Herra, anna meille sitä viisautta, joka sinulta tulee!

Herra, anna meille sitä viisautta, joka sinulta tulee!

Toisella korvalla olen vuosien mittaan kuulostellut hengellistä opetusta erilaisissa -läisissä, -laisissa ja -llisissa piireissä . Huomioni on kiinnittynyt joissakin herätyskristillisissä ja/tai vapaissa ja/tai karismaattisissa suunnissa vallitsevaan antipatiaan, joka kohdistuu oppineisuuteen ja teologiaan:  Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Kirjain kuolettaa, Henki tekee eläväksi. Tuon yhtälön mukaan tieto ja rakkaus/ Henki eivät voi olla yhdessä – ei sitten millään.

Penkaisin Raamattua vähän pintaa syvemmältä tuosta aihepiiristä ymmärtääkseni

  • Onko tieto Raamatun mukaan oikeasti noin kartettavaa kuin tietoallergikot väittävät.
  • Onko hengellisyydessä jätettävä aivot narikkaan vai uskaltaako ne ottaa matkalle mukaan?

Löytöni tukee aivojen mukaan ottamista. Järkeäkin saa käyttää. Ja sitä saa pyytää Jumalalta.

Psalmin 119 kirjoittaja rukoilee:

”Anna minulle tietoa, anna oikeaa ymmärrystä, minä turvaan sinun käskyihisi.”(j. 66)

Kohdan kreikankielisessä käännöksessa käytetään sanaa παιδεια [paideia], joka tarkoittaa  esimerkiksi lasten kokonaisvaltaista harjoittamista ja koulutusta (joka on yhteydessä niin mielen kuin moraalinkin viljelyyn ja hyödyntää tässä käskyjä, kieltoja ja kuria – ja sisältää myös ruumiillisen harjoituksena) ja aikuista kykyä korjata virheet ja rajata esimerkiksi mielitekoja/haluja.; ohjeita, joiden päämäärä on hyveet; kuritus, jonka kautta Jumala ohjaa oikeaan suuntaan. Toinen käytetty sana on γνωσις [gnosis], joka myöskin viittaa tietoon sekä älyllisessä että moraalisessa mielessä. Yksi sanan vivahde on ´syvenevä ja edistyvä tieto´.

Onko tämä henkilö nyt ihan ”pimeässä”, kun etsii harjoitusta, koulutusta ja tietoa, joka koskettaa niin hänen älyään kuin moraaliaankin? Pitäisikö hänen tehdä parannus (sitähän tuossa alussa mainitsemassani opetuksessa on perätty!) ja alkaa etsiä sen sijaan rakkautta ja (Hengen) johdatusta (loogista, jos tieto ja rakkaus/Henki eivät voi olla yhtäaikaisesti toimimassa)?

Sananlaskujen 2. luku ohjaa samoille viisauden ja tiedon/ymmärryksen poluille:

Ota varteen, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni. Herkistä korvasi kuulemaan viisautta, avaa sydämesi ymmärrykselle, pyydä tietoa avuksi, korota äänesi ja kutsu ymmärrystä.

Jopa niin rajusti, että

” Etsi sitä kuin hopeaa, tavoittele niin kuin kätkettyä aarretta.”

Miksi?

”Silloin tajuat, mitä on Herran pelko, opit, mitä on Jumalan tunteminen.”

Rajuin kuulemani väite on, että oppineisuus palvelee sielunvihollista! Seuraava jae tyrmää tuon opetuksen täysin!

”sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen”

Toki voimme kammoksua viisautta sillä perusteella, että fariseukset ja saddukeukset kirjaimellisesti kompastuivat omiin opinkappaleihinsa ja ohittivat niiden varjolla Jumalan todelliset tarkoitusperät. Silti emme voi tällä perusteella hylätä tietoa ja ymmärrystä kokonaan. Voimme ehkä yrittää Jaakobin tavoin erotella viisauden ja viisauden toisistaan:

Jaakob katsoo hedelmää.  Jaakob perää näyttöä, ei vain sanoja ja vakuutteluja:

”Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee.”

Koetinkivi tosiaan tulee hedelmästä:

”Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne.”

Toisin sanoen, kateellisen ja riidanhaluisen on ihan turha väittää, että hänellä olisi viisautta Jumalan mielen mukaan.

”Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta.” Rajusti Jaakob kirjoittaa. Sanoo tuota viisautta ei vain maalliseksi tai ihmisistä kotoisin olevaksi, vaan jopa demoniseksi. Uskon, että juuri tätä Paavalikin tarkoitti asettaessaan tiedon ja rakkauden vastatusten. Hajottava, kova tieto vastatusten rakkaus, joka rakentaa. Jaakobin mukaan myös viisaus voi rakentaa: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. ”

 

”Papin suun tulee jakaa tietoa, hänen huuliltaan odotetaan opetusta. Hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.”

Hieman epäloogista on ollut kuunnella, kuinka samat ”raamattuunvetoavat” tahot lainaavat edellämainittua Malakian kirjan kohtaa ikään kuin unohtaen, että myös tuossa puhutaan tiedosta ja opetuksesta – eikä pelkästään teoriasta, vaan sellaisesta, mikä on elävää ja voimallista Sanaa Jumalan maailmoista. Ennen muuta kirjoitettua Sanaa – Jumalan Hengen avaamana ja elävöittävänä tähän hetkeen. Jumalan Sanan julistaja on Herran Sebaotin sanansaattaja! Ja sellaisena hänen tulee pysyä:

”Luotettava opetus oli hänen sanoissaan, eikä vääryyttä ollut hänen huulillaan. Vakaasti ja vilpittömästi hän vaelsi minun tietäni, ja monet hän palautti takaisin synnistä.”

Herra, anna meille tuota viisautta. Niistä riippuu edelleen elämämme. En ainakaan itse haluaisi kuulla näitä sanoja:

”– Mutta te olette poikenneet tieltä, teidän opetuksenne on saanut monet lankeamaan”!

 

Vastaa