Skip to content

80. Erämaassa (2/2)

… jatkoa Erämaassa (1/2)

Daavidin kuvauksessa erämaasta voimme nähdä myös toisenlaisen erämaan, hengellisen erämaan.

Tämän ajan kristillisyydessä ei ole olemoisinkaan muotia puhua erämaasta. Sen sijaan usein julistetaan, että voitelun painosta murtuvat kaikki kärsimyksen, sairauden, vaikeuksien ja köyhyyden ikeet. Totta sekin; Jumala voi antaa ylenmääräisen menestyksen ajan kuin Jobille konsanaan. Sen sijaan Raamatun kokonaisuus ei tue mitään menestysmittarin kehittämistä kristityn voideltunolemisen asteelle! Daavid oli voideltu – ja silti hän koki elämässään monenlaisia vaikeuksia – kuten tuo erämaavaihe luolissa asumisineen Saulin kymmenkertainen sotajoukko kintereillä.

Tuollainen erämaa johtaa usein myös hengelliseen erämaahan – vaikka toki hengellinen erämaa voi olla myös maallisen hyvinvoinninkin keskellä ihan täyttä totta. Joka tapauksessa Daavidin syvä kokemus oli, että hän nääntyy, jos Jumala ei ilmesty.

Olen viime aikoina tutkinyt menneitä hengellisiä liikehdintöjä. Kuten eräs yhdysvaltalainen kirjoittaja totesi: Tämän päivän liikehdinnät eroavat yhdessä suhteessa voimakkaasti aiemmista. Tämän päivän elämän ja herätyksen etsinnästä puuttuu tyystin hätä Jumalan puoleen ja tietoisuus Jumalan pyhyydestä. Haluamme helpon herätyksen!

Menneitä herätyksiä on edeltänyt joko maallinen tai hengellinen kuivuus. Ihmiset ovat tulleet Jumalaan tarvitseviksi. Ilman Jumalaa ei ole enää pärjännyt. Tämän – usein epätoivoisen oloisen – tarvitsevuuden jälkeen on tullut liikehdintä – usein sitä kautta, että ihmiset ovat kokeneet Pyhän Jumalan ilmestyvän. Syyllisyys on hellittänyt, rauhattomuus väistynyt, kuivuus jäänyt taakse, kun Jumala on kohdannut.

p.s. Tätä kirjoittaessa tuli sitten oikein kunnon sadekuuro – ja maa sai kipeästi tarvitsemaansa kosteutta.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: