Pelko ei pysäytä

Me ja he

Äärifanaattisuuden riski on aina nk. yhden asian ympärille syntyneissä liikkeissä. Usein on kysymys yhdestä tai muutamasta jakeesta, jonka ympärille oppi muodostuu – ja liian usein muu ympärillä unohtuu. Myös viholliskuvat nousevat pintaan: Niistä, jotka uskaltavat älähtää opin heikkouksista, tulee – ei suinkaan meidän, vaan Jumalan vihollisia (meidän mielestämme). Syntyy raja heidän ja meidän välilleen. Usein siinä rajassa kulkee  myös pelastuksen raja.

Facebook ja uudestisyntyminen

Kerroin taannoin fb-yhteisöstä, jossa fb-yhteisön keulahahmo alkoi määritellä uudestisyntymisen rajaa varsin erikoisella tavalla. Hänellä oli suorastaan pakkomielle leimata kaikki tavalla tai toisella järjestäytynyt kristillisyys saatanasta lähtöisin olevaksi.  Eipä ihme, että hänen luokseen näytti löytävän tiensä tavalla tai toisella kristillisissä yhteisöissä siipeensä saaneet. Ongelma tuli siinä, että hänen oma yhteisönsä sai yhä enemmän järjestäytyneitä muotoja – ja käytänteet henkisen ja hengellisen väkivallan muotoja. [Jos olisin ollut heikkohermoisempi – eikä taustapeilissä olisi jonkin verran elämänkokemusta – olisin voinut säikähtää…] Yhteisön keulahahmo alkoi tivata minulta sitä, kuinka uskon ylösnousemukseen. Selitin uskoni perustan Raamatun jakeita lainaten. Hänen hypoteesinsa oli, että tavalla tai toisella organisoituneen kristillisyyden piirissä oleva ei voi ymmärtää oikein ylösnousemusta, näin ollen minä en voi ymmärtää ylösnousemusta oikein, koska kuulun organisoituneeseen kristillisyyteen, Näin siitä huolimatta, että osoitin hänelle uskovani ylösnousemukseen Raamatun mukaisesti. – Ja koska en uskonut ylösnousemukseen oikein, en ollut nk. uudestisyntynyt. Kysyin fb:ssa yhteisön keulahahmolta, mitä minun hänen mielestään pitäisi tehdä. Tämä oli ohjaamassa minua mentorointiin, joka olisi maksanut 50 $/kk, ja jossa olisin ollut kolmen kimpassa tämän yhteisön vetäjän ja hänen kollegansa kanssa. Tämä vetäjä teki järjestelmällisesti tuon uskon perusteiden horjuttamisen jokaiselle, joka tuli yhteisöön! – Ja koska nuo ihmiset eivät olleet uudestisyntyneitä, heissä oli lukuisia demoneja, joiden karkottaminen vaati lisää noita 50 $/kk edellyttäviä mentorointeja.

Katopa, katopa, lahkohan se sieltä pilkottaa

Totta kai – kun toisen maaperällä ollaan – häntä on kunnioitettava. Yksi asia tuli selkeästi esille: Vetäjä ei kestänyt yhtään kritiikkiä eikä omaa ajattelua. Hän otti oikeudekseen määrätä, ketä hänen mentoroitaviensa ystäviin saa kuulua. Kuuliaisina seuraajat putsasivat fb:nsä sellaisista henkilöistä, jotka eivät olleet heille hyväksi, katkaisivat suhteitaan ystäviinsä ja perheenjäseniinsä, koska näillä mahdollisesti oli negatiivinen vaikutus heidän kasvuunsa. Vetäjä erotti soraääniä ryhmästään ”surutta” – ja alkoi vetää uudestisyntyneiden ja uudestisyntymättömien rajaa keskusteluun osallistuvien ja ”hiljaisten” välille…

Ilmiö oli selkeääkin selkeämpi – ja verrannollinen taustapeilissä olevaan kokemukseeni: Tyypillistä hengellisen vallan väärinkäyttöä, jossa vähitellen riisutaan ihminen siitä, mihin hän on uskonut ja tuodaa sijaan ”uusi, oikeampi oppi”. Tekniikka on tuttu niin ideologioiden ”pakkosyötöstä” – kuin kultinomaisista lahkoistakin. Lisäksi ihmissuhteiden rajoittaminen vain tuohon tiettyyn sallittuun porukkaan on tavanomaista.

