Skip to content

109. Hajatelmia

[Kiitän vanhoillislestadiolaispappi Johannes Alarantaa hyvästä uussuomenkielisestä sanasta ´hajatelmia´, joka asiayhteydestään päätellen tarkoittaa hajanaisia ajatelmia. Tämä ´hajatelmia´kuvaa juuri tällä hetkellä ajatuksiani niidne aihepiirien äärellä, joiden äärellä olen painiskellut sen vuoksi, että eräät uudet tuttavuuteni ovat haastaneet ajatteluani viime aikoina.]

Kuten minut tuntevat tietävät, oppi ei ole minulle suinkaan yhdentekevä asia.

Sen sijaan en lähde kiistelemään opinkappaleista. Kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja osuvasti totesi: Olisi viimein aika mennä eteenpäin, ei kinastella kasteista ja kättenpäällepanemisista.

Mistä ihmeestä mahtaakaan johtua, että – uskaltaisin jopa yleistää – milteipä hengellisiä asioita sivuavaan keskusteluun kuin keskusteluun sotkeutuvat seuraavat teemat:

  •  Mikä on oikea kaste?
  • Millainen on oikea seurakunta?

Tämä näyttää pätevän sekä suomalaiseen että englanninkielisessä maailmassa käytävään keskusteluun – jopa siinä määrin, että minua VÄSYTTÄÄ!!! Erityisesti, kun keskustelun joukkoon ilmaantuu ilmiselvä ev-lut (olemme tunnettuja lapsikasteestamme – joskin välillä niin väärinymmärretyssä muodossa, ettei ole tosikaan :(… Ihan kuin kirkkomme ei perustuisi uskoon olemoisinkaan… 🙁 Aihepiiriin palaan jossain toisessa kirjoituksessa)

Toiminnassani pyrin siinä mielessä laajakatseisuuteen, että sen ymmärryksen lisäksi, mikä minulla on Raamatusta, uskallan tuoda esille myös sen, että joku muu voi ajatella/ ymmärtää toisella tavoin.

Niin siitä kasteesta…

On ihan käsittämätöntä, että tietyt piirit pönkittävät oppinsa sillä, mitä kaste EI tee! Toisen kristillisen yhteisön/ kirkon kaste tehdään mitättömäksi. Samalla tavalla tehdään toinen yhteisö/kirkko vääräksi väittämällä, että oraganisoitunut yhteisö on saatanasta tai uudestisyntynyt ihminen ei voi kuulua yhteisöön/kirkkoon [Ihan tosi! Tällaista opetusta eri variaatioissaan on!]

Hyvänen aika! Tuollahan vetäistään toisen kristillisen suuntauksen alta matto tai kaivetaan onkaloita sen alle.

Kysymys on ennen muuta, että näin sanovalla/tekevällä/kirjoittavalla on eri käsitys asiasta kuin tuolla yhteisöllä/kirkolla. Huolimatta siitä, että käsitys voi näyttää päällisin puolin jopa raamatulliselta, se voi poiketa sangen pitkälle siitä, mihin kristillisissä kirkoissa on perinteisesti uskottu.

Puhuessani kristillisen kirkon perinteisestä opista en tarkoita mitään opin nyansseja, vaan aivan perustavanlaatuisia asioita, kuten seuraavassa tulemme näkemään.

 Kaste Jeesuksen nimeen

Luin fb:sta väitteen, jonka mukaan perinteisten kirkkokuntien kaste on väärä. Lisäksi väitteessä väitettiin, että muun muassa ”vanhat vapaakirkolliset saarnaajat” kastavat väärin. Mikä tämä väärä kaste sitten oli? Se oli kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen! Koska kaste oli väärä, tuli väärällä kasteella kastettu kastaa uudelleen. Vielä pahemmaksi väärän kasteen teki se, jos se oli suoritettu sylivauvalle…

Ihmekös tuo, että tietämäni kastamisen ”ennätys” on neljä kastetta samalle ihmiselle! Ensin lapsena kastettu kastettiin uudelleen oikealla kasteella nk uskoon tultuaan, sitten hänet kastoi oikea pastori – ja vielä kerran Jordanissa, jossa Jeesus oli kastettu… Jos nyt tuon ohjeen mukaan tämä kyseinen henkilö menisi, niin olisi vielä kerran kaste edessä…

[Valitettavasti ette näe, kuinka juuri pudistan päätäni, kun sanat loppuvat!]

Kommentissani tuohon fb:ssa olleeseen kasteväitteeseen, oikaisin muun muassa tuon vapaakirkollisten saarnajien ”väärän kasteen”. Väitän tietäväni Suomessa toimivien kirkkokuntien ja myös vapaitten suuntien kastekäytännön sen verran hyvin, että kaikki toimittavat kasteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tuo ei ole vain vanhojen vapaakirkollisten saarnaajien ”harha” niin kuin annettiin ymmärtää, ei myöskään laitoskirkkojen harha. Päinvastoin kautta kirkkohistorian harhaa on tarkasteltu nimenomaan tästä perspektiivistä – toiseen suuntaan.

Ihmekös tuo, että tulkinta alkaa mennä poskelleen, kun tämä ”oikeaoppinen” uskon suunta hylkää kirkkoisien ja organisoituneen kirkon opetuksen – ja uskontunnustukset.

Kysyys on käytännössä, että puhumme erilaista kieltä. Perinteisesti uskontunnustus on merkinnyt kirkolle turvaa – ja jotain selkeää, joka määrittelee uskon ”rajat”; näille ”oppivapaille”uskontunnustus merkitsee kahletta – tai paljon pahempaa, saatanan ansaa.

Ymmärtääkseni uskontunnustukset ovat syntyneet nimenomaan vastauksena opilliseen häilyvyyteen ja toisaalta selkeästi ensimmäisten kristittyjen vaikuttajien opetuksen vastaiseen opetukseen. Esimerkiksi uskontunnustuksen kohta, jossa tunnustetaan Kristus lihaan tulleeksi. Uskontunnustukset pohjautuivat siihen ymmärrykseen, joka ensimmäisillä kristityillä johtajilla oli kristinuskon perusteista.

Niinpä uskontunnustusten mukaisen uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen hylkääminen johtaa perinteisen kristillisen uskon valtaväylän ulkopuolelle. Nuo fb:ssa oikeaa kastetta opettavat olisi automaattisesti hivautettu kirkon laidan yli jopa kristinuskon ensimmäisillä vuosisadoilla.

Kuten sanottu, tuolle opetukselle löytyi ”raamatullinen” perustekin! Näissä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastavissa kirkoissa vedotaan Matteuksen evankeliumin 28. luvun jakeisiin 18-20, Jeesuksen käskyyn mennä kaikkeen maailmaan ja julistaa evankeliumi, mennä ja kastaa, mennä ja opettaa. ”Väärän kasteen vastustajien” perustelu oli se, että kyseisessä kohdassa ´nimeen´on yksikössä. Kreikan kielen sana on kylläkin yksikössä, mutta samalla se tarkoittaa ´kaikkea, mitä nimi kattaa´. Toisin sanoen ´nimi´kattaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Totta kai, kun Jumala on yksi. Ei ole väärin kastaa kolmiyhteiseen nimeen! Toisaalta emme yhden jakeessa esiintyvän verbimuodon pohjalta voi hylätä sitä, että Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Seurakuntako saatanasta?

Toinen allergiaa aiheuttava asia näille ”oppivapaille” on seurakunta. He ovat joko sitä mieltä, että yhdellä paikkakunnalla on oltava vain yksi seurakunta, johon kuuluvat kyseisen paikkakunnan uudestisyntyneet tai sitten sitä mieltä, että seurakunnalla ei Kristuksen ruumiina ole paikallista ilmentymää olemoisinkaan. Pahimmillaan opetus on sitä, että organisoitunut seurakunta on saatanan suunnitelma!

Lutherin opetus seikoittuneesta seurakunnasta saa näissä porukoissa kovaa kyytiä. Seurakunnassa ei voi olla lustetta eikä mätiä omenia. Uskaliaasti uskallan ajatella, että seurakunnasta on tulossa kovaa vauhtia täydellisten seurakunta, jos alamme poistaa siitä omin päin lustetta. Vaarana on menettää jotain sellaista, minkä seurakunnan Herra näkisi ”kehityskelpoiseksi”. Tulevat mieleen Paavalin sanat, ettei pitäisi siitä huolimatta, että kristityt syövät toisiaan, toisia perin hävittää! Ei Paavali toki lupaa tuommoiseen ”syöpöttelyyn”anna, vaan sanoo selkeästi, että tuollainen toisen kristityn syöminen on lihan tekosia.

Kyllä ”oppivapaa” kristitty on selittämisen mestari! Nimittäin kaikkien toista kristittyä koskevien käskyjen kiertäminen onnistuu varsin helposti – leimaamalla toinen ei-kristityksi, uudestisyntymättömäksi, jne. Kerroin taannoin fb-populaatiosta, jonka johtajan mieliaihe – tai pikemminkin mielivalta – näkyi siinä, kun hän jokaiselta uudelta tulokkaalta riisui luulot uudestisyntymisestä milloin milläkin verukkeella: Näitä oli muun muassa organisoituneeseen seurakuntaan kuulumisen lisäksi johtajan sanojen kyseenalaistaminen, vääränlainen usko ylösnousemukseen (jopa silloin, että se ilmaistu Raamatun sanoin!) tai kommentoimattomuus fb:ssa.

Ratkaisu, jota tämä fb-ryhmän johtaja tarjosi ”uudestisyntymättömyyden ongelmaan” oli tragikoomisen läpinäkyvä: Hän ei suostunut avoimesti kertomaan fb:ssa, miten hänen mielestään uudestisynnytään (vaikka se on Raamatussa ilmiselvä asia!), vaan pyysi 50 $/kk rahaa tästä mentoroinnista, jossa ajettaisiin demonit ulos ja ihminen uudestisyntyisi! [Ennen kuin joku hymähtää $-kuvat silmissä fb:ssa kulkevalle ”paimenelle”, kerron, että ei tarvitse mennä kotoista Suomeamme kauemmaksi, kun voi löytää tämmöisen korvamerkityn ja hintalaputetun tarjouksen: Kun rahasta sovitaan, lähtee demonit… 🙁 Kyllä on varsin erityyppistä touhua, kun Mr.Pietarilla,joka nuhteli noita Simonia siitä, että tämä meinasi rahalla saada Pyhän Hengen! Sitä paitsi – jos tuota vapauttamistouhua ei tehdä yrittäjänä, taidetaan olla rajoilla, onko touhu laillista vai ei… Vai merkitseekö kyseinen julistaja kuittiin: demoninkarkoittaminen, 50 €, matkat edestakaisin 250 €? Koskaan, ei koskaan vastineeksi Jumalan toiminnasta saa pyytää rahaa! Jumalan tosiaan on kullat ja hopeat, hän ei tuossa mielessä rahojamme tarvitse!]

Kun nyt raha-asiat tulivat puheeksi, jatkan aiheesta:

Organisoidun seurakunnan vastustajat perustelevat niin täällä kotoisessa Suomessa kuin maailmallakin asiaansa organisoidun kristillisyyden rappiolla; he vetoavat usein siihen, että uskoa käytetään rahastamisen välineenä. Uskaltaisin väittää, että Suomessa tämä ei organisoiduissa puitteissa onnistu. Rekisteröityjä yhdistyksiä, uskonnollisia yhdyskuntia ja kirkkokuntia koskeva lainsäädäntö on tiukka ja näiden toiminta on valvottua. Tilin- tai toiminnantarkastus on välttämätön. Kun liikevaihto kasvaa merkittäväksi, on tilintarkastuksen ammattilainen pakollinen. Luulen, että isoimmat taloudelliset laiminlyönnit ja hyväksikäytöt tapahtuvat tämän laillisuusrajan rajoilla tai laittomuuden puolella.

Esimerkkejä on julistajista, joille kerätään ylimääräinen uhri, jota ei merkitä mihinkään (ja ketä yleensä kiinnostaa selvittää taustat? Hengellisissä piireissä luotetaan rehellisyyteen ja Pyhän kunnioitukseen. Näin tulisikin voida luottaa. Kun joku ei todellisuudessa kunnioita Pyhää, tarjoaa tämä kenttä oivallisen pelikentän hyväksikäytölle.) tai joille yksityiset ihmiset antavat rahaa, koska kokevat niin. Viime mainittu on sallittua lain edessä – kunhan toinen ei pyydä rahaa. Silloin, kun profetoidaan, kysymys ei ole pyytämisestä! Sen sijaan profetoijalla on moraalinen vastuu: Profetia ei saa olla kenenkään elämän ohjailun väline, sillä silloin se muuttuu liian helposti lihan työkaluksi. Joskus näillä profetioilla on saatu ihmispoloilta (! oikeasti!) viisi-kuusinumeroisia summia, autoja, testamentteja, etc. On ihan eri asia antaa hyvää tarkoittaen, hyvätahtoisuuttaan, runsaudesta kuin sanoilla (vaikkapa profetiaan tai raamatunjakeisiin) verhoiltuna tai vähästään. Mielestäni tämä tosiaan on enemmän ”järjestäytymättömän” kristillisyyden rappio kuin järjestäytyneen. Seurakunnan kassasta varastamisesta jää melko todennäköisesti kiinni.

Valtatyhjiön vaaranpaikat

Organisoidun – ja toivon mukaan Sanan mukaisesti ohjautuvan – seurakunnan etu on siinäkin, että ”villit ja vapaat” eivät pääse siellä mellastamaan. Hyvä ihme sitä sotkua, mikä tulee yhteisössä, jossa ei ole yhtään johtajaa. Johtajuus muodostuu – tavalla tai toisella. Näin se vain tapahtuu organisaatiopsykologian tuntemien lainalaisuuksien pohjalta. Joku ottaa johtajuuden – tai sitten johtajuudesta (vaikkapa sitten oikeassaolemiseen verhoiltuna) kinastellaan. Kun johtajuutta ei alunperin ole millään muotoa määritelty, usein johtajaksi valikoituu joku vahvimman oikeudella. Narsismia hyvin tuntevana, uskallan vain pelätä, miten mojova paikka tuollainen tyhjiö on narsistille: se tarjoaa täydellisen mahdollisuuden päästä vallankahvaa – ja loppu onkin sitten hämmentyneiden, siipeensä saaneiden ja toisaalta ihailijoiden ja (pahimmillaan juonittelevan) ”hovin” historiaa. Kysymys ei tosiaankaan ole enää pyhien yhteydestä, vaan vastakohdastaan.

Entä jos Kristus tarvitseekin meitä

En väitä, etteikö uudestakin voisi tulla jotain hyvää. On vain niin, että paimenuuden pitäisi olla kypsien, haavoistaan eheytettyjen, kristittyjen hallussa, sellaisten, jotka eivät ole oman kunnian kipeitä, vaan tekevät asioita Paimenen tahdon mukaan, Paimenen otteella. Tällaista vastaan ei ole Raamattu. Päinvastoin: Kristus käski Pietaria paimentamaan ja ruokkimaan Hänen lampaitaan. Kristus toimii Sanansa ja Henkensä kautta. Välineekseen Hän tarvitsee edelleen meitä ihmisiä. Kuka kumma tekee konkreettiseksi Kristuksen ja Hänen työnsä ehtoollisessa tai kasteessa tai julistuksessa tai siinä, että julistaa katuvalle synnit anteeksi kuin ihminen? Samalla tavalla Hän näyttää jakavan seurakunnassaan erilaisia armoituksia yhteiseksi rakennukseksi. Kaikki nämä saavat fyysisen, näkyvän ilmenemismuodon.

Entäs jos Jumalan mielen mukaan rakentuva seurakunta onkin se paikka, jossa rakennutaan – ei suinkaan se epämääräinen fb-maailma, jossa yksi opettaa yhtä ja toinen toista tai valtatyhjiön myötä valtaanpäässeen narsistin yksityisyritys, jossa on enemmän haavoittuneita kuin terveitä? On sanottu, että valta rappeuttaa, täydellinen valta rappeuttaa täydellisesti ja varmasti. Niin paljon kuin menneisyydessä kohtaamani korostetun auktoriteettiopetuksen takia vierastan sanaa auktoriteetti, uskallan kuitenkin sanoa, että oikein – Sanan mukaan toimivan – organisaation etu on siinä, etät jokaiselle löytyy joku tiellepalauttaja; tällaista ei yhden hallitsemassa (vaikka se pitäisikin yllä illuusiota organisoimattomuudesta!) organisaatiossa ole. Se, joka korottaa itsensä Jumalan ilmoituksen vastaanottajan tai oikeaoppisen sananselittäjän asemaan, on enemmänkin kuin vaarassa eksyä tieltä, jos ei ole ketään ihmistä hänen vierellään, sellaista, jota hän kuuntelisi myös silloin, kun mielipiteet ovat eriävät ilmoituksen tai sananselityksen Raamatun mukaisuudesta. 

3 Comments »

  1. Kiistely opinkappaleista ei olekaan usein hedelmällistä. Oikaista voi kyllä sävyisyyden hengessä, jos poiketaan Raamatun ilmoittamasta evankeliumista, johon kuuluu parannuksen teko. Asia onkin sitten erikseen, otetaanko ’ojentaminen’ vastaan vaiko ei.

    Uskosta voi langeta esim. lain alle. Näin kävi Raamatussa galatalaisille. Vanhurskautuminen yksin uskosta Rm.4:5 on Kristuksen opin alkeita, perusasioita. Siitä alkaa nähdäkseni uskossa kasvu.

    Kasteesta taas on sylivauvakasteen ja ns. uskovien kasteen osalta sisällöllisiä tulkintoja ja oppeja pilvin pimein. En minäkään ole opiton kristitty ja minullakin on oppi, jonka olen pääosin itse Raamatusta vähän kerrassaan tutkimalla tutkinut, kuten opin vesikasteesta. Uskoontulon jälkeen siinä menikin 4 -5 vuotta, kun minulle aukeni, kuinka se on. Kun se selvisi, niin kastatin itseni uskovien upotuskasteella Herramme Jeesuksen nimeen. Eräs veli, jonka nimeä en muista, kastoi minut. Ja se riittää minulle. Sekin on minulle auennut, mitä vesikaste sisällöllisesti merkitsee. Siitä ei sen enempää.

    Näitä ainoita oikeita seurakuntiahan on pilvin pimein. Niitä riittää ja vielä kerran riittää erilaisine opinkappaleineen ja lisää syntyy koko ajan molempiin leireihin. On ’kyltillisiä’; suurimpana Katolinen kirkko ja ’kyltittömiä’ – taitaa niitä olla eräällä paikkakunnalla Suomessa jo kaksikin erilaisine oppeineen.

    Perustelematta Raamatulla, hengellisesti, hengen silmin nähtynä seurakunta yleisesti on KAIKKI Pyhästä Hengestä uudestisyntyneet uskovat. Tämä voidaan nähdä lihallisesti tai Hengen silmin. Kun se nähdään lihallisesti ja lähdetään ehkäpä lihallisesti liikkeelle, saadaan paljon pahaa aikaan.

    Kasteesta vielä sen verran, että todellakin on niin, että joku voi olla kastettu neljäkin kertaa ja syitä siihen on monia, joita en ala luettelemaan. Jos joku on kastettu ns. vapaissa suunnissa uskovien upotuskasteella Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin sellainen vesikaste on pätevä, eikä uudestaan tulisi mennä kasteelle.

    FB ei ole oikea paikka mielestäni mennä hyvin syvälle opillisiin asioihin.

    Minä kyllä koettelen kaiken, mitä minulle saarnataan tai opetetaan. Ei kaikki suinkaan mene läpi. Ojentaudun, jos huomaan menneeni jossain kohden harhapoluille ja julkisesti olen sen tehnyt.

    Jeesus puhuu myös paljon lopunajan eksytyksistä. Matt.24 on aika surullista luettavaa. Minä tulin uskoon lain vaikuttaman synnintunnon kautta ja olin sellainen kiltti ja kunnollinen harrastelijakristitty, jonka pysäytti Jeesuksen vuorisaarna, jossa Hän pureutuu pintaa syvemmälle ihmiseen. Siinä monta kuukautta kamppaillessani ja Raamattua lukiessa erityisesti Paavalin kirjettä roomalaisille moneen kertaan (ihmettelen, miksi luin juuri sitä), Pyhä Henki avasi minulle Jumalan Armon yhden jakeen perusteella, jonka olin ainakin sata kertaa jo lukenut sekä pienestä pitäen ihan jo n. kolmivuotiaasta kuullut – Rm.4:5. Kokemuksellisesti Armon avautuminen oli voimakas ja harvinaisen vapauttava. Tästä alkoikin minun tieni uskossa Kristukseen, joka on sovittanut minun KAIKKI syntini Golgatalla. Sen jälkeen alkoi selvitä ja aueta pikkuhiljaa Raamatun Sana. Tie ei ole ollut suora sen jälkeen ja kompurointeja on sattunut ja Jumala on sallinut yhtä sun toista, joista minä olen vastuussa, mutta joista olen oppinut paljon. Ja sitä oppimista riittää vieläkin, ei pään tietona, vaan toivottavasti hedelmää kantavana kristittynä, joka tahtoo ja haluaa seurata Jeesusta, Herraani.

    Minua ei heilauta ne niin monet ainoat oikeaoppiset kyltilliset ja kyltittömät uskonsuunnat, eikä kukaan ihminen voi Jumalan päätöstä uskosta vanhurskauttamisestani tyhjäksi tehdä. Hyvä on olla uskovien yhteys, jossa rakennutaan; rakennutaan yhteisestä uskosta ja yhteisessä uskossa. Tässä mielessä ei ole kuin YKSI pelastava usko. Jos niitä olisi KAKSI tai enemmän, hälytyskellojen tulisi soida. Samoin hälytyskellojen tulisi soida KAIKKIEN ainoiden oikeaoppisten ’kyltillisten’ ja ’kyltittömien’ uskonsuuntien kohdalla.
    Olen ollut jäsenenä ensin ev.lut.kirkossa, josta Jumala johdatti pois. Tiedän sen varmasti. Olen liittynyt erääseen vapaaseen suuntaankin ja uskon sen olleen Jumalan johdatusta. Melko pian tämän jälkeen alkoi taas soida hälytyskellot ja ihmettelin joitain asioita. Lopulta erosin ko. yhteisöstä, joka oli varmasti minun kohdalla Herran tahto, mikä on jälkeenpäin vaan vahvistunut. Tiedän myös Suomessa vaikuttavien kyltittömien ainoiden oikeaoppisten kuvioista jotain. En voi seisoa ”hengellisen miekkalähetyksen” takana yhtä vähän kuin kirkkohistorian tunnetun todellisen, verisen miekkalähetyksen takana.

    Lukemaamme Raamattua, tuntekaamme kirjoitukset ja Jumalan Voiman, niin emme eksy. Koetelkaamme KAIKKI ja pitäkäämme se, minkä hyväksi näemme. Emme voi koetella, jos emme tunne Raamatun opetuksia, joista osa on ihan selkeää sisälukutaitoa vaativaa opetusta. Loppukaneettina lainaan Raamatun Sanaa selittämättä sitä:

    Fil.3:7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
    3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen
    3:9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
    3:10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
    3:11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
    3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.
    3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
    3:14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
    3:15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
    3:16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

    Amen!

