103. Päivän kysymys

Mihin oikein voi luottaa?

Illan suussa sain puhelun… Henkilö mietitytti – hengellistä kenttää (ja varmasti myös muita aikaansa seuraavia ihmisiä) ajatuttanut uutisointi Markku Koivistosta. Suuri kysymys oli: ”Mihin oikein voi luottaa”

Selitysvaihtoehtoja tapahtuneelle

Olen tuota kysymystä joutunut todella paljon pohtimaan. [Olenhan viitannut omakohtaiseen kokemukseen hengellisessä kentässä ja myös siihen, mitä olen nähnyt/kuullut vierelläkulkijana.] Ihmiset ovat oikeasti hämmentyneitä. Niistä, joihin he ovat luottaneet, puhutaankin yhtäkkiä uskomattomia asioita. Onko kaikki ”elävien uskovien vainoa”, ”saatanan ansa”, ”panettelua” – vai kenties ihan täyttä totta?

Usein on helpompi uskoa ensinmainittuun. Miksi? Koska olemme tottuneet luottamaan/ kunnioittamaan pyhiä asioita – ja oletamme, että kaikki tekevät niin. Eivät välttämättä.

Kuten olen maininnutkin aiemmissa kirjoituksissani, narsisti ei tee noin. Hän näkee tilaisuuden – ja tarttuu siihen. Johtaminen ja/tai hengellinen kenttä tarjoaa valtavan hyvän mahdollisuuden – ja me pöhköt uskovat uskomme kaikista hyviä asioita :(… Tietenkään en asioita paremmin tuntematta voi leimata narsistiksi ketään – Tuo on yksi mahdollinen vaihtoehto. Olen nähnyt narsistin ”toiminnassa” hengellisessä kentässä ja tiedän, että noin juuri tapahtuu: On hämmentyneet ja ahtaalle joutuneet uhrit ja ne, jotka enemmän tai vähemmän sokeasti ovat narsistin lumoissa.

Toinen tekijä, jonka näen syynä hengellisen kentän kaksinaamaisuuteen on korostunut menestysjulistus: Ei saa olla köyhä tai kipeä… Köyhyys, sairaus, ongelmat ovat korostetusti oman henkilökohtaisen synnin seurausta ja/tai demonisia.  Olen myös tämän ajattelun nähnyt ”toiminnassa”. ”Voittovoimassa?”. ”Halleluja!” Koska asioita, omia sokeita pisteitä, menneisyyden haavoja ei käsitelty, valinta oli torjunta – ja henkisesti raskas ristiriita vallitsevan todellisuuden ja ideaalin välillä. Kukapa haluaisi olla demoninen?

Miten on mahdollista, että…?

Toisaalta kuva ei ole mustavalkoinen. Jos joku hengellisessä kentässä hairahtuu, se ei merkitse välttämättä sitä, että kaikki olisi mätää. Tämä saattaa hämmentää entistäkin enemmän. Miten on mahdollista, että olen saanut avun ja siunauksen tietyn yhteisön kautta, jossa on tapahtuntu kamalia asioita?

Vaihtoehtoja on useampikin:  Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Kristillisestä näkökulmasta esimerkiksi avun hakeminen henkiparannustyyppisestä toiminnasta on arveluttavaa.

Toisaalta myös Jumala voi toimia vajavaisenkin (yhteisön) kautta (Näin on melkein pakko olla, kun kukaan ei ole täydellinen… ;)!). Se ei kuitenkaan pyhitä keinoja ja oikeuta vääryyteen tai holtittomuuteen.

Kuten kirjoitin aiemmin, en tunne Nokia Missiota kovin hyvin. Yhdessä elämäni mutkassa sain kullanarvoisia vastauksia kyselyyni Nokia Mission eheytymisseminaarissa.  Seminaarissa puhuttiin juuri näistä asioista, joita tässä kirjoitan. [Sikäli käsittämätöntä, että näin on… Puhuttiin splittingin vaarasta eli ongelmien eristämisestä ja sen tuhoavasta vaikutuksesta, myöskin narsismista,… Silti itse yhteisössä asiat menivät näinkin pitkälle! Sikäli tuossa ei ole mitään kummallista. Olen itse hengellisen työntekijänä ja sielunhoitajan ollut ihmissuhteiden asiantuntija. Silti meni vuosia ennen kuin tajusin että jotain on vialla yhteisössäni ja perhekuviossani! Osasin nuo asiat kirjasta ja muiden kohdalla – en omallani… :(…]

Luther puhuikin sekoittuneesta yhteisöstä, jossa on vaikea erottaa vehnää ja rikkaviljaa. Edelleenkin sama pätee.

Tässä tulemmekin teemaan, josta jaksan ”jankuttaa”: Arvioimiseen. Meitä kehotetaan arvioimaan opetusta ja ilmiöitä – ja tarttumaan epäkohtiin. Jos näemme toisen hairahtuvan, velvollisuutemme on sanoa asiasta…

Riskiryhmää

Erityisesti hengellisen kentän johtajat ovat vaarassa. Heidän pitäisi olla laumalleen esikuvia. Samalla jokaisella on omat heikkoutensa. Jos johtaja sairastuu väärään vahvuuteen, unohtaa sen, että tarvitsee tuekseen – ja ojennukseenkin – muita, vaara hairahtua on olemassa. Jos yhteisössä on likipitäen sokean tottelemisen meininki, vaara on hairahtua koko yhteisönä.

Oikeastaan tosi karmivalta tuntuu seikka, joka nosti niskavillani pystyyn jokin aika sitten. Kuulin NM:n tilaisuudessa MK:n käskeneen insestin uhreja tekemään parannuksen. Joistain näistä uhreista ajettiin demoneita ulos! Hyi hirvitys! [Toki tuokaan ei ole mitään perin kummallista… Törmäsin tuohon demonivillitykseen myös omassa yhteisössäni villeimpinä aikoina…] Insestin uhri ei ole syyllinen tapahtuneeseen; tekijä on! Ei ihme, että joidenkin rukoiltavien psyyke oli tuon tunnustus- ja demonienulosajamissession jälkeen kovilla :(…

Kysymys ja vastaus

Niin – vastaus siihen kysymykseen: Voiko mihinkään enää luottaa?

Uskallan omalta osaltani vastata tuohon kysymykseen: Kyllä voit. Jumalaan voit luottaa. Ja toivon mukaan – ehkä ihmisiin ja yhteisöihin pettyneenä – löydät myös niitä Jumalaan aidosti luottavia ihmisiä, jotka ovat aidosti sitä, mitä sanovat olevansa…

Näitä ihmisiä ja yhteisöjä on omallekin matkalleni tullut 🙂 Ja nimenomaan nämä tahot ovat olleet avainasemassa siinä, että ”luotto” on säilynyt.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: