132. Pysäytyskuvia joulun alla

132. Pysäytyskuvia joulun alla

Sydäntäni suorastaan särki artikkelin lopussa oleva kuva.

Olen tämän joulun alla törmännyt muutoinkin useaan otteeseen kärsimyksen teemaan ja siihen, kuinka siihen kristittyinä suhtaudumme.

Viimeksi koulun joulujuhlassa. Siellä 9-luokkalaiset esittivät näytelmän ”Tulitikkutyttö”. Sinällään ”ei niin hengellinen” näytelmä – mutta paljasti kyllä uusiokäsikirjoituksessaan sen, kuinka julmia osaamme olla! Jätämme puutteessa olevan puutteeseen ja nautimme omasta hyvinvoinnistamme.

Nykyisessä menestyksen julistuksessa on nimenomaan tämä riski. Julistetaan kyllä, että Jumala antaa meille rikkautta. Julistuksessa unohdetaan tyystin Uuden testamentin radikaali sanoma siitä, että ihailemamme ensimmäiset kristityt eivät tyytyneet paistattelemaan päivää menestyksensä auringossa ja lämmittelemään itseään tienesteillään tai varallisuudellaan, vaan he laittoivat kirjaimellisesti omistamansa likoon puutteessaolevien puolesta! Esim. Apt 2: 45.

Ensimmäisten kristittyjen seurakunnissa järjestetyn keräyksen yhteydessä Paavali kirjoitti siitä, että meidän tulee rukoilla menestystä sen vuoksi, että meillä olisi, mistä antaa! Äärimmäisen menestyksen teologian kirvoittaminan rukoilemme menestystä – ja  pihtailemme sen hedelmien kanssa niin, että annamme joko vain vähän tai emme ollenkaan!

Olen viitannut viimeisimmissä blogikirjoituksissani Mr. Hinniin. En osoittaakseni sormella väärällä tavalla… mutta hän sattuu olemaan äärimmäinen esimerkki kyseisestä opetuksesta! Amerikkalaisen tv-yhtiön dokumentti paljasti karmivia yksityiskohtia Hinnin kulisseista, siitä kuinka tämä käytti hurjia määriä rahaa kuninkaalliseen sviittiin, ruhtinaalliseen taloon ja matkustamiseen herroiksi – yksityislentokoneella. Suuri hyväntekijä, orpokotien auttaja, ei tv-dokumentin mukaan dollarin vertaa antanut kohteeseen, johon piti antaa…

Kuinka moni riisikippo olisi täyttynyt niistä miljoonista dollareista, joita käytettiin tuohon showhun!?

Eikä tarvitse pelkästään Hinniä osoittaa sormella… Meillä Suomessa kyllä viranomaiset yrittävät parhaansa katsoa yritysten, yhteisöjen, yhdistysten ja yksityistenkin perään – mutta harmaa talous kukoistaa monella saralla. Kun on tarpeeksi ovela ja röyhkeä, keinot näyttävät löytyvän.

Useaan otteeseen olen törmännyt ”kuitittomaan työhön”. Helppo on teetättää halvemmalla. Ei alvia, ei kuittia… Olemmeko tulleet ajatelleeksi, että taidamme varastaa itseltämme? Sahata omaa oksaa altamme? Ja vielä suojelemme sellaista!

Eikä vain niin, vaan törmäsin kuluvana vuonna kristillisissä piireissä samaan harmaaseen talouteen – itse asiassa useammalla eri taholla. ”Ohi kassan” otettuihin uhreihin – jotka sinällään näyttävät olevan raamatullisia (koska Uusi testamentti ei kerro niiden verotuksesta)- mutta kun Suomea säätelee tässä muun muassa rahankeräyslaki… Spontaani keräys esimerkiksi syntymäpäiviin on sallittua tai silloin jos joku on menettänyt omaisuutensa tulipalossa. Muu on rahankeräyslain (tai jonkin muun lain) alaista. Pimeää palkkaa ei voi uhrina ottaa. Sen pitäisi Jumalan pyhyyttä julistavien ihmisten kyllä ymmärtää! Sapatin herra -opetus ei toimi maallisen lain yläpuolella.

Kaikkein karmivimpia ehkä ovat ne korviini tulleet tapaukset, joissa on profetoitu (???) rahojen käyttötarkoitus… ”Herra haluaa sinun antavan xx xxx euroa, yy:lle…” Hyvänen aika! Jumala kyllä puhuu perinteisesti ihmisille ihan suoraan – ilman kerjuupuheita, vielä vähemmän kerjuuprofetioita! Tai sitten on nähty laillisen testamentin purkaminen Jumalan tarkoituksena… Tai on uhattu iäkästä henkilöä Jumalan tuomiolla, jos tämä jatkaa vielä puolensa pitämistä omista laillisista oikeuksistaan… Ehkä tuo maallinen laillisuus- ja jääviysasia pitäisi ottaa huomioon myös hengellisessä kentässä! Muuten toimimme kuin mafiosot konsanaan – vain ”jumalalla” tekomme pyhittäen! Meiltä on tainnut unohtua kymmenen käskyn käskyt: ”Älä himoitse/tavoittele…” / ”älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi”:(

Pahimmillaan”kassan ohi” annettavat lahjoitukset ylittävät Verottajan laatimat summat verovapaasta lahjoituksesta… ja kun ne annetaan ”ohi kassan” kukaan ei saa tietää… :(… Sitten julistetaan ”Jumalan huolenpitoa” ja sitä että ”Jumala antoi auton” tms… Olisikohan nämä ”julistajat” valmiita antamaan ”julistuksensa” veroviranomaisten tietoon..?

… en minä tästä muuten vauhkoaisi, mutta onnen lahjat eivät ihan tasan käy… Ne, joilla on kanttia ottaa, ne rikastuvat, menevät porskuttaen eteen päin, ja ne, joilla ei ole voimia taistella/ omaatuntoa kerjätä (ehkä lakia uhmaten…) niillä ei ihan niin hyvin mene…

Saatika se, mitä ”mersu-uskossamme” unohdamme: On niitä, jotka nääntyvät nälkään samaan aikaan kuin me ajamme ylikalliilla autoilla, lihomme osakesalkuilla tai muuten vain säästämme pahan päivän varalle.

Vastaa