100. Mietteliääksi tämä sai…

100. Mietteliääksi tämä sai…

Tänä päivänä sähköpostiini saamani linkki sai minut mietteliääksi.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nokia+Mission+johtaja+Markku+Koivisto+on+erotettu/1135268953608

Surulliseksi siinä mielessä, että asiaa repostellaan ympäriinsä. Toisaalta – nimenomaan kyseisen artikkelin otsikko – puhutteli. Tekojen ja sanojen täytyy pitää yhtä. Siinä on kriteeri. En tunne kyseistä yhteisöä juuri ollenkaan, joten yksityiskohtia en osaa kommentoida. Sen sijaan vastaavantyyppisiä ilmiöitä seurattuani minun on pakko todeta, että yhteisön johtoryhmä teki rohkean vedon – toisin kuin monet kaltaisensa! He uskalsivat tarttua asioihin – eikä vain lakaisseet asiaa ”maton alle”.

Aikanaan minulle sanottiin, että on häpeä käydä oikeutta maallisten ihmisten edessä. Kyllä. Mutta, jos emme osaa asioita hoitaa niin, että keskenämme selvitämme nk. uskovaisina sotkumme (ja mieluummin, että emme tee niitä!), väkisinkin lööpit puhuvat. Vieläpä sitä suuremmilla kirjaimilla, mitä pidemmälle annamme asioiden mennä. Emme voita mitään lakaisemalla ongelmat maton alle ja/tai peittämällä silmämme näkemästä tapahtuneita tosiasioita.

Selityksin, joka yhteisön uutiskirjeessä oli http://www.nokiamissio.com/index.php?option=com_content&view=article&id=920:nokia-mission-tiedote-2982011&catid=126:tiedotteet näyttää sivustaseuraajasta täyttävän asiallisesti toimeentarttuvan yhteisön johdon tunnuspiirteet. Kysymys ei ole siitä, minkä olen liian usein nähnyt olevan asioiden käsittelyn suurin motiivi – että pesämme näyttäisi puhtaalta hinnalla millä hyvällä, vaikka sitten olisi täynnä törkyä – vaan että pesä uskalletaan käydä läpi ja käsitellä.

Totuus ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Niin Jeesuksen toiminnassa (esimerkiksi kun hän puhdisti temppelin sinne kuulumattomasta) – Entä meidän?

Niin – eikä meidän kannata osoitella sormeamme paimenta, evankelistaa tai nk. riviuskovaa kohtaan, joka on hairahtunut polulta. Jokainen voi meistäkin tehdä niin. Tärkeää on ymmärtää, että kukaan meistä ei ole ”lankeamaton”. Silti vajavuuden taakse ei voi loputtomiin paeta – ja viruttaa rajoja. Ei edes armon alle – ilman kääntymystä ja parannusta. Vasta silloin Kristuksen anteeksianto konkretisoituu ihmisen elämässä, Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä ja armo alkaa muuttaa kohti Hänen kuvansa kaltaisuutta. Muutoin elämme valheessa eikä Kristus ja Hänen totuutensa ole meissä – eikä meidän yhteisöissämmekään.

 

Vastaa