90. Hedelmä ratkaisee

Kaksi tärkeää must -asiaa

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.”

Joh 15:5

Jeesuksen sanat riisuvat meidät itseriittoisuudestamme.

Jeesus sanoo olevansa viinipuu, jonka oksat me olemme. Meidän elämämme ja kuolemamme kysymys hengellisessä elämässä – ja iankaikkisuudessa – riippuu siitä, suostummeko me olemaan oksia Hänessä. Siitä riippuu myös toteutammeko Hänen meille antamaa tehtävää: Kannammeko me hedelmää.

Kaiken tämän Jeesus liittää itseensä: Ilman Häntä emme voi saada aikaan mitään. Ilmaus on vahva: Jeesus sanoo, että tosiaankaan me emme voi emmekä kykene tekemään jotakin ilman häntä; meillä ei ole siihen kykyä, voimavaroja, asennetta, suotuisia oloja tai oikeutusta (käytetty sana dunamai käännettynä Thayer’s Greek Lexiconin mukaan).

Yksi kanto kaskessa – itsekkyys

Toki – niin kuin on tuossa oikean ja väärän, aidon ja epäaidon välisessä rajanvedossa – tullutkin esille, ihminen ja yhteisö voi kantaa ”hedelmää” – orjantappuroita tai lihan tekoja, Raamatun termejä käyttääkseni. Ihan yhtä lailla kuin orjantappuroiden kohdalla, hedelmien kurkottamisessa saa vain kädet täyteen piikkejä – ja ravitsematta.  Lihan teot ovat itsekkään luontomme tekosia – ja kauneimmillaankin täyttävät omia intohimojamme ja tarpeitamme.

Herra puhui profeetta Jesajalle:

”Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit.” (Jes. 58:1-)

Kun Jumala nuhtelee oikeasta asiasta

Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”

Miksi Jumala sitten nuhtelee kansaa? Sehän tekee aivan oikein? Etsii Herraa, kysyy Hänen tahtoaa. Ulkonaisesti kaikki on oikein. Mikä on vialla?

”Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne.” (Jes 58: 3) Jaakobin kirje täydentää kuvaa: ”Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa: se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. Te olette maan päällä eläneet yltäkylläisyydessä ja mässäilyissä, te olette lihottaneet sydäntänne teurastuspäivänä. Te olette tuominneet ja surmanneet viattoman; ei hän asetu teitä vastaan.” (Jaak. 5:4-6)

Hedelmä se on joka ratkaisee

Sanoma on yhteiskunnallinen ja hengellinen. Kysymys näyttää tosiaan olevan niinkin arkisesta asiasta kuin työnteosta ja palkanmaksusta! Jesajan kritiikki puuttuu sapatinviettoon. Näyttää siltä, että työnantaja ei sallinut näiden työntekijöiden pitää sapattia, jonka Jumala oli nimittänyt pyhä- ja lepopäiväksi. Jopa niin, että työnantajat näyttävät prässänneen työntekijöitään entistäkin suurempiin tuloksiin. Jaakobin kirjeen kohdassa kysymys on selkeästi siitä, että nämä yltäkylläisyydessä elävät haalivat omiin taskuihinsa tuoton (kertoohan tuosta sekin, että kolikot olivat kohdan mukaan ehtineet ruostumaan!!!) – ja jättivät työntekijän nuolemaan näppejään.

Eipä lipsahdeta kauas tutusta aiheesta: väärinkäytöksistä hengellisessä kentässä. On ollut karmivaa lukea menestystä julistavien evankelistojen  loistoautoista ja -huviloista, samoin kuin kristitystä yrittäjästä, joka piti työmoraalia yllä opetuksella – eikä maksanut ylityötunneista senttiäkään, vaikka excel -käyrillä samaan aikaan kertoi yhtiön tuottamista voitoista.

Näyttää lisäksi tuolloin(kin) olleen, että kritiikkiä esittäneet joutuivat vaikeuksiin – tai menettivät päänsä. Jeremia pudotettiin kritiikkinsä takia kaivoon ja hän joutui julistuksensa takia vankilaan. Hänen kirjoituksensa poltettiin, jne. Jotkut profeetat tapettiin. Näin on usein myös edellämainituissa hengellisen kentän tapauksissa käynyt. Eräs näistä menestyksenjulistajista hyvin suorasanaisesti uhkasi kritisoijiaan onnettomuuksilla ja kuolemalla, mainittu yrittäjä piti kritisoivia ihmisiä perkeleen kätyreinä. – Muuten molemmat ovat väittäneet olevansa myös profeettoja! Näin – valitettavasti – hengelliseltä näyttävä pönkittää vallankäyttöä, jota Jumalan Sana ei hyväksy. Hesekielin kautta Herra sanoo tällaisille  ”profeetoille:

”Oman kansani edessä te olette häpäisseet minut parista kourallisesta ohria ja muutamasta leivänkannikasta. Te olette tappaneet ihmisiä, joiden ei olisi pitänyt kuolla, ja jättäneet henkiin toisia, jotka olisivat ansainneet kuoleman. —  Te olette tehneet väärin, olette tuottaneet murhetta vanhurskaalle, jolle minä en murhetta antanut, mutta jumalatonta te olette rohkaisseet, niin että hän ei käänny pahalta tieltään eikä pelastu tuholta.”

(otteita Hes 13. luvusta)

Jos oikein ymmärrän, tässä vedetään tilille nk. profeettoja, jotka mahdollistivat tuollaisen vallankäytön: vaikenivat kriittisissä kohdissa, julistivat parannusta henkilöille, joilla olivat asiat ok ja julistivat siunauksensa niille, jotka tekivät väärin – ja edelleenkin, jos ymmärrän oikein – jopa rohkaisivat vääryyteen nk. profetioillaan! Eipä ihme, että Jeremia huokasi, että voi kun he olisivatkin olleet Herran neuvottelussa. Silloin he puhuisivat Herran sanoja. Ongelma oli siinä, että he eivät olleet olleet Herran neuvottelussa. He puhuivat joko oman mielensä tuotteita – tai pahimmillaan toisten samanmoisten ”siunauksia”. Eipä ihme, että Uuden testamentin puolella on varoitus siitä, ettei meidän tule olla kerkeitä pistämään käsiä toisten päälle – ettemme tulisi osallisiksi heidän synneistään. Ennen kuin siunaamme jonkun tekoja, meidän pitäisi olla vähän varmempia siitä hedelmästä, mitä se tuottaa, kuin vain fiilispohjalta, miltä toiminta ulkonaisesti näyttää.

Palaamme tuttuun teemaan: Ulkonainen jumalanpalvelus ja sen muodot eivät ole arvioinnin perusta, vaan se, mitä se tekee ympäristölleen. Ulkonainen prameus, se että korotamme omaa tapaamme tehdä asioita, pidämme itseämme ”hengellisempinä”  kuin muut tuottaa aivan päinvastaisen hedelmän kuin Herra on tarkoittanut: ”Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.” (Jes 58: 4)

Oikea hedelmä – ja siunaus

”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. — Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta–” 

(otteita Jes 58. luvusta)

Tämä saa aikaan sen, että vaskea ollut taivas avautuukin – niin omalla kohdallamme kuin ympäristössämmekin. Meidän ei enää tarvitse huhkia ja huutaa Jumalaa ilmestymään. Hän tekee sen, kun olemme Hänessä ja teemme Hänen tahtonsa. Meidän ei enää tarvitse komentaa ja käskeä Pyhää Henkeä ja Herraa. Hän on läsnä.

”Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua — sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.– Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy. — Ammoin raunioituneet asumuksesi sinä rakennat jälleen, pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille, ja niin sinun nimesi on oleva: sortuneiden muurien korjaaja, maan asutuksen elvyttäjä — silloin saat iloita Herrasta. Minä annan sinun kulkea kaikkien vuorten yli, ja olet saava elantosi isäsi Jaakobin perintömaasta. Näin on Herra puhunut.”

(otteita Jes 58:n ”lupausjakeista”)

One Reply to “90. Hedelmä ratkaisee”

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: