Nooa vai Naatan?

Sain menneellä viikolla sähköpostin, jossa käskettiin kuulostelemaan erään – ennen muuta karismaattisissa piireissä Suomessa opetuksellista jalansijaa jossain määrin saaneen – mediapastorin opetusta. Sähköpostista sain sen käsityksen, että nyt on merrassa jotain TOSI mielenkiintoista.

Opetus oli suurelta osin asiallista, MUTTA sisälsi sudenkuoppia, joihin polkaiseminen johtaa  luvatun vapauden sijasta  kahleisiin.

Vanhan liiton esikuvat uusiokäytössä

Opetuksessa oli paljon oikeaa: Syntielämä erottaa meidät Jumalasta ja parannus on tie virvoitukseen. Opetuksesta löytyi myös outouksia, kuten sovellus 1 Moos 9:n kertomuksesta juopuneesta Nooasta.

”Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen.  Silloin Seem ja Jafet ottivat viitan, levittivät sen harteilleen, menivät sisään selkä edellä ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isäänsä alastomana. Kun Nooa selvisi juopumuksestaan ja sai kuulla, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt, hän sanoi:

— Kirottu olkoon Kanaan, tulkoon hänestä veljiensä orjienkin orja.

Ja hän sanoi vielä:

— Kiitetty olkoon Herra,
Seemin Jumala,
ja Kanaan olkoon Seemin orja.
Tehköön Jumala laajaksi Jafetin suvun,* ja saakoon se asua myös Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa.”

Ohjelmassa  vedettiin todella pitkälle menevä johtopäätös. Sain sen käsityksen, että opetuksen mukaan olisi oikein peittää toisen väärinteot. ”Vaikka Nooa teki väärin… veljet osoittivat kunnioitusta. — (nämä tilanteet ovat) Testejä, kun joku veli tai sisko lankeaa, vietkö asiaa eteen päin juoruamalla vai oletko se joka haluat peittää sen” Asioita esille tuovaa uhattiin kirouksella.

Mikä olikaan puuron ja vellin ero?

Mielestäni on erotettava neljä eri asiaa: kunnioitus ja vääryyksien julkituominen; juoruaminen ja totuuden puhuminen.

Olen samaa mieltä mediapastorin ja hänen kollegansa kanssa siitä, että ikinä ei pidä juoruta, ei levittää asioita, joista ei varmuutta. Itse asiassa eilen sain puhelun, joka sisälsi tällaisen juorun pastorin perustama yhteisön tämän hetkisestä tilasta, henkilöstä, josta  [Huomaa:)] kylällä puhuttiin, että tämä olisi toiminut sopimattomasti ja Sanan vastaisesti. Totesin soittajalle, että en voi ottaa kantaa ennen kuin asianosainen tulee puhumaan. Sitä ennen asia tosiaan on juoru. Sen sijaan, jos asia on totta ja asianosainen siitä puhuisi, olisi kysymys – jopa juridisesi  – vakavasta asiasta – jossa minun olisi ohjattava asianosaista hankkimaan apua. Tässä näemme juorun ja puuttumisen kynnyksen eron. Juoru on toisen käden tieto, jonka todenperästä ei ole tietoa.

Mutta nimenomaisen aineiston opetus tukee (ainakin niin yksioikoisesti sen tulkitsin) sitä, että meidän pitäisi opetuksen mukaan  peittää kaikki näkemämme ja vain rukoilla parannusta.

Opetuksessa oli itse asiassa toinenkin sudenkuoppa. Siinä kehotettiin tunnustamaan juorut sille, josta on juorunnut. Kaunis ajatus. Mutta jos juoruksi tulkitaan jopa puuttumisen kynnyksen ylittävät asiat, peräämme (synnin)tunnustusta sellaisesta asiasta, joka kenties kuuluisi julistuksen tai asiaan puuttumisen piiriin.  Tai että tulkitaan anteeksipyyntö pelkästään sitä koskevaksi, johon teko on kohdistunut.

Entä jos  anteeksipyyntökäytäntö peittää alleen paljon asiaa, johon pitäisi puuttua. Pahimmillaan tällainen käytäntö voi pönkittää ei-toivotun käyttäytymisen jatkumisen.

Nooa vai Naatan?

Mieluummin tekisin ”naatanit”, eli toimisin profeetallisen suoraan ja parantavasti. Muistamme toki Daavidin hairahduksen. Tuossa tilanteessa Naatan ei levittänyt omia eikä jumalallisia viitanliepeitään Daavidin peitoksi. Naatanin toiminnassa ei suinkaan ollut kysymys juoruamisesta, vaan profeetallisesta ojennuksesta- joka johti Daavidin parannukseen.

Vanhan testamentin profeetat eivät yleensäkään peitelleet uskonnollisten vaikuttajien (joihin luettiin niin papit kuin profeetatkin) kritisointia silloin, kun siihen oli aihetta. He paljastivat suoraan heidän parannuksentarpeensa – lopulta kaikkien kuullen, jos he eivät olleet ottaneet ojennusta kahden kesken.

Myöskään ensimmäine kristillinen seurakunta ei ollut mitään peittelijäsorttia… Päinvastoin Jumalan AITO pyhyys toi valoon asioita, joita muut eivät olisi muutoin aavistaneetkaan. Eivät ensimmäisen kristilliset vaikuttajat peitelleet tuoda esiin totuutta. Ajatelkaapa vain Ananiaan ja Safiran tapausta tai sitä, kun Paavali JULKISESSA KIRJEESSÄÄN SEURAKUNNALLE ravistelee miestä , joka laittomasti pitää veljensä vaimoa tai seurakuntaa, jossa osa humaltuu Herran ehtoollisella…

Niin – eivätkä nämä Vanhan testamentin profeetat enempää kuin ensimmäiset kristilliset vaikuttajatkaan olleet kirottuja sen takia, että toivat esiin pimeyden kätköt. Päin vastoin: He olivat varsin siunattua – ja karismaattista fraasistoa käyttääkseni  – voideltua joukkoa!

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s