    • Kiitos, J-P, pitkästä kommentista.

      Eipä tuohon paljon lisättävää.

      Kasteopetuksen monet puolet nähneenä en lähde tuota kysymystä mestaroimaan. Olkoon se jokaisen oma henkilökohtainen ratkaisu – kunhan se ratkaisu tapahtuu painostamatta tai pakottamatta suuntaan tai toiseen.

      Tärkeää on se, että ymmärtäisimme, mitä kaste merkitsee – ei niinkään kiinnitettäisi huomiota siihen, mitä toisin kasteesta uskovan kaste ei mielestämme ”tuota”.
      Lutherilla on sanottavaa molempien kasteopetusten kannattajille:
      ”MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:
      Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.

      MISSÄ SE ON KIRJOITETTUNA? VASTAUS:
      Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
      (Lutherin Vähä katekismus)”

      Toisin sanoen kaste velvoittaa elämään uudessa elämässä Kristuksen opetuksen ja esimerkin mukaan. Kun me olemme ”haudatut”, meidän pitäisi olla kuolleita maailmalle ja maailman meille.

      Ongelma on siinä, että helposti (!) rajaamme maailman ja ”meidän” rajan meidän ja toisin uskovien kristittyjen väliin. Rippipappini, jo eläkkeelle jäänyt rovasti, sanoi 20 vuoden jälkeen hänet tavattuani, että on se kumma, kun kaste, jonka pitäisi yhdistää kristityt yhdeksi ruumiiksi, erottaa. Liikuttuneena hän sanoi minulle: ”Kuule, Paula, monta kertaa ajattelin, että emme näe toisiamme uskon merkeissä tässä ajassa… Nyt se kuitenkin on tapahtunut.” Kirjailmellisesti kaste oli meidät – uskon alkutaipaleen tukijani ja minut – erottanut. Ei siitä syystä, että hän olisi tehnyt mitään asian eteen, vaan siitä syystä, että minulle sanottiin silloisessa yhteisössäni, että pitää erota heistä, ”Baabelista”. On se vain kumma, miten ”aivopesu” toimi. Ihan tosissani ajattelin, että kuollut on koko kirkkoherra kirkkoineen tai päinvastoin. Luin kirkkoherran saarnoja ja kirjoituksia nyt 20 vuoden tauon jälkeen. Eläviltä tuntuivat. Minulle tuli tosi surullinen olo, koska olin kaivanut vuosien mittaan maata hänen työnsä alta :(… Anteeksipyynnön paikka taas, kun tajusin tuon! Se vaara siinä tosiaan on, kun alkaa pitää itseään ”oikeaoppisena”.

  2. Seuraavassa hyvä esimerkki siitä, että näitä asioita voi käsitellä toisellakin tavalla kuin toista nakertaen – myös fb:ssa.

    Olen todella kiitollinen minulle entuudestaan tuntemattomasta pariskunnasta, jotka ovat saaneet sydämelleen julkaista fb:ssa joka päivälle jotain rohkaisevaa. Usein tuo julkaisu ei jää ainoaksi, vaan niitä tulee useampikin. Jotkut niistä ovat ojentaviakin – Aina mukana on kuitenkin rakentava elementti. Näitten jälkeen olen tuntenut itseni virvoittuneeksi – toisin kuin nakertavien sodanjulistusten jälkeen 😉

    Seuraavassa yksi näistä:
    ASK YOURSELF ARE YOU RIPPING DOWN THE KINGDOM OR ARE YOU BUILDING THE KINGDOM? WE ALL MUST BE BUILDING NOT RIPPING IT DOWN ♥ sis Betsy
    ”Thy kingdom come. Thy will be done, as in heaven, so in earth.” Luke 11:2
    [Kysy itseltäsi, revitkö alas (Jumalan) valtakuntaa vai rakennatko sitä? Meidän kaikkien täytyy rakentaa – ei repiä. ”Tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi niinkuin taivaissa. Luuk 11:2]

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: