Skip to content

119. Kerrankin saa jyrähtää

Viime sunnuntaina oli tuomiosunnuntai, josta eräs pappi sanoi leikkisästi, että silloin kerrankin pappikin saa jyrähtää. Niinpä niin, kirkkokäsikirjoja ja kaavoja on tietyissä piireissä vähätelty, MUTTA on niistä ainakin tuo hyöty: On yksi sunnuntai vuodesta, jolloin saa sanoa asiat suoriksi. En nimittäin lakkaa ihmettelemästä sitä vaikenemisen kulttuuria, mikä hengellisessä kentässä vaikuttaa melkein suunnasta riippumatta: Asioita ei saa/uskalla sanoa suoraan.

Olin lauantaista sunnuntaihin nuorekkaalla nuorten leirillä, enkä sunnuntain teemaan sen enempää kiinnittänyt huomiota lukiessani Raamattua porukan hiljennyttyä unten maille ja omien unien jo karistua silmistä uudelleen:

”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. ” (Jes 55: 7)

Havahduin tujakan raamatunkohdan asiayhteyteen: KR -92 sanoo asian ymmärrettävästi: ”Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.”

Usein ulkoistamme tuon ”jumalattomuuden”. Emmehän me… enhän minä… ole ”jumalaton”, vaan varsin ”jumalallinen”…

Huom. ennakkovaroitus: Seuraavassa käsittelen asiaa satiirisesti. Käsittelyssäni en halua loukata ketään tai mitään suuntausta, vaan haluan tuoda esille ne erilaiset selitysmallit, joihin olen matkan varrella törmännyt, kun me nk. uskovat kiertelemme sitä, että Sana ei kohtaisi meitä:

”En minä ole ”jumalaton”… Meillä on oikea seurakunta/kaste/seurakuntajärjestys/armonjärjestys/pappeus…” ”En minä ole ”jumalaton”… Rukoilen paljon… Luen Raamattua… Armolahjat toimivat kauttani…” ”En minä ole jumalaton, Jumala on siunannut minua perheellä/talolla/autolla/ palvelutehtävällä…”

Miten minusta tuntuu, kuin myös Jeesus olisi puhunut jotain tästä? Itse asiassa hyvin suoraan:

”Joillekin omaan vanhurskauteensa luottaville, jotka halveksivat muita, Jeesus esitti tämän vertauksen:  ”Kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 

Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, en myöskään niin kuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikista tuloistani’.
Publikaani seisoi taampana. Hän ei edes tohtinut nostaa katsettaan taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’.
Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskautettuna ohi tuon toisen. Jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka alentaa itsensä, se ylennetään.” (Luuk 18)

Usein ulkoistamme myös ”farisealaisuuden”. Fariseus on toisen (kristin)uskon suunnan edustaja. Ongelmamme on, että me mittaamme omaa toimintaamme muiden tekosilla tai tekemättä jättämisillä sen mukaan, kumpi on meille edullisempaa. Pääasia, ettemme ole niin kuin nuo toiset.

Takaisin ajatukseen, että on yksi sunnuntai, jolloin pappikin saa jyrähtää. Totta kai kaavat ja käsikirjat voivat kangistaa, jos annamme niiden kangistaa, mutta Herran ja Hänen Henkensä elävöittämänä Sanaan löytyy ajantasainen sisältö. Sana puhuttelee. Sen sijaan kaava voi myös varjella! Jotta tulee opetetuksi sekin, mistä mieluummin luistaisimme. On lupa ja oikeuskin jyrähtää Sanan mukaisesti. Emme vain puhu sitä, mitä kuulija haluaa tai minä haluan, vaan mitä Sana oikeasti sanoo.

Niinpä niin, palaan aiheeseen, josta en pääse irti… Hengellisen vallan(väärin)käytön kuvioihin. Miten usein yhteisö tai sen osa käyttää valtaansa työntekijään. Riski on yllättävän suuri nk. vapaitten suuntien yhteisöissä, joissa työntekijän palkka tulee melko suoraan yhteisöltä. Yhteisö tai sen osa voi ”äänestää” työntekijän pihalle varsin yksinkertaisella tavalla: äänestämällä rahoillaan. Takavuosina on puhuttu ”korvasyyhyyn” puhumisesta.  Tämä riski on edelleen olemassa.

Äänestys toimii myös toisella tavalla. Olemme nk. kristittyinä varsin hyviä puhdistamaan oman pesämme – ainakin näennäisesti. Haluamme pesän olevan puhdas ihmisten mielikuvissa. On tällä nimikin: Tekopyhyys. Juuri se sana, jota käytämme toisista, kun nimitämme heitä farisealaisiksi. [Ups!] Näin meillä on satu Keisarin uudet vaatteet ”in real life” (todellisessa elämässä). Meidän näyttää olevan vaikea ymmärtää, että keisari ei saa vaatteita päälleen, vaikka kuinka niin puhuisimme – tai niin kuin asia useimmiten tapahtuu – kieltäisimme puhumasta.

Seppo Juntunen on omassa työssään kohdannut nk. uskonnon (ja uskonnollisen vallan(väärin)käytön)uhreja. Hän on tilaisuuksissaan kertonut useaan otteeseen, kuinka hänen pidettyään asiaa yllä, hän on kohdannut suoria ja epäsuoria vaientamisyrityksiä kristillisten yhteisöjen taholta. Samaan tapaan vallan(väärin)käytöstä uutisoineeseen sekulaariin mediaan on kohdistunut paineita muun muassa vl-insestiskandaalien yhteydessä, samoin siinä tilanteessa, kun aiemman taustayhteisöni asiat nousivat Iltalehteen viime keväänä. En lakkaa hämmästelemästä… Asiat eivät katoa vaikenemalla, vain sillä tavoin, että tahot, jotka käyttävät ”hengellistä” (tai pikemminkin hyvin lihallista) valtaansa väärin, tekevät asiasta parannuksen, lakkaavat irrottamasta asioita tai pahimmillaan Raamatun jakeita asiayhteydestään – ja tekevät vanhanaikaisen parannuksen siitä, mitä ikinä kulisseissa sitten tapahtuukin. Pesä puhdistuu oikeati  – ja kaikilla on oikeasti hyvä olla, kun ei tarvitse pitää kulisseja yllä ja leikkiä ”keisarin uusia vaatteita”. Tulee tilaa julistaa totuutta – jyrähtää ajallaan… Niin, ja kun asiat ovat kunnossa, ei tarvitse enää jyrähtää; vaatteet ovat löytyneet.

Lopuksi vielä lupaus Jes 55:stä:

”Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.”

1 Comment »

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: