Skip to content

Hengellisen elämän houdinit

Katselin tuossa menneitä kirjoituksiani. Seuraava –  ihan mielenkiintoinen  – kirjoitukseni yli kolmen kuukauden takaa:

http://pauliinakuikka.wordpress.com/2011/08/31/surullinen-olo/

Siinä kirjoitin muun muassa seuraavasti:

”Maailmamme on valtavasti ´pienentynyt´ viimeisimpien vuosikymmenien aikana internetin etc. myötä. Julkisuuden henkilöitä seurataan tarkasti. Siksi julkisen ´repostelun´ vaara on. Surullista on, että kristityt antavat kerta toisensa jälkeen aihetta moiseen.

Edelleenkin palaan selitykseen, jonka mukaan oikeutta ei pidä käydä ei-uskovien edessä. Kyllä – Mutta jos osaisimme käsitellä sotkumme itse (ja hoitaa asiat niin, että sotkuja (olivat ne talousepäselvyyksiä, vallan väärinkäyttöä, seksiskandaaleja tai pedofiliaa, etc.) ei syntyisi!) Suomeksi sanottuna: Ei ole sekulaarin lehdistön vika, että ne ovat kimpussamme. Syy on meissä nk. uskovissa ja meidän yhteisöissämme!”

Tähän voin suositella myös kirjoitustani

http://pauliinakuikka.wordpress.com/2011/12/03/puurot-ja-vellit-myos-nooat-ja-naatanit-sekaisin/

Siinä viittaan opetukseen, jossa Nooan tarinalla perusteltiin se, että pitäisi peittää lähimmäisen hölmöilyt. Totesin, että Nooan tarinassa oli kyse lähinnä häveliäisyydestä, siitä että pojan ei sopinut nähdä isää alastomana ja avuttomasti humalassa. Kuulemassani opetuksessa lisättiin vielä, että Jumala oli mielistynyt Nooaan ja annettiin ymmärtää, että kaikki, mitä Nooa teki oli ok… Kirottu oli se, Nooan pojista, joka kertoi veljelleen näkemänsä…

Voi kurjuuksien kurjuus! Jos tämä opetus saa vallan saa kristillisissä yhteisöissä ja perheissä rehottaa ihan mikä vain – koska mies suojelee vaimoaan ja vaimo miestään, sisar veljeään ja veli sisartaan (niin perheissä kuin hengellisesti yhteisöissäkin)… Salata saa ja salata pitää!

… mutta kun siinä Kirjassa, johon opetuksessa vedottiin, suojeleminen tarkoittaa ihan muuta kuin peitteleminen! Eikä Jumalan mieleisenä oleminen suinkaan tarkoittanut täydellisyyttä. Esimerkiksi Daavid teki monikertaisen synnin tekemällä aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, saattamalla naisen miehen vaaraan ja lopulta kuolemaan peittääkseen tekonsa, käytännössä varastamalla toisen vaimon! Se ero Daavidin tarinalla ja tämän mediapastorin opetuksella oli, että Daavidin lähipiirissä oli rohkea profeetta, Naatan, joka tuli ja sanoi, kuinka asiat olivat. Naatan teki itse asiassa HYVIN rohkeasti. Tuohon aikaan kuningas oli melkoisen yksinvaltias. Kuningas olisi aivan hyvin voinut vangituttaa tai teloituttaa Naatanin. Se olisi ollut kyllä ihmismielen mukaista; kuinka nyt joku kehtaa tulla rikkomaan onnea, jonka Daavid oli saavuttanut vihdoin saatuaan kauniin Batsebansa?! Mutta ei, Daavid toimi aivan toisella tavalla: Hän kuunteli, hän katui ja halusi hyvittää tekonsa.

Daavid ei lähtenyt salailuun sen pidemmälti. Aikansa hän oli yrittänyt – peitellä jälkiään eri tavoin: yrittämällä hankkia Batseban miehen sotarintamalta kotiin, jotta Batseban raskaus ei menisi Daavidin syyksi ja tämän epäonnistuttua saattamalla Uuria tilanteeseen, jossa häntä odotti rintamalla varma kuolema. Kuninkaana Daavidilla oli tähän kaikki valta – inhimillisesti, mutta ei Jumalan edessä. 1)

Daavid voi yrittää piilotella asiaa ihmisten edessä… Vaikka luulenpa, että asia tuli ihmisten tietoisuuteen, jotakin kautta. Eivät ihmiset ole tyhmiä… He osaavat laskea yhteen asioita.

Viimeisen niitin Daavidin piilottelulle antoi Naatan. Hän saattoi Daavidin totuuden eteen itsestään. Tosin sitä kautta, että Daavid – kykenemättömänä näkemään virhettä itsessään – tuomitsi radikaalisti, jopa raasti toisen  paljon mitättömämmästä rikoksesta kuin mitä Daavid oli tehnyt. 2 Sam 12 kertoo tarinan kokonaisuudessaan.

Se, että Daavid oli valmis tuomitsemaan itsensä toisessa, on varsin hyvä kuva siitä, miten itse kukin voimme toimia. Havaintoni on, että varsin usein ”tiukassa”, jopa fanaattisessa uskonnollisuudessa, on kysymys tästä: Oma ulkokuori kalkitaan valkoiseksi, muissa osoitellaan vikoja, syntiä ja demoneita, samalla kun oma sisin on täynnä kuolleita luita. Tiedossani on useita eri tapauksia, joissa tiukan opetuksen vastapoolina on ollut esimerkiksi pedofiliaa, avioliiton ulkopuolisia hetero- tai homosuhteita, jne.

Usein on niin, että nämä valkeaksi kalkitut haudat yrittävät vaientaa naatanit kaikin keinoin. Esimerkiksi auktoriteettiopetus on oikein tehokas väline naataneiden vaientamiseksi. Itsensä korottaminen voidelluksi ja ”diplomaattisesti koskemattomaksi” – ja naatanin leimaaminen epäluotettavaksi 2)

Kun naatan tekee ”houdinit” eikä suostukaan auktoriteetin vaientamaksi, häntä voidaan painostaa eri keinoin. 3) Tässä painostuksessa näyttää olevan niin hyvä kuin pahakin sallittua. Eräs ystäväni antoi rakentavasti palautetta taannoisen yhteisöni vieraspuhujan käyttäytymisestä ja sanomasta. Seuraavassa tilaisuudessa saarnan aihe oli ”vakavaa tekstiä siitä, kuinka jotkut ovat jopa kuolleet arvosteltuaan voideltuja”. Myös ”profetiaa” voidaan käyttää samaan tarkoitukseen – usein varsin tehokkaasti, koska olemme tottuneet karismaattisissa piireissä ihan liikaakin luottamaan siihen, että kaikki sanottu on Jumalasta. Itse menin taannoin tuohon vipuun, kun eräässä tilanteessa vieraspuhujan yritettyä ojentaa yhteisön johtajaa ”haureudesta”, mainittu johtaja väänsi muutamaa päivää myöhemmin asian profetiaksi antaen ymmärtää, että vieraspuhuja oli ”susi lammasten vaatteissa”. En tuossa tilanteessa luottanut omaan arviointikykyyni riittävästi, vaan tottelin ja peruin tulevat tilaisuudet. Muutamaa vuotta myöhemmin selvisi, että vieraspuhuja oli ollut enemmänkin kuin oikeassa sanojensa suhteen…

Kun houdini ei pysy enää minkäänmoisissa opetuksen tai profetian kahleissa, häntä voidaan uhkailla aivan suoraan. Olen useaan otteeseen ottanut esille Seppo Juntusen kirjaprojektin, joka tuntuu olevaan kuumaakin kuumempaa Suomen kristillisessä kentässä. Seppo ja kirjan kanssa tekemisissäolevat tahot ovat saaneet tuntea, mitä on kristillinen kenttä vihoissaan, kun väärinkäytöksistä puhuvat niitä kokeneet. Kirjan julkaiseminen on yritetty monin tavoin estää. Pienemmässä mitassa itselleni on käynyt noin.  Yksi niistä, blogiini saapunut, kertoo omaa kieltään. http://pauliinakuikka.wordpress.com/2011/03/15/136/ Sinällään vielä omituista, että minuun yhteyttä ottanut ei ollut suinkaan kukaan yhteisöstä, vaan ulkopuolinen – joskin arvovaltainen – taho, joka ei tiedä yhteisön (ja etenkään siitä irtaantuneiden) oikeasta tilasta yhtään mitään! Hänellä on se kuva, joka hänelle on annettu. Aivan kuin siinä Keisarin uudet vaatteet -sadussa.4)

Totuus sattuu… niin sanotaan… ja tottahan se on. Ei ole helppo myöntää: Minä mokasin! Ei ole helppo myöntää olleensa väärässä. Ei ole helppoa sekään, että totuuden takia saa selkäänsä tai menettää itselle tärkeitä asioita. Totuuden seuraamisesta voi joutua maksamaan. Voi oikeasti menettää jotain, mikä on ollut rakasta  – sen takia, että tuo rakas ei seuraakaan perästä, kun käännyt totuuteen.

Yhteisössä, josta olen aikoinaan lähtenyt, on liikkeellä aivan toisenlainen tarina, kuin mitä kerron… Jotain tuosta tarinasta on välittynyt kiertoteitä minullekin. Tarina taitaa mennä tähän tyyliin: ”Oli pakko lähteä, kun ei kestänyt totuutta. — Kun harhaopettajat ovat lähteneet, seurakunta pääsee eteenpäin. — Sillä on nyt tosi vaikeaa, kun se elää tottelemattomuudessa. —” 5)

Omalla tavalla vaikeaa kyllä… Koska yhtäkkiä oli muuttunut yhteisön silmissä ystävästä, uskonsisaresta, viholliseksi, pahimmillaan ”pahan juureksi”, joka sai aikaan vasta mäen… 6) Yhtyisin edelleen elokuussa kirjoittamaani:

”Jos olisimme ihmisinä ja kristittyinä kypsiä, uskaltaisimme tunnustaa sokeat pisteemme, kipukohtamme ja syntimme – ja saisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Mutta kun emme näe – sen takia (näin Jeesus asian ilmaisi) syntimme pysyy. Emme tajua parannuksen tarvettamme! Usein yhteisöissämme on sama vika; emme pääse eteen päin, kun emme suostu Kristuksen parannettaviksi.

Todellinen herätys alkaa (valitettavasti/onneksi!) likapyykistä, jossa Kristus saa pestä meidät jokaisen verellään.

´Vain Verellä pestyihin sydämin, annetaan Pyhä Henki, Vain Verellä pestyihin sydämiin, vuotaa aito ja puhdas ilo, Vain verellä pestyihin sydämiin, annetaan taivaan rauha´.”

Niinpä niin… Pyhä Henki – vaikkakaan ei vaadi täydellisyyttää – vaatii sitä, että olemme vanhan kansan sanoin ”asetumme Jeesuksen veren alle”; Pyhä Henki ei sitoudu syntiin tai peitä syntiä.

… Kun kohtaamme sovituksen ja armon – omaan syyllisyyteemme – meidän ei tarvitse etsiä viholliskuvia enää ympäriltämme. Sovitus tuo rauhaa myös ihmissuhteisiimme!

Toivon tosiaan, että mahdollisimman moni tekee hengellisen elämän houdinit: pyristäytyy ulos teennäisyyden kahleista aitoon vapauteen Kristuksessa.

1) Tähän liittynee nk. ”sapatin herra opetus”. Samaisen mediapastorin suusta tullut opetus siitä, että Jeesus on sapatinkin Herra ts. hän voi tehdä poikkeuksia ihmisten kohdalla Hänen arvovallallaan. Kuulin tuota vuosia sitten pastorin tilaisuudessa ollessani sovellettavan avioerotilanteessa, jossa profetoitiin naimisissa olevalle naiselle, että Jumala voi ”järjestää avioliittoja uudelleen”, jos entinen ei ole tyydyttävä ja Jumalan mielen mukainen. Pienellä varauksella tuollainen voi olla mahdollistakin tilanteissa, joissa jompi kumpi on väkivaltainen tai muutoin laiminlyö puolisoaan/lapsiaan. [Vrt. Jeesuksen opetus avioeron perusteista] Mutta avioliittojen uudelleenjärjestely ”sapatinherraopetuksen” perusteella voi ihmisten käsissä johtaa samaan mielivaltaan kuin Jeesuksen aikana: ”voiko mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa”? Voi seurakuntaparkoja tuollaisen opetuksen jäljiltä! Myös tuota seurakuntaa, jossa tuo julistus oli vallalla… Avioero-% on melkoinen!

2) Itse olen nähnyt seuraavat kaksi tapaa: naatan saadaan näyttämään harhaoppiselta tai demoniselta (oivallinen tapa karkottaa oikeaa tavoitteleva hyväuskoinen karismaatikko) tai mielenterveydeltään epävakaaksi (heitä ei kuulemma tarvitse uskoa… siitä huolimatta, että nämä henkilöt kävelisivät ”siviilimaailmassa” ihan terveiden kirjoissa!)…

3) Jos et ole joutunut naatanin osaan ja kohdannut valkeaksi kalkittuja hautoja, koko asia kuulostaa vieraalta. Pistä kuitenkin korvan taakse; jos joskus kohtaat ihmisen, joka kertoo elämää ihmeellisempää tarinaa, joka muistuttaa elävää elämää enemmän agenttielokuvaa ja tulet vakuuttuneeksi, että henkilö ei kärsi alkavasta skitsofreniasta, edessäsi voi olla uskonnollisen yhteisön/ johtajan uhri, joka oikeasti on kokenut kaiken tuon!

4) Itse elin 10 vuotta samassa illuusiossa; vaikka näin kaiken omin silmin, en siltikään nähnyt!!! Omituista, mutta totta!!! – Ennen kuin loka alkoi roiskua itseni päälle… Silloin sitä ei enää voinut noin vain pudistaa pois… Oli pakko katsoa totuutta silmiin ja herättävä totuuteen.

5) Tarinani ei ole ainut laatuaan, vaan melkein säännönmukaisesti toistuu eri variaatioissa tilanteissa, joissa henkilö on lähtenyt tiukasta yhteisöstä

6) Hulluinta, mitä kuulin oli, että meitä lähteneitä syytettiin niin yhteisön johtajan sairaudesta kuin muistakin vastamäistä… Yksikään meistä ei ole käskenyt ”tulta taivaasta kuluttamaan”… tai ”infarktia tulemaan”…. 😉

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: