Skip to content

108. Ytimessä vai kehällä?

Olen osallistunut keskusteluun eri foorumeilla. Yhdestä näistä minulle tulikin viesti tyyliin ”olenko susi lammasten vaatteissa” 🙂

Riippuu vähän, kuka katsoo ja miltä kannalta.

Kysymys on siitä, mitä susi tekee. Hiipii laumaan, ottaa omin luvin ja raatelee. Susi lammasten vaatteissa tekeytyy vaarattomaksi, lauhkeaksi ja ystäväksi, mutta kun selkänsä kääntää, tekee tuhoaan.

Jeesus puhuu myös varkaasta, joka tulee lammastarhaan muualta kuin ovesta, jota vartioidaan. Myös varas varastaa, tappaa ja tuhoaa.

Entä lammas? Lammas kuulee Paimenen äänen, erottaa sen muista äänistä ja seuraa paimenta. Paimenen tehtävä on suojella, varjella laumpaa, pitää huolta lampaista  – ja kuten Jeesus sanoo: antaa yltäkylläisen elämän, täydellisen huolenpidon!

Kyllä minulle väkisinkin on tullut mieleen hengellistä kenttää seuratessani, että ”diabolos” ’ hajottaja´(sielunvihollisen nimi) on liikkeellä. Kristityt jakaantuvat entistä pienempiin (ja välillä erikoisempiin) populaatioihin, eristäytyvät toisistaan, luovat rajoja toistensa välille – välillä kirjaimellisesti yhdestä tai kahdesta Raamatun sanasta. Tässä yhden asian liikkeessä on oikeasti se vaara, että liike hairahtuu Raamatun kokonaisuudesta. Esimerkkejä tästä on demonien karkottamiseen, Hengen ilmiöihin tai vaikkapa seurakunnan rakenteeseen keskittyminen.

Olen kertonut esimerkkiä tällaisesta liikehdinnästä takavuosilta. Silloin juutalaisten exodus, omaan maahansa – sinällään raamatullinen asia – sai pääosan yhteisön toiminnassa. Eräs tilaisuuksiin osallistunut sanoi: Minä haluan kuulla evankeliumia. – Kysymys ei ollut Jumalan Sanan vastustamisesta tai tärkeän asian mitätöimisestä, vaan siitä ytimestä, jonka Kristus käski meitä tekemään: Menemään kaikkeen maailmaan ja julistamaan evankeliumia… kastamaan… opettamaan…

Mieluusti puhumme esimerkiksi lähetystyön tai diakonian – tai kokonaisen kirkkokunnan –  eksymisestä ”kehällisiin” asioihin.Mitä itse teemme silloin, kun teemme Kristuksen käskyn sijasta jotain muuta?

Jos luemme Raamattua avoimin mielin, huomaamme sanoman rikkauden… Värejä on monta, näkökulmia on monta, tilanteita monta… Miten ihmeessä voimme yhden tai kahden raamatunkohdan perusteella saada aikaan opin? Satiirisen kyynisesti: Kyllä se meiltä onnistuu…  Vaikkapa ”raamatullisen hiustenpituuden määrittely” (osallistuin 90-luvulla tuommoiseen kahvipöytäkeskusteluun) tai kaiken sellaisen leimaaminen epäraamatulliseksi, mitä ei mainita Raamatussa (esimerkiksi Amishit, jotka eivät käytä moottoriajoneuvoja tästä syystä) tai takertuminen yhteen Raamatun sanaan (erään uskonsuunnan edustaja kumosi ihmisen iankaikkisen kadotuksen kohdalla, jossa sanotaan ”mihin puu kaatuu, siihen se jää” – tai kirjaimellisesti väittely pilkun paikasta (vuoden -92 käännöksen tultua taitettiin peistä pilkuista… tietämättä, että alkuteksteissä ei ole pilkkuja… ne on pakko päätellä jälkikäteen, mikä ei aina ole ihan mutkaton juttu saatika sen miettiminen, mitä sana missäkin kohdassa tarkoittaa… Näitä tulee missä tahansa kielessä vastaan ( esim. voi tai kori (vasu vai auton kori?))

Useat opilliset poikkeamat ovat syntyneet nimenomaan tällaisista korostuksista, kuten Jehovantodistajien oppi 144 000:sta.

Ytimessä Uuden testamentin julistuksessa on sana rististä, ristiinnaulitusta Kristuksesta sekä Hänen ylösnousemuksestaan. Siitä kumpuaa kaikki. Siinä on tärkein.

Jehovan todistajista olikin puhe. Heidän kanssaan keskustelu on haastavaa, koska heidät on opetetty sokeasti uskomaan sitä, mitä Vartiotorni (seura) sanoo/kirjoittaa. Omaehtoinen Raamatun (huom. Uudenmaailman käännöös, joka on raamatunkäännös opin mukaisesti, eikä päinvastoin) tutkiminen on tarkoinsäänneltyä. Tavallaan lupa käyttää omaa harkintavaltaa on alistettu ”vanhinten” alle.  Parissa tilanteessa sain JT:n sanattomaksi: Eräs heistä väitti, ettei voi olla valmis pelastuksesta. Kun tiedän tuon kristittyjen ja heidän käyttämiensä raamattujen eroavaisuuden, pyysin JT:aa antamaan minulle raamattunsa. Etsin kohdan Mk 16:16: Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen.

Huomaa! Kohdassa puhutaan kyllä uskon ja kasteen yhteydestä pelastukseen – mutta uskon puutteen (ja vain sen!) johtavan kadotukseen! JT oli hiljaa. Me tiedämme, kuinka pelastumme. ( Tämän myöskin pitäisi riisua meidät väittelystä, mikä kaste on oikea ja kuka saa kastaa… Toisen tuomitseminen ”väärän kasteen” perusteella kadotukseen ei ole raamatullista, vaikka olen sitä kuullut tehtävän silloin tällöin :(… Kysymys on siitä uskon asenteesta Herraa kohtaan, joka pelastaa, ei siitä, kuka minut on kastanut (ihminen voi mennä pitkällekin harhaan – tai joku kieltää Jumalan) … tai minun harharetkistäni (kun vain tajuan palata Armahtajan luo)…tai kastehetkestä (totuus on: minä voin lähteä tuhlaajan retkilleni, mutta palata). Kysymys on: Olenko nyt Kristuksessa? Jos olen, olen uusi luomus, se mikä on vanhaa on kadonnut, uusi on sijalle tullut. Siinä ydin.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: