Koettelua taustapeilissä

Koettelua taustapeilissä

40 vuoden rajapyykillä törmäsin mielenkiintoiseen Raamatun kohtaan, jossa puhuttiin siitä, kuin Jumala koetteli Israelin kansaa erämaassa 40 vuotta ja toiseen kohtaan, jossa todettiin, että näinä 40 vuotena ei israelilaisilta puuttunut mitään.

Kohdat ”osuivat ja napsahtivat”.

  • Osaan episodeista olen ihan itse syyllinen: Olen tyhmyyksissäni valinnut väärän tien.
  • Osaan taas en suoraan ole syyllinen; tuskaa voi tuottaa myös ihminen, jonka päätöksiin en pysty vaikuttamaan, mutta jonka päätökset tai teot taas vaikuttavat minuun.

Kaiken keskellä voin kuitenkin yhtyä siihen, että kyllä Jumala on pitänyt huolen minusta ja perheestäni: Tiukoissa tilanteissa Hän on varjellut, eikä mitään oleellista ole puuttunut.

Prikulleen toteutuva profetia

Olin aloittanut teologian opinnot ATO:ssa. Takanani oli suuri hyppäys tyhjän päälle karjatilallisesta ”palkolliseksi”. Tulevaisuudesta ei ollut tietoa. Se, minkä ymmärsin, oli, että Jumala oli kutsunut minut alun perin Hänen työhönsä, loppuikääni en olisi karjatilallinen. Työtä tilan ulkopuolella ei ollut tietoa. Sainkin työtä – maatalouslomittajana. Monessa paikassa otettiin esille myös hengelliset kysymykset. Olin erään isännän sanojen mukaan ”se navettapappi”. Keväällä 2000  sain profetian, jossa sanottiin, että ennen kuin lumi on maassa asiani järjestyvät. Odotin ihanan profetian toteutumista innoissani kuin lapsi joululahjoja.

Asiani muuttuivat sinä kesänä ihan päälaelleen. Minulle puhkesi allergia ja hakeuduin muuhun työhön – tehtaaseen. Tehdas heitti muutaman kuukauden jälkeen ihmisiä ulos ja jouduin tyhjän päälle. Kun maatila oli olemassa, en saanut työttömyyskorvausta. Muistin tuon profetian ja ihmettelin, oliko se Jumalasta ollenkaan. Viimeisillä rahoillani lähdin lähijaksolle Kiponniemeen. Takaisin tullessani

  • minulle soitettiin, että olin saanut konekirjoittajan paikan (viljelijän papereilla!!!) ja toisen puhelun, että
  • pellot vuokrannut henkilö oli maksanut vuokran sovittua aikaisemmin – ja vielä
  • olin saanut viisinumeroisen summan veronpalautusta.

Samalla huomasin, että katsopas kummaa lumi on maassa Pohjois-Karjalassa.

Uskoani oli koeteltu tuon puolen vuoden jakson aikana melkoisesti. Sana – joka kaikesta päätellen oli Jumalalta – toteutui prikulleen. Oli toisaalta kuvaavaa, että tuon lyhyen tehdaspestin ymmärsin olleen oikeastaan vain yhtä tarkoitusta varten: Minun piti kohdata töissä kaksi ihmistä heidän elämäntilanteissaan. Toinen sai solmunsa selviksi tuon työrupeaman aikana; toinen tarvitsi apua muutamaa vuotta myöhemmin, ja tiesi silloin, kehen voi otta yhteyttä, kun on iso hätä.

Luottamisen vaikeus

Siitä huolimatta, että tällaisia tilanteita on sattunut useitakin, ei Jumalaan luottaminen ole helppoa. Siitä hyvä esimerkki on Israelin kansa. Heidän kohdallaan Jumala teki suuria, selittämättömiä, asioita. Silti ei mennyt käytännössä kuin lyhyt aika, kun kansa oli valmis epäilemään, pystyykö Jumala ruokkimaan tai juottamaan heidät tai pystyvätkö he tekemään sen, mitä Jumala oli heille luvannut.

David Wilkerson on puhunut saarnassaa vuonna 2004 seuraavat puhuttelevat sanat:

”– ajattelen kuinka monet uskovat uskoon tulemisensa jälkeen ovat hyvin pian joutuneet vaikeisiin koettelemuksiin. Tosiasia on, todellinen usko syntyy vaikeuksien keskellä. Sitä ei saada meissä aikaan millään muulla tavalla. Kun olemme koettelemusten keskellä, ja me käännymme Jumalan sanan puoleen – valitsemme elää tai kuolla hänen lupauksissaan – lopputuloksena on usko.

Todellakin, usko kasvaa näin: koetuksesta koetukseen kunnes on uskollinen. Mutta jos me menetämme uskomme koetusten jälkeen – jatkamme nurinaa ja valitusta olosuhteittemme tähden – me kadotamme uskon todistuksen sydämestämme. Meiltä häviää juuri se, mihin Jumala on meidät kutsunut, valinnut ja muuttanut elämämme.”

”Voideltujen” villipetojen epidemia

Elämässäni oli muutaman vuoden ajanjakso, jolloin koeteltiin toden teolla sen vuoksi, että näin itseään uskovina pitävien ihmisten teot, jotka olivat kaukana siitä, mitä olin ymmärtänyt Kristuksen mielenmukaiseksi.  Näin mitä tapahtuu, kun Jumalan voitelemina itseään pitävät joutuvat (omasta mielestään) uhatuksi, he puolustautuvat kuin villipeto – ja jälki on samanmoista. [Tämä ei tapahtunut yhdessä tai kahdessa yhteisössä, vaan törmäsin kokonaiseen ”epidemiaan”.] Naamiot karisivat ja kulissit kaatuivat. Näin karun todellisuuden: Se, mihin olin luottanut, oli ollut pelkkä kupla. Jeesuksen sanoin:

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää. Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin! –te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! — Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! — te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!  Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” (Matt 23: 23-28)

Oikeita fariseuksia

Sinällään hassua, että nämä ”voidellut” ulkoistivat farisealaisuuden ja kirjanoppineisuuden

  • ”oppineisiin” (esimerkiksi teologisen koulutuksen saaneisiin) tai
  • ”ison kirkon” työntekijöihin – ja viimeisin kohtaamani variaatio
  • ”kaikkeen organisoituneeseen uskonnollisuuteen”.

Sen sijaan, että siirtää fariseusten ja kirjanoppineiden toimintatavat suoraan sellaisenaan nykyaikaan, olisi tärkeää kysyä:

  • Mitä Jeesus tekisi, jos Hän tulisi meidän aikaamme?
  • Kenelle Hän puhuisi ja mitä?

Jeesus ei puhu niinkään jostain organisaatiosta tai instituutiosta sinällään – ei Hän tee rakenteita pyhäksi tai pahaksi – vaan puhuu siitä, mitä nämä rakenteet sisältävät. Jeesus kiinnittää huomiota julistuksen ja kulissien väliseen ristiriitaan: julistettiin eri asiaa kuin miten itse elettiin. Juuri tähän ilmiöön törmäsin. Sinällään hassua, että aiemmin minäkin olin tottunut ulkoistamaan farisealaisuuden, nyt jouduin kurkistamaan sekä oman nuttuni että sen opetuksen sisään, mitä olin saanut!

Rajuja reaktioita

Näkemäni reaktiot olivat rajuudessaan ja lihallisuudessaan niin uskomattomia, että parin vuoden ajan häilyin uskon ja epäuskon rajamailla kysyen:

”Onko mitään, mihin voi tässä enää luottaa?”

Mitä sitten näin? Muun muassa

  • ”hengellistä sodankäyntiä” ja ”esirukousta”, jossa käskettiin ja komennettiin ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla ja/tai pyydettiin heille ”ojennukseksi” vaikeuksia. Jos edes tässä olisi pysytty! Mutta ei.
  • Kylän kierrolla oli mitä ihmeellisempiä tarinoita niistä, jotka eivät ajatelleet samalla tavoin kuin nämä ”voidellut”. Toisinajattelevat olivat harhaoppisia ja/tai eivät uskossa ollenkaan, heillä oli mielenterveydellisiä ongelmia eikä heitä niin muodoin tarvinnut kovin vakavasti ottaa.  Niin – ja
  • näillä pahimmillaan on peitetty ”oman pesän likaisuutta”, kuten mediassa esille nousseet skandaalit. 🙁
  • Myös profetia ja/tai Sanan opetus on ollut uusiokäytössä. Niillä on raa´asti voitu ohjailla ihmisiä lahjoittamaan rahaa – useimmiten yksilöihmiselle. Joskus rahaa on pyydetty ”vapauttamispalvelusta” etc. Kuten rahankeräyslain mukaan asiat menevät, tuossa ei suorastaan mitään väärää ole… Antaahan saa, kun antaa vapaasta ja vakaasta tahdostaan ja kun vastaanottaja muistaa olla kaveri Verottajan kanssa ja kertoa, mitä on saanut. Jokainen saa arvioida asian moraalisen oikeuden Sanan pohjalta.

Kerran jos toisenkin olen sanonut:

”Jo onpahan taas…”

Eikä vähiten sillä kohdalla, kun joku rohkea on alkanut pitää asioista ääntä! Tiedän useita henkilöitä itseni lisäksi, joita on uhattu yhteisöjen taholta. Mediaa on painostettu vaikenemaan, jne.

Viimeksi erään lööppeihin nousseen tapauksen yhteydessä törmäsin henkilöihin, jotka surkuttelivat, että asioita pengotaan.

  • Totta on, että penkominen ei ole hyvää PR:ää meille kristityille.
  • Toisaalta, itse olemme soppamme keittäneet.
  • Eikä siinä auta, että hyssyttelemme ja vaiennamme puhujat.
  • Lopulta kivet huutavat.

Seulomisen siunaus

Kiitän tänä päivänä niistä luotettavista kristityistä, joita olen matkallani kohdannut. Niistä, jotka ovat eläneet niin kuin ovat opettaneet (täydellisyyteen emme tietenkään pysty) ainakin suuressa  määrin ja jos ovat eksyneet tieltä, ovat tajunneet palata. Ennen muuta kiitän Herraa, joka on osoittautunut luotettavaksi.

Seulomisen aika on tehnyt hyvää. Se on ”pakottanut” Sanan äärelle, lukemaan, mitä sinne on kirjoitettu. Monia hyviä löytöjä on löytynyt hahmottamaan tilanteita.

Tärkeiksi nousevat myös omat valinnat:

  • olenko valinnut katkeruuden ja perusepäluottamuksen vai
  • nojautunut siihen, mitä on kirjoitettu:

Tässä yksi tärkeistä löydöistä: Psalmin 91 viimeiset jakeet:

”Herra sanoo:
”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun.
Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.
Kun hän huutaa minua, minä vastaan.
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,

pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.
Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.”

4 kommenttia

  1. Nasevaa tekstiä, johon voi sanoa,AAMEN!

    1. Kiitos!

      Vähitellen alkaa hahmottua, että Herra tosiaan kääntää näitä sakkolenkeiksikin nimitettyjä siunaukseksi. Hän ei hylkää, vaikka itse joskus töpeksisikin… (se lahja meillä ihmisillä luonnostamme Aadamin ja Eevan perintönä on :(). Kiitosmieli päällimmäisenä 🙂

  2. Kovin tutunkuuloista tekstiä kun vertaa omaan elämäänsä entisenä karjatilan emäntänä. Monta muuta hommaa kokeilleena.
    Siunausta vaan matkaan Herran kanssa.

    1. Kiitos Irma 🙂 Siunausta sinullekin!

      Monessa myllyssä olemme käyneet – selvinneet! Kiitos siitä Herralle!

      Minua on valtavasti puhutellut Jeesuksen sanat Pietarille (Joh 13): ”Mitä minä nyt sinulle teen, sitä et ymmärrä, mutta vastedes sinä sen käsität.”

      Oikeastaan vasta parikymmentä vuotta myöhemmin kuin itselleni nuo sanat sanottiin 18.5. 92 olen ymmärtämässä, että koko ruljanssi olikin Jumalan käsissä…

      Hyvä siitä tulee, sanoisi Herra varmaan – ja hymyilisi 😉

Vastaa