Painavaa asiaa aiheesta on Uskonnon uhrien sivuilla. Kysymys ei tosiaankaan ole minkään uskonsuunnan mustamaalaamisesta, vaan realismista, joka tulee vastaan ei vain Amerikoissa syntyneen fb-yhteisön keskustelussa vaan yllättäen ympäri Suomea eri muodoissa. Näyttää siltä, että hengellisen kentän pirstoutuminen entuudestaa lisää pienten yhteisöjen ja yrittäjien määrää, joissa yksi voimakas vaikuttaja tai ryhmä pääsee uskonsa ja vakaumuksensa kanssa määrittelemään sen, miten toisten pitäisi uskoa; muille näkemyksille ei ole sijaa.

Lahkolaisuuttahan meidän pitäisi Raamatun mukaan välttää… Usein sanomme niin tekevämmekin, mutta miten on käytännön laita?

”Lahko on uskovien yhteisö, joka korostaa yksipuolisesti jotakin opin kohtaa. Kaikille lahkoille näyttää olevan tyypillistä luja vakaumus, etteivät ne ole lahkoja. Ne ovat juuri sen ainoan oikean pelastuksen sanoman tuojia, jota muut uskonnolliset ryhmät edustavat korkeintaan puutteellisesti.

Lahko pyrkii aina korostamaan omaa merkitystään. Usein sen jäsenet uskovat, että lahkolla on ratkaiseva asema mitä tulee ihmiskunnan pelastumiseen. Vaikka lahko on usein perusyhteisön tuomitsema tai halveksima, se rakentaa aina oman gloriansa ja suhtautuu muihin halveksivasti (”me tiedämme totuuden, ja muut ovat typeriä, kun eivät tajua sitä” -mentaliteetti).

Jäseneltä edellytetään tunteenomaista sitoutumista ja yhdenmukaisuutta. Häntä valvotaan ja ohjataan takaisin ”oikealle tielle”, mikäli hän poikkeaa yhdenmukaisuuden vaatimuksesta. Oman asemansa vanhurskauttamiseksi lahkot joutuvat demonstroimaan, että niiden pyhyys — joka on jäsenten puhtautta — täydellisempää kuin muiden yhteisöjen.”

Noin on ollut ihan ensimmäisten kristittyjen ajoista lähtien. Jo Uuden testamentin kirjoituksissa – kirkkoisien etc. kirjoituksista puhumattakaan – on viiteitä oikean ja väärän rajan käsittelystä. Oikeastaan Uuden testamentin kohdalla olisi valtavan hyvä, kun meille olisi säilynyt tietoa, mitä kummaa silloisten seurakuntien liepeillä tapahtui… Meillä on käsissä näihin seurakuntiin lähetetyt kirjeet, joista saa sen käsityksen, että opillista poikkeamaa oli seurakuntien liepeillä ja niihin piti syntyneen kristinuskoksi ristityn uskonsuunnan johtajien puuttua.

Yksi näistä oli gnostilaisuus, joka korosti ”ekstratietoa”, joka vain heillä oli. Minulla on sellainen tuntu, että myös tänä päivänä selvästa Raamatun sanasta tehdään rusetti, jolla koristellaan paketti – ja tarjotaan vastaantulijoille ota tai jätä -tyyliin ja sidotaan toisen pelastus tuon paketin vastaanottamiseen.

Oppiko ojaan kaataa?

Samaan tapaan myös meidän kristittyjen piirissä liikuvissa ilmiöissä ja – sanoisin niinkin rankasti – muoti-ilmiöissä on näitä vivahteita. Otetaan jae sieltä ja toinen täältä – ja oppi on valmis. Pahimmillaan ei vaivauduta lukemaan jakeita näiden jakeiden ympäriltä, vaan tyydytään mekaanisesti toistamaan näitä yksittäisiä otoksia – puhumattakaan siitä, että vaivauduttaisiin kaivautumaan näiden sanojen taakse. Pahimmillaan opetetaan, että kirjain kuolettaa… Ja tarkoitetaan tietenkin teologista tietoa.

Paavali jos kuka oli oppinut. Hän vain oli antanut oppineisuutensa Kristuksen käyttöön. Fariseuksena hän osasi Vanhan testamentin etu- ja takaperin. Siitä oli hänelle hyötyä. Olihan Kristus sanonut, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja profeettoja, vaan täyttämään. Tämä fariseus, jos kuka ymmärsi, mistä oli kysymys – etenkin, kun Hän ymmärsi, kuka Kristus sanoi olevansa. Niin – Jeesus sanoi myös, että tämmöinen ihminen ammentaa uuttaa ja vanhaa.

Kirjain kuolettaa – opetus ontuu siinä, että siinä ei puhuta teologisesta tiedosta, vaan laista: Lakia noudattamalla ei pelastu, vaan niin kuin Jeesus sanoi Nikodemokselle: ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Uudesti syntyminen on aina Jumalan työ.

Samaan tapaan miestäni prässättiin taannoin tunnustamaan asioita – jotka eivät tälle henkilölle edes kuuluneet eivätkä kuuluneet synnintunnustuksen piiriin – vetoamalla kohtaan: ”Totuus tekee teidät vapaiksi.” Hyvänen aika! Eihän tuossa kohdassa puhuttu mitään tuommoisesta tilanteesta, vaan Jumalan Totuudesta, joka vapauttaa ihmisen, kun ihminen suostuu näkemään itsessään tämän Jumalan Totuuden.

Jeesus sanoi, että eksymme ellemme tunne Kirjoituksia ja Jumalan voimaa.

Epävarmuus vs varmuus(ko?)?

Yksi altistava tekijä on se, että olemme niin vietävän epävarmoja itsestämme ja siitä, mihin uskomme!

Itselleni kävi vuosia sitten tapaus, jossa tunsin sisimmässäni aivan toisella tavalla kuin minulle tuodussa profetiassa sanottiin. En uskaltanut uhmata tuota ”voidellun” mainetta kantavaa profeettaa – ja jälki käteen olin anteeksipyynnön velkaa henkilölle, jota loukkasin tuota profetiaa toteltuani. Ja miten monta muuta väärää ja Sanan vastaista tekoa tein sen opetuksen vuoksi, että ”Jumalan voideltua” oli toteltava. Entä jos tämä ns. ”voideltu” onkin itse mennyt metsään – hän vie sinne monta muutakin! Kristus itse varoitti vääristä profeetoista ja käski katsomaan hedelmää.

Mutta eihän minusta ole, kun minulla ei ole tuommoista räiskyvää armoitusta enkä tunne Hengen kehotusta joka tunti. Entäpä, jos Sana riittäisi oppaaksi tuossa tilanteessa? – Ja kyllä Herra puhuu, kun on tarvis. Sanassa sanotaan, että voi olla aika, jolloin kuulet takaasi äänen, joka sanoo: Tässä on tie. Sitä käykää. – Mutta entäpä jos Sana onkin sitä varten, että sen valossa arvioisit itseäsi ja ympäristöäsi? Onhan Sanassa luvattu, että Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja avaa kirjoitukset, tuo mieleen, mitä on kirjoitettu. Hän voi toimia hiljaisena tuulen huminana, jota tuskin huomaat muuta kuin virvoituksena elämässäsi.

Jos itse olisin luottanut siihen noissa mainitsemissani tilanteissa, mitä Sanasta luin, olisin toiminut aivan toisin.

Tuki turvallinen – vai turvaton?

Kaipaamme liian usein vankkoja tukirakenteita ympärillemme. Meillä on sietämätön turvallisuuden tarve. Joskus voi olla niin, että tuossa kaipuussamme on menneisyyden kaikuja. Näin omalla kohdallani. Autoritäärinen malli antoi minulle virhesignaalin turvallisesta, voimakkaasta ja elävästä uskosta ja elämästä. Se oli kuitenkin todellakin virhesignaali. Yllättäen tuo kaikki ympärilläni alkoi ahdistaa ja kuristaa henkisesti ja hengellisesti. Etsin syytä itsestäni ja uskostani. Koetin saada noita fiiliksiä, mitä muilla oli. Välillä kieltäydyin toistamasta fraasia: ”Voittovoimassa” – koska olin kyllä voittovoimassa, kun olin Kristuksessa. Tämä oli tosiasia taisteluista huolimatta ja niiden keskellä. Lisäsin: ”Voittovoimassa – kaikesta huolimatta.” En suostunut elämään roolissa, joka ei ollut aito.

Eksysissä – vai sittenkin löytänyt?

Aito vapaus koitti vasta, kun hirvittävän mylläkän keskellä ja kautta vapauduin tuosta ahdistavasta ympärilläni. Ymmärrän, että Jumalan piti perin juurin murtaa kaikki tukirakenteet ympärilläni, että löytäisin Hänet ja Hänen Sanansa uudelleen.

Varmasti moni säälitteli tuossa yhteisössä minua, ressukkaa. Olin heidän mielestään kadonnut lammas – tai vielä pahempaa susi lammasten vaatteissa. Mutta yllättäen löysin Valon, Rakkauden ja Elämän. En puhu nyt New Age -termein. Puhun siitä, mitä Kristus puhuu Sanassaan.

”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh 1:  4,5)

Näin se vain oli: Jokin minussa taisteli minut vapaaksi.

Loppujen lopuksi – loppusananen

Olen pohtinut sitäkin, että eipä noissa ilmiöissä ole pelkästään syy joko sysissä tai sepissä. Ei voi harhaanastunut itseä pelkästään syyttää. Olen nostanut mielessäni hattua niillekin, jotka omassa elämässäni ovat satuttaneet ja kipeää on sen seurauksena tehnyt. He ovat olleet missiossaan niin vietävän hyviä, että täydestä on mennyt. Kyllä aidon ja epäaivon, totuuden ja väärennöksen rajapinta on haastava erottaa. – Ja kuten usein näissä hengellisen kentän väärinkäytöksissä kuin myös tuollaisissa Norjan kaltaisissa ääritapauksissa  takana on henkilö, joka osaa saada asiat näyttämään haluamaltaan, narsistinen yksilö, ihan ihka aito narsisti tai peräti psykopaatti – saman ilmiön eri asteita. Yhteistä näille on se, että pyhä ei ole heille oikeasti pyhää – eikä mikään uhri niin suuri, ettei sitä voisi oman etunsa alttarille uhrata. Suosittelen aíhepiiristä tehtyjen tutkimusten lukemista ja/tai kirjoja Naamiona terve mieli ja Ei Herroina halliten – sekä elävän elämän seuraamista. Näitä ilmiöitä silloin tällöin putkahtaa vastaan, odotti/halusi niitä tai ei – ja niistä sitten kukin lähtee yhtä kokemusta rikkaampana – ja ehkä muutamaa höyhentä kevyempänä 😉 [Onneksi ne näyttävät kasvavan takaisin]

Hyvin kirjoitti eräs nainen nuorista, jotka kaiken keskellä, uhan alla [Brejvikin teon jälkeen], menivät leirille Itävaltaan, jossa oikeistolaiset aatteet ovat Pohjoismaita enemmän voimissaan. ”Pelko ei pysäytä näitä nuoria.”

Tästä erotamme parhaiten parhaimman Paimenen

Pelossa ei ole sitä Rakkautta, joka on Kristuksessa. Siksi, jos sinua tai minua yritetään hallita pelolla, meidän tehtävämme on joko taistella, uhmata tuota pelkoa, tai äänestää jaloillamme. Siellä, missä on pelko, siellä ei ole Paimen.

Käskien et/ hallitse, Kristus, et vaatimuksella.

Laupeudella/ kosketat, rohkaiset laupeudella.

Miekalla et/ työhösi taivuta, painostamalla.

Katseesi alla/ taivumme, lempeän katseesi alla.

Säikytä et/ pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.

Riemulla täytät/ herätät toivon ja riemulla täytät.

Uhkaile et/ varjele hengestä orjallisesta!

Kaipauksesta/ lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.

1 thought on “Pelko ei pysäytä Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s