Johdatusta – vaikka ei tuntuisi siltä

“Minä menen sinun kanssasi Egyptiin, ja minä myös johdatan sinut sieltä takaisin. Ja Joosefin käsi on sulkeva sinun silmäsi.”

 1 Moos. 46:4

Jaakob oli erikoisessa tilanteessa. Kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kokenut, tuntui kuin Jumala olisi muuttanut mieltään hänen kanssaan. Olihan Jumala erinäisissä elämän mutkissa vahvistanut Jaakobille aiemmin Aabrahamille antamansa lupauksen, että Aabrahamista ja siten myös tämän pojanpojassa tulisivat siunatuiksi monet kansat.

Jaakob oli sekä omaa syytään että seurannaisvaikutuksena valinnoistaan joutunut pulmallisiin tilanteisiin. Hän oli rikkonut suhteensa veljeensä pettämällä tämän – ja sen seurauksena joutunut Laabanin “vedätettäväksi” niin “naimakaupoissa” kuin karjankasvattajanakin. Monessa kohtaa näemme Jaakobin vetoavan Jumalaan, josko tämä vielä tämän kerran armahtaisi ja pelastaisi pinteestä. Joka kerta Jumala uskollisuudessaan niin tekeekin – ja joka kerta Jaakob suostuu suuntaamaan elämäänsä Jumalan tarkoittamaan suuntaan. Lopulta Jaakob on takaisin Jumalan hänen isoisälleen lupaamassa maassa.

Mutta mitä ihmettä? Nyt Jumala tuntuu suuntaavan hänen askeleitaan poispäin siitä, mitä hän on ymmärtänyt Jumalan puheeksi ja suunnitelmaksi. Ei liene ihme, että Jaakob tarvitsee erityisesti kuulla ja ymmärtää, mitä Jumala oikeasti häneltä haluaa – vai onko hän nyt ymmärtänyt jotain perustavanlaatuista väärin.

Tässä tilanteessa Jumala vakuuttaa, että Jaakob on ymmärtänyt täsmälleen oikein. Hänen täytyy lähteä Egyptiin. Jumala huolehtii kyllä hänet takaisin. Jumalalla on lupaus, joka koskee myös Jaakobin silmäterää, Joosefia. Enää Jaakob ei joutuisi eroon pojastaan.

Minulle kohta puhui voimakkaasti siitä, että Jumala tosiaan on uskollinen! Jopa silloin, kun teemme typeryyksiä, hän haluaa palauttaa meidät takaisin tielleen. Kun niin teemme, Hän siunaa meitä – vaikka joutuisimmekin kantamaan tekojemme inhimillisiä seurauksia. Tämä armo ei ole halpa armo. Ei ollut Jaakobinkaan kohdalla. Se vei moniin kipuiluihin Jumalan kanssa – ja seurauksia ja seurausten seurauksia hän kantoi monessa mutkassa mukanaan. Silti hänellä oli tärkein: Jumalan siunaus.

Jumalan uskollisuus puhuttelee minua myös siinä, että Herra lupaa olla kanssamme kaikkialla, kaikissa oloissa – silloinkin, kun ne eivät ole meille kaikkein kotoisimpia, silloinkin Jumala käsittämättömällä tavalla johdattaa meitä outoja teitä  – jonnekin, mitä emme voi tuosta noin vain liittää siihen, minkä aiemmin olemme ymmärtäneet Jumalan tahdoksi omaa elämäämme ajatellen. Silloinkin, kun emme näe Jumalan kokonaissuunnitelmaa ja sitä, kuinka tämänhetkinen tilanteemme liittyy siihen, me saamme nojautua Häneen, jolla on kokonaisuus hallussaan. Ikään kuin Herra haluaisi sanoa tänään meille:

“Luota minuun. Minä ohjaan  sinun elämääsi. Olet tehnyt parhaan ymmärryksesi mukaan. Erehtynyt. Olet pyytänyt anteeksi. Tehnyt parannuksen. Saat anteeksi. Olet jatkanut matkaa. Nyt et ymmärrä tätä siirtoani. Luota minuun. Kulje askeleissani. Seuraa, mitä minä teen ja puhun. Vien sinut takaisin. Johdan sinut johdatuksessani. Annan sinun olla siunauksena. Uskalla luottaa.”

© Pauliina Kuikka

Julkaistu aiemmin blogissa Todellinen herätys

One Reply to “Johdatusta – vaikka ei tuntuisi siltä”

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: