Miten suhtaudun kärsimykseen?

Vähän aikaa sitten viittasin kirjoituksessani siihen, kuinka asiat näyttävät tulevan vastaan puolelta ja toiselta – siihen malliin, että asia alkaa tuntua ”johdatuksen poikaselta”.

Vastottain olin työpalaverissa, jossa yksi osanottajista luki pätkän Philip Yanceyn kirjasta Tuntematon Jeesus. Kohdassa kysyttiin, miten erilaiseksi oma elämämme – ja myös toisten elämä – muodostuu sen mukaan, mitä valintoja teemme. Yhtenä esimerkkinä kirjassa mainittiin Äiti Teresa, alunperin rikkaiden opettaja, joka elämänsä täyskäännöksen myötä lähti kaikkein halveksituimpien pariin Kalkutan slummeihin.

Eilen juttelimme mieheni kanssa Skypessä intialaisen pastorin kanssa, joka on kääntynyt hindusta kristityksi 15 vuotta sitten. Kääntymisen myötä hänen sukunsa hylkäsi hänet täysin. Vuonna 2006 hindut yrittivät tappaa hänet. Kirjaimellisesti uskon varaisesti hän vaimonsa kanssa huolehtii kahden oman lapsen lisäksi 126 orvosta. Kristittyjä heidän asuinpaikassaan on 0, 5 % asukkaista… Näistä oloista käsin tämä pastorispariskunta on kantanut itseäni, perhettäni ja työtäni rukouksin.

Tänään valmistellessani rippikoulutuntia etsin lähetysaiheista materiaalia vanhoista materiaaleista. Pysähdyin erityisesti kahden Suomen Lähetysseuran artikkelin kohdalle. Niistä toinen Poltinmerkityt kertoo Afrikan HIV-tilanteesta vuonna 2005. Arvatkaapa, kuinka monta prosenttia HIV-positiivisia joissain Afrikan maissa on? Maksimissaan luku on yli 30 %!

Kurjinta tässä näyttää olevan, että meillä kristityillä on tapa etsiä syyllisiä kerta kerran jälkeen. Kysymys on: ”Mitä syntiä olet tehnyt, kun sinua kohtaa tuollainen onnettomuus?” Meille kristityille sairaudesta ja kärsimyksestä on tullut pelkistetysti syntikysymys. Eikä vain HIV:n kohdalla, vaan meitä suomalaisia enemmän koskettavien sairauksien kohdalla. Esimerkiksi kun itselläni oli kasvain vuonna 2004, eräs profeettana itseään tituleeraava katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Kun tämä on ohi, otat Jumalan vakavasti.” Moinen hämmästytti minua melko lailla. Olin mielestäni antanut elämäni niin kokonaan Jumalalle kuin olin osannut ja myös seurakunnalle minulla  oli riitettävä aikaa… Laskin jossain vaiheessa, että olin tehnyt kyseisessä seurakunnassa vapaaehtoisena useamman henkilötyövuoden verran töitä. Mitä minun olisi vielä pitänyt tehdä? Sitä ei koskaan selitetty. Myöhemmin kuulin TV7:lta tämän profeetan työtoverin julistavan ihan pokerinaamalla, että sairaus ja työttömyys ovat synnin seurausta – aina ja joka paikassa.  Koomisinta tilanteessa oli se, että kyseinen julistaja oli viitannut eräässä aiemmissa ohjelmissaan ”Jumalan ihmeeseen” hänen työttömyysaikanaan. Ts. julistus on hyvin epäloogista tässä suhteessa.

Epäloogisuuden lisäksi  sairauden ja vaikeuksien liittäminen yksioikoisesti syntiin saa aikaan peittelyn kulttuurin. Kun julistan, että sairaus on synnin seurausta ja sairastun itse esimerkiksi arkisesti flunssaan, minulla on oikeastaan jäljellä kolme vaihtoehtoa: joko hiivin salaa lääkäriin ja yhtä salaa apteekkiin ja vältän menemästä niiskunenänä seurakuntaan tai syytän ”pahoja rukouksia” tai ”pahoja henkiä” sairaudestani tai – pahimmillaan en lääkitse itseäni ja saatan itseni vaaraan… Kuvitellaanpa, että  ulotamme vaikutusalueemme lähetystyöhän ja menemme vaikka HIV-pommin pahimmalle alueelle Botsvanaan ja alamme julistaa ”evankeliumiamme”… Usko vain itsesi terveeksi ja käyttäydy kuin olisit terve… Opetamme opetuksellamme samaa kaksinaismoraalia, mitä itse teemme!

Uskon kyllä, että Jumala parantaa – Niin paransi minun kasvaimeni, todistettavasti. Silti minulla ei ole mitään syytä alkaa leikkimään ylipyhää uskovaista ja vaatia toista tilille hänen sairauksistaan ja niiden syistä. Vielä vähemmän opettaa tuollaista tekopyhyyttä.

Ensinnäkin, sairaus ja kärsimys eivät välttämättä korreloi kenenkään henkilökohtaisen synnin kanssa. Miksi muuten elämän isoja kysymyksiä olisi: Miksi pahaa tapahtuu hyville ihmisille? Toiseksi, yksi Jeesuksen vetoomuksista Hänen seuraajilleen on luettavissa Matteuksen evankeliumin luvussa 25: ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'” Jeesuksen seuraajilleen antamaan missioon kuului olennaisena osana ”näistä (ihmisten silmissä)vähimmistä” huolehtiminen. Jeesus ei käskenyt meidän mitata heidän uskoaan, syyttää heitä heidän synneistään, vaan käski mennä heidän luokseen ja auttaa heitä.

En tiedä, olemmeko me menestyksennälkäiset länsimaiset kristityt tartuttaneet peittelyn kulttuurin veljiimme ja sisariimme maissa, joissa kärsimys kohdataan suuremmassa mittakaavassa kuin meillä. Siltä ainakin näyttää. Lukemastani artikkelista voi päätellä, millaiseen kamppailuun joutuu ihminen, joka on HIV:n ”poltinraudalla” merkitty. Yksi keino on salata koko juttu… toinen on kertoa totuus ja joutua yhteisön hylkäämäksi… tai myönteisessä tapauksessa saada osakseen yhteisön rakkaus ja rukoukset.

Viime mainitussa tapauksessa myös yhteisöllä on mahdollisuus parantua. Kuten oheinen lainaus kertoo.

Salailulta on siivet poissa. Totuus tulee julki ja vapauttaa niin taudin kantajan kuin yhteisönkin.

On tässä vielä muukin kuin moraalisaarna. Minusta koko tämä kertomus puhuu vahvaa kieltä ei vian HIV-asiasta, vaan synnin todellisuudesta. Perussyöpä tosiaan on toisaalta synti. Kovat ja inhottavat sanat ja ajatukset. Sydämen kovuus, joka heijastuu kovuutena, kivikasvoisuutenakin. Juuri se saa meidät näyttelemään.

Uskon, että Jumala haluaa vapauttaa meidät. Antamaan meille Sanan mukaisesti lihasydämen. Ja uuden Hengen sisimpäämme. Ehkä meillä silloin riittää enemmän – ei ehkä valmiita vastauksia mutta – tilaa kärsimykselle ja armoa kärsivälle.

© Pauliina Kuikka

 

Yksi vastaus artikkeliiin “Miten suhtaudun kärsimykseen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s