Kuuluin vuosia karismaattiseen vapaan suunnan yhteisöön [Nimen jätän hienotunteisuussyistä mainitsematta – myös sillä perusteella, että kertomus sopii useampaankin yhteisöön; kokemuksineni kanssa en tosiaankaan ole yksin! Seikkailuni jälkeen olen kotoisessa Suomessa törmännyt neljään vastaavanlaiseen ryhmittymään ja lukenut vastaavista kertomuksia myös muualta. Voitaneen puhua ilmiöstä. Yhdistän siis omat kokemukseni siihen kuvaan, joka minulle on lukemani perusteella muodostunut.]. Yhteisössä vähitellen voimistuivat erilaiset vapauttamiseen ja hengelliseen sodankäyntiin samoin kuin profeetallisiin armolahjoihin – profetoimiseen, tiedonsanoihin ja ilmestyksiin – liittyvät opetukset ja käytänteet, jotka yhdistyivät auktoriteettia korostavaan opetukseen.1)

Erkaannuttuani yhteisöstä jouduin syvälleluotaavaan opilliseen kriisiin pohtiessani, mikä opetuksessa oli Raamatun mukaista, mikä ei. Havahduin siihen, että monet käytänteet saivat hyvin vähän tukea Raamatusta (kuten keskittyminen demonien karkottamiseen tai kehotus auktoriteetin sokeaan tottelemiseen), jotkut eivät laisinkaan. Tuntui kuin Raamattua olisi väännetty rusetille niin, että tulkinta mahdollisimman paljon pönkitti käytänteitä. 

Aluksi kaikki näyttäytyi yhtenä mylläkkänä:

  • niitä, jotka erkaantuivat yhteisöstä, pidettiin susina, harhaopettajina, ei-uskovina
  • niitä, jotka yrittivät puhua siitä, että yhteisössä ei ollut kaikki kohdallaan, edellisten määritelmien lisäksi panettelijoina ja saatanan kätyreinä.
  • Opetuksessa korostui se, kuinka tottelemattomuus (tottelemattomuus samaistettiin julistajan ja yhteisön linjan sokeaan seuraamiseen) saa palkkansa: elämään tulee vaikeuksia, sairautta, taloudellisia ongelmia, sairautta, jopa kuolemaa (tarvittaessa tuo kaikki on kuunneltavissa tilaisuuksien tallenteissa)
  • Tämä kaikki puettiin rukouksiksi, hengelliseksi sodankäynniksi, koska nämä arvioivat ja erkaantuneet tahot edustivat jotain demonista ja pahaa, jotakin, mikä esti yhteisön eteenpäinmenon. Sinänsä loogista, koska näin saatiin oikeutus kummalliselle hengelliselle sodankäynnille, jota käytiin näitä ei-kristittyinä pidettyjä ihmisiä vastaan.
  • Sodankäynnin tulokset tuotiin sitten yhteisöön rukousvastauksina, malliesimerkkeinä siitä, kuinka käy niiden, jotka ovat tottelemattomia.

Jotta ei tulisi leimattua yhtä ainoaa yhteisöä, näitä samantyyppisiä tosiaan on niin Suomessa kuin ulkomaillakin (aikaisemmin mainitsin esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtuneen ”esirukouksen” Barak Obaman puolesta, jossa hänelle julistettiin aivokasvainta ja ennenaikaista kuolemaa.)

Hedelmää ja ”rukousvastauksia”

Tavallaan saatiinkin ”rukousvastauksia”:

  • ”Harhaopettajat” lähtivät ja yhteisö puhdistui, kun ei enää jaksanut tapella vastaan. Asiat menivät yksinkertaisesti liian pitkälle!
  • Moni oli alakuloinen. Totta kai, koska monelle yhteisö merkitsi ystäviä ja yhteyttä.
  • Opillinen kriisi, jonka jokainen erkaantunut on käynyt läpi, on ottanut lujille. Onko sekään ihme?
    • On uskonut johonkin vakaasti – ja huomaa, että kaikki ei ehkä ollutkaan niin uskomisen arvoista.
    • Lisäksi suoranainen henkinen paine asioiden kieppuessa ympärillä yhtenä mylläkkänä on kenelle tahansa raskasta.
    • Lisäksi monet meistä olimme ”polttaneet siltoja” takanamme: Olimme eristäytyneet omaan joukkoomme varsin tehokkaasti.
    • Yksinkertaisesti ei ollut, kehen turvautua. Ihan ensimmäiseksi ei kehdannut mennä niidenkään luokse, joita oli aiemmin tullut pitäneeksi ”saatanan kätyreinä” ts. aikaisemmin lähteneihin.
    • Monet pettyivät myöskin Hengen ilmentymiin: profetioihin ja tiedonsanoihin, joista jotkut osoittautuivat paikkansapitämättömiksi, jotkut suorastaan lihasta lähtöisin oleviksi – vaikka jotkut olivatkin aivan oikeaan osuneita.
    • Ihan kuin tuossa ei olisi ollut tarpeeksi kokemista/kestämistä! Tapahtui jotain, mihin en ollut osannut varautua, jotain mikä soti teologiaani vastaan – ja sai minut ymmälleni. Kuulin, että meidät yhteisöstä lähteneet oli kirottu yhteisön johtoryhmän toimesta jonkin sortin joukkopaon jälkeen. Hyvänen aika! Eihän tuo ole raamatullista, vaikka Raamatun lukisi etu- ja takaperin!

Silloin minulle alkoi palaset loksahdella kohdalleen! Hyvänen aika! Minähän olin tehnyt aivan samoin yhteisössä ollessani, en ollut sitä vain huomannut. Eräässä tilaisuudessa jo aiemmin lähtenyt perhe kirottiin laskemalla kädet heidän lapsistaan kertovan lehtijutun päälle! Kaikki näytti minusta niin oikealta, etten tajunnut, mitä tein! Hieman mietteliääksi minut kyllä pisti ”rukousvastauksen” ja tottelemattomuuden palkan kuuleminen vähän myöhemmin. Nimittäin kyseisen perheen metsäkone putosi kuljetuslavetilta ”rotkoon”, mikä aiheutti lisätyötä ja harmia. Vai, että sellaista sai ”siunaamiseni” aikaan…! – Niin ja olin yhtä lailla julistanut asioita tapahtumaan – ja kummakseni myös nähnyt rukousvastauksia. Onnekseni (!) en kovin usein rukoillut tuhoisia rukouksia!

Kun parhaimmasta tulee pahin: siunaus osoittautuu kiroukseksi

Nyt olin itse tuon ”siunaamisen” kohteena. Mekanismeja en ymmärtänyt – enkä sitä miten ihmeessä uskovana voi kokea tuollaista, mitä koin. [Niin – ehkä tästä jotkut vihaiset ihmiset voisivat saada vettä myllyyn ja tehostaa tuollaista ”rukousta” – mutta suosittelen: Älkää hyvät ihmiset tehkö niin! Vaan lukekaa tämä kirjoitukseni loppuun saakka! Tässä ei nimittäin ole kysymys minun mukavuudestani, siitä että minä pääsisin vähemmällä, kun ongelmat vähenevät, vaan siitä että me kaikki pääsemme vähemmällä! Myös sinä, joka tämänkaltaista olet tehnyt!] – Joka tapauksessa yhteisrukousta seuraavana kesänä jouduin turvautumaan seurakuntani papin apuun, koska meiltä tuntui hajoavan kaikki mahdollinen. Totta kai elämässä on jaksoja, jolloin kaikki ei suju niin kuin pitäisi, mutta kokemani ylitti ymmärrykseni – ja tuntui sopivan yhteen noiden ”profetioiden”, opetuksen (jossa siis uhattiin tottelemattomia onnettomuuksilla) ja ”siunausten” kanssa. Vikalistassa oli astianpesukone, tietokone, kirjoitin, moottoripyörä, auto, työpaikkani tietokone ja kirjoitin – kuukauden periodilla! Viimeisin hajonnut oli oven Abloy-lukko. Kun seurakuntamme pappi kävi siunaamassa kotimme, ilmiöt loppuivat siihen.

Teologisia vatsanpuruja

Kun kerroin tapahtuneesta uskoville, kertomani ylitti myös heidän teologiansa. Eihän uskovalle voi tapahtua noin. Vaihtoehtoja jäi muutama: joko en ollut uskova – ja kiroukset ulottuivat minuun – tai elämässäni oli jotain syntiä, joka avasi portit, tai kaikki oli sattumaa, tai mielenterveyteni oli järkkynyt. Tuo ei voi olla mahdollista!

Mikään noista selityksistä ei kuitenkaan tuntunut selittävän ilmiöitä. Olen nk. uskova niiden kriteerien mukaan, jotka uskon perusteiksi ymmärrän. En elää tietoisessa synnissä. Sattumia on ollut aivan liian paljon eräänlaisina aaltoina tuonkin kodin siunaamisen jälkeen. Usein jäljet ovat johtaneet nk. ”sylttytehtaalle” ts. erilaisiin taistelurukoustilanteisiin tai tilaisuuksiin/tilaisuuksien sarjoihin, joissa aihepiiri on ollut esillä. Jälleen on pitänyt rukoilla tosissaan ja lujasti, ennen kuin aalto on mennyt ohi.

Solmu alkaa aueta

En osaa nk. profeetallisilla lahjoillani kerskua – etenkin kun olen alkanut suhtautua kaikenkarvaisiin ”ilmoituksiin” mitä suurimmalla varovaisuudella. Olen kuitenkin saanut pari kertaa viime vuosien aikana ajatuksen siitä, mitä on meneillään. Omituista näissä ajatuksissa on ollut, että ne ovat osuneet oikeaan. Olen nykyään muutaman kerran harjoiteltuani tulkinnut ne etukäteisvaroituksiksi. On ollut ”fiilis”, jonka mukaan tulee ongelmia taloudellisella alueella – ja kappasta kummaa ”jobinposteja” tuntui tulevan joka luukusta. Viimeisin näistä varoituksista oli omituisin: Näin unessa erään henkilön ja hyvin napakasti käskin häntä jättämään minut rauhaan. Unen toisessa osassa työssäni tuli ongelmia. Unen toinen osa oli järkyttävän tarkka!

En luovuta ennenkuin…

Lopulta päätin, että en – tyyliin – nouse istuimeltani ennen kuin asia on selvitetty. Mikä ihme tässä on ongelmana? Mitä tämä on, mitä olen perheeni kanssa käynyt läpi?

Törmäsin englanninkielisessä maailmassa käytettyyn termiin ”karismaattinen noituus”. Termi kuvasi täsmälleen sitä, mitä olin kokenut ja nähnyt. Termi osui kohdalleen myös siinä, mihin olin kiinnittänyt huomiota lukiessani gnostilaisuudesta (joka oli todellinen riesa alkukirkon aikana). Nämä taistelurukoilijat käyttivät täsmälleen samoja metodeita kuin jotkut gnostilaiset aikanaan sotkien kristinuskoon okkultismia – vaikka ulkonaisesti vastustivat kaikkea pakanuutta ja harrastivat eksorkismia eli demonien ulosajamista.

Erityisen Dennis Cramerin englanninkielinen opus (vaikka onkin hieman pitkäveteinen luettava) on kullanarvoista tekstiä aiheesta.

Lyhyesti sanottuna: Silloin, kun ihminen alkaa – nk. kristittynäkin – määritellä toisen ihmisen elämää ennen muuta negatiivisilla rukouksillaan, kuten rukoilemalla pahoja asioita sellaiselle ihmiselle, josta/jonka ajatuksista hän ei tykkää, astuu alueelle, joka voi olla vaarallinen sekä rukoilijalle itselleen että – ainakin rajallisessa määrin – rukouksen kohteelle.

Pohdintaa itsekullekin

Pyydän miettimään ainakin seuraavia asioita:

  •  Miten rukouksesi rakentaa Kristuksen ruumista? Rakentaako Kristuksen ruumista se, että rukoilet kuivuutta toisen (kristityn) elämään? – Eikä sinun mieluummin tulisi siunata toista ihmistä, että Kristus saisi enemmän tilaa hänessä ja että Hänen nimensä kirkastuisi hänen elämänsä kautta. Esimerkiksi Paavalin sanoin: ”Herra on valtuuttanut minut vahvistamaan teitä eikä lannistamaan” ( 2 Kor 10: 8)
  •  Miten rukouksesi kirkastaa Kristusta? Kirkastaako se, jos rukouksiisi vastataan täsmälleen niin kuin rukoilet, Kristusta? Vai kiillottaisiko ja/tai toisiko se sinulle hedonistista tai masokistista mielihyvää? Antaisiko kenties varsin omituisen kuvan kostonhimoisesta Kristuksesta, joka kostaa kaikille SINUN (!) nk. vihollisillesi? Kristus ei hallitse omiaan pelolla tai rangaistuksella (vai löydätkö sellaista Hänen sanoistaan seuraajilleen?) – Hallitsetko sinä?
  •  Kenen etua rukouksesi ja saamasti rukousvastaus ajaa? Sinunko? Rukouskohteesi? Vai Kristuksen? Esimerkiksi Lutherin ajatus Raamatun tulkinnassa oli ”mikä ajaa Kristusta”. Pitäisiköhän meidän ottaa tuo teema rukoustemme punaiseksi langaksi? Uskallan väittää, että Jeesuksen seuraajien teema heidän kirjeissään oli nimenomaan tuo. Esimerkiksi pieksetyt apostilit eivät rukoilleet renassia, vaan vapautta julistaa evankeliumia ja sitä, että Kristus pystyisi sitoutumaan julistukseen ja että kuulijoissa syntyisi usko Kristukseen! Tämä on kaukana meistä tämän ajan kristityistä jotka olemme niin oman kunniamme kipeitä, että käännäme järjestyksen täsmälleen päinvastoin rukoilemalla ensin rangaistusta nk. vihollisillemme, oman nahkamme pelastumista, oman kunniamme kiillottumista ja sitä, että kaikki ajaisi meidän asiaamme…
  •  Jos sinun tekee mieli kostaa jolle kulle. Olet laittomalla alueella. Raamattu sanoo, että kosto on Jumalan. Jumala näkee asiat aivan eri tavalla kuin me. Hän tietää, mikä on hyvä. Antaa Hänen päättää niin omasta kuin toisenkin kohtalosta.
  • Kannattaa pohtia myös omaa mielenlaatuaan: Rukoilenko vihaisena vihaisia rukouksia? Psalminkirjoittaja toteaa tähän tapaan: ”Jos minulla olisi katkera kiivaus sydämessäni, Jumala ei minua kuulisi.” Viha sulkee ovet todellisilta rukousvastauksilta – ja uskaltaisinko sanoa – että pahimmillaan voi avata portit ihan toisenlaisille voimille. Vrt. esim. kuningas Saul, jonka mustankipeys, kateus – ja hinnalla millä hyvänsä asenne – ajoi hänet lopulta Jumalan voidellun aseman ulkopuolelle ja lopulta (Jumalan äänen vaiettua) hakemaan apua okkultismista. Uskaltaisin sanoa, että kiroaminen – niin paljon kuin se voikin tapahtua Jumalaan vedoten – voi lähestyä tätä pimeää puolta. [Joku voi väittää, että kukaan ei lausu Jeesuksen nimeä muutoin kuin vilpittömästi. Kuitenkin (niin karmivaa kuin se onkin!) tämänkin päivän okkultistissa menoissa voidaan lukea Isä meidän ja laulaa ”Kristus nousi kuolleista -hymni” ja samaan aikaan  noudattaa (esimerkiksi ehtoollis)menoja jotka ovat useimpien perinteisten seurakuntien jäsenten mielestä rienaamista ja Jumalan pilkkaa. Kun ihminen on tarpeeksi pimentynyt hän ei tosiaankaan erota oikeaa väärästä!)
  • Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani viittasin: Jos unohtaisimme keskinäiset sotamme ja sodankäyntimme toisiamme vastaan, voisi olla enemmän aikaa evankeliumin julistamiselle. Ei meitä ole tarkoitettu sotimaan toisiamme vastaan – ei millään muotoa!
  • Asia erikseen, on jos joku julistaa Sanaa niin, että menee pieleen Raamatun perustotuuksissa silloin on paikallaan oikaista asia Sanalla ja Sanan opetuksella. Silloin puhumme totuutta ja toimimme totuuden puolesta. Mutta silloinkaan, kun joku julistaa nk. (mielestämme) harhaoppia, meidän tehtävämme ei ole kirota. Senkin määrittely, kuka on kirottu väärän julistuksen takia on Jumalan tehtävä.

Meidän tehtävämme on julistaa evankeliumia ja tehdä Hänen tahtonsa, siunata ei kirota.

Kannattaa ajatuksen kanssa lukea Cramerin kirja ajatuksella ja ottaa siitä se, mikä hyvä on.

http://www.lit4ever.org/pdf/EB-DC003_Breaking_Christian_Curses.pdf

Vapaana

Jos sattumoisin olet samanmoisessa ”pattitilanteessa” kuin olen itse ollut noissa negatiivisten rukousten pinteessä, sinulla on tasan yksi suunta: Kristuksen turviin! Itse olen tässä hengelliseksi sodankäynniksi tulkittavissa tilanteessa tehnyt saman, minkä apostolit tekivät ts. rukoillut vapautta julistaa evankeliumia. Sotahan ei ole minun/sinun. Ei myöskään työ. Kuten seurakuntaa koskevassa kirjoituksessa ilmaisin: Kristus on kaikkea ylempänä! Hänellä on tosiaan valta niin taivaassa kuin maan päällä. Herra saakoon nostaa myös sinun katseesi taisteluista Häneen, joka on voittaja!

 Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, a että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.”

Kysymys on siitä, mitä Jumala on tehnyt Kristuksessa. Ensinnäkin

”Hän teki meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi,  hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.” Lisäksi: Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.” (Kol 2:13-15)

Yhtä varmasti Hän antaa myös ”meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1 Kor 15:57) Muistamme, sen että kun olemme Kristuksessa, olemme uusi luomus. Erään kirjan sanoin: Silloin olemme enemmänkin kuin voittajia.

Tärkeintä on itse pysyä ”oikealla” puolella, Voittajan, puolella! Ei tarvitse väärällä tavalla pelätä. Mutta toisaalta on hyvä tiedostaa myös tämä puoli, että itse osaa varoa rukouksiaan – ja jos onnistuu (niin kuin minä) joutumaan taistelun keskelle, osaa turvautua rukoukseen, joka on voimallinen – myös meidän ”tavisrukoilijoiden” käsissä.

p.s. Kuvaamani kaltaisia ilmiöitä seuratessa kannattaa pitää mielessä ilmiö, mitä nimitän N-tyypin johtajuudeksi. Usein kuvaamani kaltaisten ilmiöiden takana on narsisti tai narsismiin taipuvainen henkilö. Hänelle arvot, periaatteet tai oppi ovat pelkkä väline hänen tavoitteidensa toteuttamiselle. Lue lisää mm. tästä linkistä
1) Tilaisuuksista vuosien mittaan otetut tallenteet kertovat painotuksista tässä ja vastaavantyyppisissä yhteisöissä. Valitettavasti kahdenkeskiset uhkaukset ovat vaikeasti todistettavissa. Joissain tapauksissa niitä on tallentunut tekstiviesteihin ja sähköpostiviesteihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s