76. Jumala ilmestyy

76. Jumala ilmestyy

Katso taivaastasi, katso pyhästä, ihanasta asumuksestasi! Missä viipyy sinun tulinen intosi, missä ovat voimatekosi? Missä on sinun palava säälisi? Älä kiellä meiltä rakkauttasi! Olethan sinä meidän isämme. 

Jes. 63:15–16

Minua on voimakkaasti koskettanut ajatus siitä, kuinka vakavasti Jumala tosiaan ottaa meidän rukouksemme, kun Häntä rukoilemme.

Saamme vedota Häneen, Hänen tahtoonsa ja lupauksiinsa sellaisina kuin ne Hänen Sanastaan löytyvät. Esimerkiksi Psalmi 18 on Daavidin tunnustus sen jälkeen, kun Herra oli vapauttanut Daavidin Saulin ja tämän sotajoukkojen käsistä.Psalmi on kaikin puolin vahvaa tekstiä siitä, kuinka Jumala kuulee Hänen omansa rukoukset. Ei tietenkään kirjaimellisesti kaikkia rukouksia – mutta nimenomaan Hänen tahtonsa mukaiset rukoukset.

Tämän vuoksi meidän on todella tärkeä ymmärtää, mitä Herramme oikeasti tahtoo, mihin Hän on mieltynyt. Tämä tahto ilmenee ennen muuta Hänen Sanassaan. Kun rukoilemme Sanan mukaisia rukouksia, tiedämme Hänen vastaavan.

Edellisessä Raamatun jakeessa rukoilija kysyy Herraltaan tiukkoja kysymyksiä: ”Missä viipyy sinun tulinen intosi, missä ovat voimatekosi? Missä on sinun palava säälisi?” Samaan vetosivat Jeesuksen ensimmäiset seuraajat, Jumalan haluun ilmestyä ja pelastaa. Lisäksi rukoilija vetoaa Isän mielenlaatuun: ”Älä kiellä meiltä rakkauttasi! Olethan sinä meidän isämme. ” Niinpä, harva isä kieltää olevansa lastensa isä – vielä vähemmän Taivaallinen Isämme. Hän on sitoutunut meihin, todella sitoutunut. Voiko suurempaa rakkautta olla kuin antaa jotain tärkeimpäänsä toisen puolesta, uhrata itsensä. Näin teki Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus. Pyhän Hengen yksi suuri tehtävä on tehdä tämä kirkkaaksi meille – ja meidän kauttamme ympärillemme.

Kunpa Jumala antaisi meillekin tämän Isän sydämen mielenlaadun!

Lainaan vielä Juha Vähäsarjan osuvaa tekstiä:

”Kun Jumala katsoo taivaastaan ja hänen tulinen intonsa ja voimatekonsa koskettavat maata, alkavat ihmiset ja kansat vapista. Silloin ei seurakunta herää juopuneena nauramaan tai saarnaaja leiki Jumalaa ja käske Henkeä. Kun Jumalan voimateot tulevat esiin, itketään syntien suuruutta ja armon ymmärtämisen pienuutta. Silloin sydämet nöyrtyvät Jumalan edessä ja rukoilevat Herraa armahtamaan. – Älä siis, Herramme, kiellä meiltä rakkauttasi ja intosi palavuutta. Anna Henkesi todellisen tulen kulkea kuivan maamme ylitse. Anna armon virrata kuin raikkaan ja puhtaan veden ja viedä syntimme mennessään. Anna anteeksiantamuksesi saada sydämet jälleen palamaan. Älä kiellä meiltä rakkauttasi. Olethan sinä meidän Isämme.”

Joku sanoo tätä evankeliumia vanhanaikaiseksi. Tämä evankeliumi ei ole millään muotoa vanhanaikainen. Se on ikiaikainen. Yksin sen kautta pelastuu. Yksin sen kautta parantuu. Todellakaan muuta nimeä ei ole ihmiselle annettu, jossa pelastuisimme kuin Jeesus Kristus. Kristuksen omin sanoin, jos joku yrittää lammastarhaan muuta tietä kuin oven kautta (joka Kristus), on varas ja ryöväri. Ne, jotka yrittävät johtaa ihmisiä muuta kautta pelastukseen tai laittaa pelastukselle jotain muuta pohjaa, on väärä paimen/profeetta – aihepiiri, jota olen tämän ajan kristillisyyden keskellä joutunut paljon pohtimaan.

Akuutein rukousaihe on rukoilla Sanan mukaisesti Sanan mukaista ikiaikaista herätystä, jossa ihmiset – niin me kuin muutkin – saavat rauhan Kristuksen tuntemisen kautta. Kuten Jeesus lupasi, että Hän antaa vettä, jota saatuaan ihminen ei enää ole janoissaan ja leipää, joka täyttää nälkämme. Tätä tarvitsemme levottomuudessamme kaikkein kipeimmin – myös kristittyinä.

Vastaa