Nakertajat

Viime yönä ei oikein uni tullut silmään. Sikäli harvinaista, että harvoin mietin tuolla tavoin maailmanmenoa. Nyt rukoilutti – ja suretti.

FaceBook on muodostunut itselleni näköalapaikaksi ajan uskonnolliseen kenttään – erityisesti sen ääri-ilmiöihin. Olen viitannutkin kohtaamiini ilmiöihin aiemmissa kirjoituksissani.

Mitäkö nyt?

Olen sekä täällä Suomessa että maailmalla törmännyt ”nakertajiin”. Niihin, jotka näkevät aina ja kaikkialla vikoja. Kysymys ei ole jonkin tietyn ilmiön ihmettelystä, vaan nähdyn ilmiön yleistämisestä kaikkiin ja kaikkialle.

Yksi esimerkki on järjestäytyneen kristillisyyden kritiikki. Se tuntuu olevan ”ainoa evankeliumi” joillakin tahoilla, jota he ihmisille tarjoavat. Laskin yhdellä tällaisella olevan viisi samansisältöistä seinäkirjoitusta päivässä; kaikissa on sama joka-tai: ”Joko kuulut kirkkoon/seurakuntaan/yhteisöön/organisaatioon ja olet kylmä/penseä, uskonnollinen, palvelet mammonaa, … tai et, jolloin olet Kristuksen seuraaja, vapaa,…” Kirkkojen ja organisaatioiden palvelijat/johtajat ovat mammonan palvelijoita, valehtelijoita, oman edun tavoittelijoita.

Ymmärrän tavallaan yskän. Tähän ajatuskuvioon on johtanut se mieletön hengellisen vallan väärinkäyttö, jota historiassa on aivan liikaa. Tavallaan nk. uskovaisten oma moka.

Silti yleistys on raju – ja menee välillä liki rienauksen puolelle. ”Hah, hah, (voin kuulla taustalta ”räkäistä” ja ivallista naurua…) tästä uskonnolliset (vertaa listaan edellä) ihmiset suuttuvat.”

Väkisinkin heräsi kysymys: Miten Kristus suhtautui ihan oikeasti uskonnollisiin tahoihin (fariseuksiin ja heidän seuraajiinsa…)? Tomerasti nuhteli, osoitti heidän erehdyksensä. Mutta koskaan emme lue Raamatun sivuilta Hänen pilkanneen heitä tai nauraneen heille. Päinvastoin Hän itki Jerusalemia ja siellä asuvien sydämen kovuutta. Ei pilkasta tai naurusta tietoakaan.

Vai onko tuo sitä ”uutta ilmoitusta”, jota mainitun lähtekää-pois-seurakunnista – suuntauksen kannattajista osa edustaa, että pitää kuunnella Henkeä enemmän kuin lukea Raamattua? Äärimmilleen vietynä tuo on perusteltu sillä, että (kuulemma katoliset ovat asialla…) Raamattuun on lisätty erilaisia kohtia ja toisia otettu pois… Siksi on tärkeämpi kuunnella Pyhän Hengen ääntä enemmän kuin lukea Raamattua. Totesin yhdelle tällaiselle, että nämä ”oikeaoppiset” tekevät saman kuin erään liberaaliteologit, jotka riisuvat Raamatun kaikesta ”myytillisestä” niin, että ei jää mitään jäljelle. Kyllä ihminen ottaa aika rajusti ohjat omiin käsiinsä, kun alkaa omalla opillaan määrittelemään sitä, mitä Raamatussa saa tai ei saa olla.

Tuosta on muuten seurauksena jonkinlainen kehäpäätelmä. Ensin hylätään se Raamatun ”kaanon”, jonka ensimmäisten kristillisten vuosisatojen kristityt vaikuttajat näkivät parhaiten edustavan kristinuskoa ja sitten uskontunnustukset, jotka olivat tiivistelmiä kristinuskon opillisesta sisällöstä, jotta voitiin rajata harhat ulkopuolelle; seurauksena on, että mikään ei ”rajoita” oppia ja näiden ”äänten” sanomaa. Kun ei ole mitään organisoitua seurakuntaa (en ole kenellekään vastuussa!), joka edes vähän pitäisi ”jöötä”, saavat hyvin pian kaikki kukat kukkia…

Niin – heräsi tuossa vielä sekin kysymys, että mitenköhän hengellisen kentän yksityisyrittäjän ihan yksinään (erään suuntauksen mukaan kun yksi ihminen on Kristuksen Ruumis, seurakunta!) meinaa maailman voittaa Kristukselle? Myös ensimmäiset kristityt liittyivät yhteen – näyttää jopa siltä, että järjestäytyivät. [Niin voi lähtekää-pois-seurakunnista -opin edustajat väittää, että järjestäytymiskohdat ovat jälkeenpäin lisättyjä… Sitten kannattaa alkaa lähteä kysymään asiaa eksegetiikan asiantuntijoilta ja Raamatun syntyhistorian osaajilta, onko asia todella noin – vai luulevatko/olettavatko he]

Mielestäni lähtekää-pois-seurakunnista -opissa on käytännössä sama haaste katolisuudessa (jota he mielellään mollaavat): He muodostavat oppinsa perustalle tradition (!!!) – siitä, että järjestäytymättömyys oli ensimmäisten kristittyjen käytäntö ja nyt meidän 2000-luvun kristittyjen ideaali. – käytännössä tapahtumaketju on sama kuin Maria -kultissa: oletamme tiettyjen asioiden tapahtuneen, vaikka meillä ei ole näyttöä enempää siitä järjestäytymättömyydestä ensimmäisissä kristittyjen yhteenliittymissä kuin siitä että ensimmäiset kristityt olisivat nostaneet Marian epätavanomaiseen arvoon.

Sen ymmärrän, että virkakäsitys on kulkenut eri suuntiin sen mukaan, missä määrin traditiota on arvostettu tai ei ole arvostettu. Sen sijaan kristittyjen yhteenliittymien nimestä – ekklesia, joka on käännetty kirkko tai seurakunta -sanaksi – ei ole epäilystä tai siitä, että nämä yhteenliittymät olivat jossain määrin järjestäytyneitä (diakonit, vanhimmat) ja niissä oli tiettyjä pelisääntöjä (esim. Paavalin ohjeet), siitä ei pitäisi olla epäselvyyttä.

Kristillisten johtajien leimaaminen automaattisesti pettureiksi, rahanahneiksi, jne. on huono yleistys. Uusi testamentti ei tuo tuollaista käytäntöä. Huomaatteko Paavalin automaattisesti sättivän ensimmäisiä kristillisiä vaikuttajia, työtovereitaan? Ei. Tarpeen mukaan hän ohjasi, ojensi ja nuhteli – mutta yhtä lailla antoi kiitosta hyvästä työstä. Lukekaa vaikka kirjeet Timoteukselle ja Tiitukselle sekä Roomalais- ja Korinttilaiskirjeiden loput. Myöskään Ilmestyskirjan luvut 2-3 eivät tue sitä, että kaikki yhteisöt olisivat olleet pahoja; Filadelfiaa Jumala kiitti! Muillekin antoi kiitosta nuhteiden seassa. Ainoa poikkeus oli Laodikea, joka itseriittoisuudessaan ”hyllytti” Herransa.

Ettei vain ”oikeaoppisina” itseään pitäville kävisi samoin?

2 Replies to “Nakertajat”

  1. Liberaaliteologit jotka ovat kirkon viroissa kritisoivat ja vastustavat Raamatun sanan opetusta. Miten on mahdollista, että kirkoissa joissa tulisi uskoa Raamatun sanaa on teologeja, jotka eivät usko Raamatun sanaa? Tähän löytyy useita syitä, joita on mm. Raamatun profetoima lopunajan luopumus monien uskovien keskuudessa; kirkkolaitoksen luonne, jossa ihmisviisaus ja epäraamatulliset pakanalliset uskonnolliset ja filosofiset opetukset vaikuttavat; jumalattomien soluttautuminen seurakuntaan.

    Eräs liberaaliteologian tunnetuimmista vääristä opetuksista on se, että Jeesus ei kuollut syntien tähden, eikä synnistä seuraa kadotusta. Hyvin usein valhe takertuu edellä olevaan opetukseen. Tämä johtuu siitä, että pimeyden henkivallat aktivoivat valheita maailmassa, joista kaikkein tärkein on kieltää Jeesuksen sovitustyö ja koko Jeesuksen olemassaolo. Jos ihminen tämän uskoo, niin hän ei etsi synneilleen sovitusta, vaan elää kuolemaansa saakka synnin orjana päätyen kadotukseen.

    Jotkut liberaaliteologit opettavat, että Raamatun Jumala on ihmisen luoma kuvitteellinen hahmo. Ihminen joka ei usko Raamatun Jumalaan voi päätyä luulemaan, että Jumala on uskonnollisen ihmisen luomus. He kuitenkin erehtyvät, sillä totuus on että ihminen on Jumalan luomus ja Raamattu on totisesti Jumalan sanaa.

    Kun ihminen tulee aidosti ja oikeasti uskoon, niin hän saa täyden varmuuden, että Jumala on ja Raamattu on totta. Raamattu opettaa, että uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen saa lujan luottamuksen, varmuuden ja todistuksen, että Jumalan sana on totta. Aidossa uskossa on siis kyse uskon varmuudesta, jossa Jumala itse vahvistaa ja todistaa Raamatun sanan opetuksen todeksi Pyhän Hengen kautta sekä sen että Jumala on olemassa.

    Liberaaliteologia on ”kristillistä” ateismia, jossa ihminen uskoo valhetta ja valheesta käsin koittaa tutkia Raamatun opetusta, luullen valhetta Raamatun sanan opetukseksi. Siksi he eksyvät eivätkä löydä totuutta.

    Tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/kritiikkikristinuskoavastaan.html

    1. Kiitos lovetar84 kommentistasi :).

      Mielestäni kysymäsi kysymys pitäisi esittää ”liberaaliteologeille” itselleen.

      Välttäisin tässä kysymyksessä yleistämistä. Koko ev-lut kirkon kanta ei ole liberaali – erään piispamme sanoin – pikemminkin moniääninen ts. ev-lut kirkon keskellä on eri tavoin uskovia ihmisiä, työntekijöitäkin.

      Tein mielenkiintoisen havainnon lukiessani erästä ev-lut kirkon keskuudessa tehtyä tutkimusta: liberaalius liittyi kiinteästi suhtautumiseen Raamattuun ts. jos Raamattua pidettiin voimakkaasti kulttuurisidonnaisena, johtopäätös oli liberaalius monissa muissa asiossa.

      Henkilökohtaisesti lukeutunen ”raamattu-uskolliseen” siipeen (miten ikinä tuo määritelläänkään) ts. edelleenkin uskon Raamattuun Jumalan Sanana ja palvelen seurakunnassa, jossa työntekijöiden kanta tuntuu olevan samanmoinen. Emme voi yleistää, että koko kirkko on liberaaliteologinen.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: