77. Suosio

77. Suosio

Terve itsetunto – Pokkaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Törmäsin Olavi Peltolan (joka suoruudessaan kuuluu ”favoritteihini” ;)) osuvaan tekstiin itsetunnosta:

Terveen itsetunnon hallitseman ihmisen ei tarvitse jatkuvasti vakuuttaa ympäristölleen ja itselleen olevansa jotain. Hänen ei tarvitse toimia vain sen mukaan, mitä hän luulee toisten odottavan häneltä. Hänen ei tarvitse tehostaa itseään, vaan voi olla turvallisesti sen varassa, mitä on ja kohdata toiset ihmiset. Hänen ei tarvitse käyttää naamareita ja pelätä koko ajan, että joku pääsee kurkistamaan hänen naamarinsa taakse.

Terveessä itsetunnossa näemme realistisesti omat heikkoutemme ja rajoittuneisuutemme yhtä hyvin kuin voimavaramme ja kykymme. Meidän ei silloin tarvitse yli- eikä aliarvioida itseämme. Uskallamme olla sitä, mitä todellisuudessa olemme. Emme karta totuuden kuulemista itsestämme. Emme pyydä anteeksi miltään emmekä keltään omaa olemassaoloamme. Olemme löytäneet jonkinlaisen tasapainon suhteessamme omaan olemukseemme ja olemassaoloomme.”1

Kaveriksi näin – hinnalla millä hyvänsä?

Lukion matematiikan opettajani tapasi sanoa ainakin joka toisessa mutkassa: ” – ja kääntäen”. Tämä kaavojen kääntäminen toimii tässäkin:

Toisin sanoen: Ihminen, jolla on huono – tai pikemminkin jotenkin haavoittunut – itsetunto, yrittää jatkuvasti vakuuttaa ympäristölleen ja itselleen olevansa Jotain! Useimmiten juuri noin Jotain isolla J-kirjaimella. Koska hän ei tunne riittävänsä itselleen eikä muille, hänen on tarve tavalla ja toisella pönkittää itsetuntoaan muiden antamalla tunnustuksella.

Tunnustushakuisuus voi johtaa yli hyvän maun ja totuuden rajaviivan, jos henkilö alkaa haalia itselleen liittolaisia hinnalla millä hyvänsä ”kunhan vain olette minun (huomaa korostus!) kavereitani” -tyyliin. Henkilö voi turvautua valheeseen ja toisen maineen mustamaalaamiseen – kunhan toiset vain kääntyvät hänen puolelleen. Tällaiselle ihmiselle on usein vaikea nähdä omaa osaansa ihmiselämään kuuluvissa ”komplikaatioissa”. Hänellä on ääretön tarve puhdistaa oma maineensa, jos jotain sattuu. Henkilö ajautuu hajoita ja hallitse -käyttäytymiseen sillä seurauksella, että voimme sanoa, että missä tuo ihminen liikkuu, siellä kiehuu ihmissuhdesoppa. Tällaiselle ihmiselle merkitsee ainoastaan hän itse – vaikka hän olisi kuinka kiva ja mukava – tai ääripäänä ilkeä ja keljumainen – tahansa. Henkilön käyttäytyminen saa – enemmän tai vähemmän – voimakkaasti narsistisia piirteitä.

Tunnustushakuisuus voi johtaa myös toisentyyppiseen käyttäytymiseen: Tunnustusta hakeva henkilö hakee tunnustusta ja hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä, tekee kompromisseja oman itsensä sekä sen, minkä kokee oikeaksi ja todeksi, ja sen, mitä olettaa muiden edellyttävän, välillä. Usein tällainen itseään arvostamattoman ihmisen käyttäytyminen lisää hänen onnetonta olotilaansa. Usein hän ajautuu ihmissuhteissaan suhteisiin, joissa tulee hyväksikäytetyksi tai harhaanjohdetuksi, koska hänellä ei ole uskallusta asettaa oman elämänsä rajoja; hyväksyntä hinnalla millä hyvänsä painaa vaakakupissa aivan liikaa. Henkilö on enemmän tai vähemmän läheisriippuvainen persoona.

Aito rehellisyys maan perii – tässäkin

Näiden piirteiden tunnistaminen itsessä – ja toisissa – on tärkeää. Ensinnäkin siksi, että jos tuollainen käyttäytyminen ohjaa elämäämme, haalimme sekä itsellemme että toisille ympärillämme haastavia – ja jopa tuskallisia – tilanteita. Oman kivun kohtaaminen ei ole helppoa. Kuitenkin jokaisen meidän elämämme olisi helpompaa, jos uskaltaisimme kohdata toiset sellaisina kuin olemme ja tulla kohdatuiksi sellaisinamme. Meillä olisi paljon vähemmän väärinkäsityksiä ja ihmissuhdesoppia, jos uskaltaisimme olla rehellisiä itsellemme ja toisillemme.

Olisimme silloin valmiit myös – kristillistä kielenkäyttöä käyttääkseni parannukseen, jossa tunnustamme omat vikamme ja virheemme itsellemme, Jumalalle – ja tarvittaessa myös toisillemme, ja jossa juuri tämän prosessin seurauksena astuu elämäämme Jumalan armo ja muuttava voima Kristuksen sovitustyön tähden. Tosiaankaan emme ole kamppailussamme omassa varassamme, vaan Kristuksen muuttavan työn varassa. Paavalin sanoin: ”Synti ei ole enää meidän herramme, koska emme ole lain vaan armon alla”!2 Kristus vapauttaa meidät synnin ja kuoleman laista, jota ihmisinä toteutamme elämässämme ihan luonnostaan.

Tällöin emme hae niinkään ihmisten hyväksyntää vaan Jumalan hyväksyntää3 – emme sitäkään omiin tekoihimme turvautuen, vaan Kristuksen armoon turvautuen.

P.s. Pohdintaa kompromissittomasta seuraamisesta

Itseäni on yli 20 vuotta puhutellut Kristuksen kompromissiton seuraaminen. Termi saattaa kuulosta hyvinkin paljon lakitekstiltä. Syvimmiltään se ei mielestäni sellaista kuitenkaan ole. Kompromissittomuus merkitsee minulle tänä päivänä sitä, että uskallan tehdä sen, minkä ymmärrän Jumalan tahdoksi, Paavalin sanoin ”kysymättä lihalta ja vereltä”4 – silloinkin, kun se ei ns. ole ”in”, ”cool”, suosittua tai näkyvää – vaan niin kuin Jeesuksen tai Paavali kohdalla, voi johtaa epämukaviin oloihin, jopa konfliktiin – tai vainoon.

Kysymys ei ole siitä, että asia sinällään herättäisi pahennusta tai katastrofin, vaan se, että ihmisten on vietävän vaikea hyväksyä evankeliumia semmoisenaan! Olemme täsmälleen samassa tilanteessa kuin Paavali aikanaan: Yksi pyytää ihmetekoja5, toinen etsii viisautta6,… ja vastaus on hyvin yksinkertainen: Sana rististä – joka on hulluutta7 jokaiselle, joka ei sitä semmoisenaan pysty hyväksymään – on Jumalan voima jokaiselle, joka suostuu sen uskomaan ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä, hyväksymään sen omalle kohdalleen.

Uskon, että tästä ristin todellisuudesta avautuu aitous ja rakentava rehellisyys, joka vie niin terveeseen itsetuntoon kuin rakentavaan kommunikaatioon niin ihmisten kuin Jumalankin kanssa.

2Room 6:14

3Gal 1:10

4Vrt. Gal 1:16

5 σημειον [semeion] – merkki, jonka nojalla henkilö/asia erottautuu/erottuu muista,; merkki, epätavallinen tapahtuma/esiintyminen, muutos, joka poikkeaa luonnon normaalin tapahtuma-seuraus -ketjusta;  ihmeet ja voimateot, jotka toimivat todisteena sille, että Jumala on heidät lähettänyt tai että henkilöiden toiminta on Jumalan mieleinen; ihme, joka enteilee jonkin uuden tuloa

6 σοφια [sophia] sanana voi tarkoittaa niin inhimillistä kuin jumalallista viisautta; myös viisautta selittää unia tai enteitä

7 1 Kor 1:18

Vastaa