Hengellisen elämän berlusconit

Hengellisen elämän berlusconit

Porinaa soppaan ja bensaa liekkeihin

Muutama vuosi sitten toisen poikani Messenger ”kaapattiin” ja maailmalle lähti hänen nimissään tolkutonta törkyä sekä hänestä itsestään että muista.  Tuollainen kaappaush on rikos. Marssimme poliisiasemalle ihmettelemään tilannetta.  Vastaanotossa elämään nähnyt poliisimies katsoi vakavasti minua ja sanoi:

”Tässä työssä meinaa väkisinkin tulla kyyniseksi. Tässä näkee niin monenlaista…”

Samantyyppisissä tunnelmissa seuraan hengellisen kentän ilmiöitä. Toinen toistaan kummallisempia skandaaleja me nk. kristityt näytämme keittävän. Nimenomaan meidän vuoksemme skandaalit saavat bensiiniä liekkeihin, koska meillä ei näytä olevan kykyä nähdä niitä sellaisina kuin ne ovat; mieluusti kiellämme niiden olemassaolon, peittelemme niitä – tai ainakin yritämme pienennellä niitä.

Strategia a la Berlusconi

  • Katsoin viikonloppuna kaksi dokumenttia: Romanian ex-johtajasta Ceausescusta ja
  • Italian skandaalinkäryisestä Berlusconista.

Dokumentti piirsi tarkkanäköisesti kuvan taidokkaasta strategista, jolla oli taito pudota jaloilleen kovistakin korkeuksista. Kun hän putosi, hänellä oli taito muuttaa asia edukseen. Vaikutusvallallaan hän pystyi vaientamaan muun muassa median.

Mitkä vallan mahdollisuudet! Kun B:ia useissa vaiheissa epäiltiin kirjanpitorikoksista, hän ensin selvisi asiasta vaikutusvaltaisilla tuttavuuksillaan ja suhteillaan, myöhemmin nähtävästi rahalla. Kun tämä keino ei tepsinyt – hän vallan kahvassa ollessaan – osallistui lain säätämiseen, jonka mukaan kirjanpitorikos ei ole rikos.

En ole psykiatri, enkä ala B:n tai C:n psyykentilaa arvailemaan. Tuntomerkit kuitenkin sopivat narsismiin melkoisen hyvin. Tällainen henkilö sairastuttaa kaiken ympärillään, myös yhteisön. Ajatelkaapa vaikka mainittua  Ceausescua. Dokumentissa kerrottiin, että hänen hovinsa suojeli häntä todellisuudelta -aivan kuin sadussa Keisarin uudet vaatteet. Käytännössä koko kansa oli kääntänyt selkänsä C:lle, kun tämä luulee olevansa valtansa kukkuloilla. Taas B:n tapaus kuvaa hyvin sitä, mitä voi tapahtua missä tahansa yhteisössä, jossa samantyyppinen voimakkaasti vetovoimainen johtaja saa sijaa – ja erityisesti jos tällä johtajalla sattuu olemaan taipuvaisuutta narsismiin:

  • Ensin toimivat suhteet
  • Sitten selitysten lahja
  • Viimeisimpänä strategian muutos.

Sama siirrettynä hengelliseen kenttään

Tavoilleni uskollisena en halua leimata ketään hengellisen kentän vaikuttajaa, mutta onpahan ollut mielenkiintoista seurata skandaalinkäryisten johtajien jälkiä. He tekevät varsin usein ”berlusconit”:

  1. He jäävät kiinni jostakin.
  2. Joukoista löytyy alttiita puolustajia, jotka hoitavat tiedottamisen joko johtajan kanssa tai hänen puolestaan, puoltolausunnon tahoille, joille sen antamisesta on hyötyä. Tärkeintä on puhdistaa maine. Kuvaavaa oli, että B:nkin tapauksessa puhuttiin ”poliittisesta likaisesta pelistä, joka kohdistui puhtaaseen B:iin” – vaikka takana oli epäily väärinkäytöksestä! Sama ilmiö toimii hengellisessä kentässä: Soraäänet ovat kateellisia, kapinallisia, Jumalan/Pyhän Hengen vastustajia, uskonnollisia – tai mielenterveysongelmaisia, joita ei kannata ottaa todesta.
  3. Tapahtunutta vähätellään. Myös B. teki näin. 17-vuotias tyttö, jota B:n epäiltiin käyttäneen seksuaalisesti hyväksi, oli ”perhetuttu”. Niin, mitäs tuo nyt perheen kesken – ja kun ei mitään vakavampaa tapahtunut. Rajat vain loittonevat, kauemmaksi.
  4. Tapahtuma hengellistetään (hengellisen kentän haasteet). Raja pyhyyden ja pahuuden välillä on hiuksenhieno – ja helposti siirrettävä.
  5. Jos julistaja, johtaja, tms. joutuu tiukoille ja selkä seinää vasten, hän viimeisenä keinoinaan muuttaa sääntöjä. Takavuosina kuuntelin tuomitsevaa opetusta kristillisessä mediassa: Kaikki vastoinkäyminen, työttömyys ja sairaus oli synnin seurausta. [Missään vaiheessa ei asiaa tuntematon osannut ajatella, että julistajan omassa taustassa oli pitkä työttömyysjakso aiempina vuosina, jolloin hän julkisesti selitti sen sillä, että Jumala on vapauttanut hänet Jumalan Valtakunnan työhön!] – Mielenkiinnolla odotin, mitä tapahtuu, kun kaverille omaan elämään tuli rankkoja vastamäkiä… Kuten arvata saattaa, vastamäistä tuli ”luottamustehtäviä” Jumalalta. Julistaja joutui ahtaalle. Selityksistä uusin: Jumala on puhunut, että häntä irrotellaan laajempaan palvelutehtävään! Niin, ja tietenkin: Vanhurskaita vainotaan AINA!

Joachim Scharfenberg sanoo niinkin rajusti, että nimenomaan näitä profeetallisia soraääniä (henkisesti siipeensä saaneitä, mielenterveysongelmaisia) meidän pitäisi kuunnella ”profeettoina”; he kertovat kipupisteet. Uskallan väittää, että psyyken ongelmista kärsivä on hyvä ilmapuntari hengellisessä yhteisössä; hän aistii ensin hengellisen epävireen ja ahtauden.

 

Hyvä muisti – mutta turhan lyhyt

B:n tapaus on siinäkin suhteessa oivallinen esimerkki meidän ihmisten lyhyestä muistista! Vaikka olen kaikkien noiden uutisointien vaiheet nähnyt, en enää voinut yhdistää alkulähtökohtaa nykytilaan. Tieto on tullut vuosien mittaan pirstaleisena ja pitkän ajan kuluessa. Nyt kun näin kaiken tiiviissä paketissa, pystyin näkemään kokonaiskuvan.

Dokumentti jätti harkinnanvaraa, jotenkin seuraavasti: Osa pitää B:ia suurena roistona, osa sankarina. Oli hän kumpaa hyvänsä hän vaikuttaa kansansa ja seuraajiensa elämään. Näin tekevät myös hengelliset johtajamme. Meidän tehtävämme on katsoa, KETÄ/MILLAISTA seuraamme.

Hyvä on koostaa julistajista – silläkin uhalla että aletaan sanoa Jumalan vastustajiksi – kokonaiskuva:

  • Kuinka he ovat eläneet?
  • Kuinka he ovat julistaneet?
  • Kuinka rehellisesti he ovat pystyneet kohtaamaan elämänsä vastoinkäymiset, kenties lankeemukset?

On kirjoitettu: Millä mitalla te mittaatte, sillä teidät mitataan. Usein tämä on kohdistettu arvioijia vastaan. Kuitenkin Jeesus puhui nämä sanat uskonnollisille vaikuttajille – ja käski katsoa heidän hedelmäänsä.

Henkilökohtaisten-tulipalojensa-sammuttelija-johtajia yhdistää se, että he etsivät viholliskuvia ja/tai utooppisia tulevaisuudenkuvia. Mikä sen parempi hengellisessä kentässä kuin alkaa

  • ennustaa lopun aikojen olevan käsillä [en nyt kiistä Raamatullista totuuttaa, vaan kiinnitän huomion siihen, miten sitä käytetään]. Katsokaa, miten se muuttuu B:n käsissä rakkauden sanomaksi. [Ihan oikeasti viimeisimmässä uudistuksessaan B alkoi vedota yhteyden ja rakkauden ajatuksiin – ilmeinen tarkoitusperä oli johtaa ajatuksen kritiikistä pois!] Toinen ratkaisu on
  • utooppinen tulevaisuus. Sitä edustavat hengellisessä kentässä ”herätyksen lupaukset”: Nyt se tulee. Tänä vuonna se tulee… Harva muistaa, että muutama vuosi sitten samanlaisessa kriisissä samainen johtaja lupasi samaa… 🙁

Siis: Hyvät ihmiset, ei oteta sinisilmäisesti ja hyväuskoisesti kaikkea vastaan, vaan arvioidaan – ja pidetään se, mikä hyvää on. Siinä sivussa saattaa joku muukin pelastua tulemasta harhaanjohdetuksi.

Vastaa