ei edes kaikkivoipaisena itseään pitävä, uhkaava jyrsijä) ole suurempi kuin Jeesus! Hän on kuollut ja ylösnoussut. Kuoleman voittaja! [Tähän kohtaan kuuluvat sanat: AMEN! HALLELUJA!]

Kun Hän sanoo Sanan, elämä alkaa saada tilaa ja sirkkojen/susien on väistyttävä Hänen nimessään.

Myös minun elämässäni näin on käynyt!

Tiedän, että ihan nättejä ajatuksia ei oman elämäni ”jyrsijöillä” ole ollut. Muutamaan kertaan on minulle ja/tai läheisilleni rukoiltu (!) ja/tai profetoitu (!) onnettomuuksia, jopa kuolemaa. Muutamaan kertaan olen kuullut sanottavan: ”Odota vain, kyllä Jumala (hoitaa, kostaa…)…” Sen verran matkan varrella on ymmärrys lisääntynyt, että olen uskaltanut sanoa ääneenkin: ”Tuollaiseen ei kyllä Jumala yhdy. Enemmän on sielunvihollisen heiniä tuhon tuottaminen.” [Siksi ei jaksa olla hämmästyttämästä, miten kummassa nk. uskovat lähtevät tuollaiseen kelkkaan mukaan!?]

Avain käteen -periaate

Niin – avain tuohon on parannus, kääntyminen Jumalan luo.

Niin kuin aikanaan Jumala sanoi Jeremialle tämän voivotellessa kuulijoidensa kovasydämisyyttä, oman kohtalonsa kovuutta, vastapuolellaan olevien enemmistöä ja tiukatessa Jumalalta, milloin tämä tarttuisi asioihin, Jumala tekikin jotain yllättävää:

Jumala käski Jeremiaa tekemään parannusta nurjasta asenteestaan ja asettumaan takaisin Jumalan antamaan kutsumukseen ja sanoi:


”Jos sinä käännyt, niin minä sallin sinun kääntyä, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä. 
Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi, minä vapahdan ja pelastan sinut, sanoo Herra. 
Minä pelastan sinut pahain käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista.”

Kysymys näyttää olleen siitä, että voivottelunsa jälkeen Jeremia palasi takaisin kutsumukseensa olla Jumalan suuna. Vastustajat olivat yhtä kova pala – ja taisivat muuttua vielä häikäilemättömämmiksi (vrt. Jeremian kirja luvusta 15->) – mutta Jumala piti sanastaan huolen. Hän varjeli Jeremian. Vahvisti myös sanansa – toteuttaessaan sen. 

”Sirkkavapaata” – ja Jumalan johdattamaa – Vuotta 2012!

2 vastausta artikkeliin “Sirkkavapaata vuotta 2012!

  1. On hyvin tuttua. Olen itse ollut aivan liian luottavainen ja sinisilmäinen, kun tulin uskoon. Olin sairaassa yhteisössä eikä mieleeni edes tullut, että kristillinen yhteisö saattaa olla todella sairas. Sain vapautua todelliseen kristityn vapauteen, mistä raamattu puhuu, kunnes uskalsin pyytää rukousta eräältä terveeltä yhteisöltä. Kesti kuitenkin 4 vuotta kunnes ymmärsin mistä oli kyse ja lähdin pois, mutta vapautumiseen meni 8 vuotta. Nyt saan elää ” sirkkavapaata” elämää.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s