71. Sattuvasti sanottu

71. Sattuvasti sanottu

Käskien et
hallitse, Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella
kosketat, rohkaiset laupeudella.

Miekalla et
työhösi taivuta, painostamalla.
Katseesi alla
taivumme, lempeän katseesi alla.

Säikytä et,
pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.
Riemulla täytät,
herätät toivon ja riemulla täytät.

Uhkaile et,
varjele hengestä orjallisesta!
Kaipauksesta
lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.

Miten erilainen onkaan Kristuksen hallintovalta kuin meidän ihmisten? Hän ei pakota ketään seuraamaan. Hän jopa kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Eikä Hän myöskään kutsu pelkoon. Ei ainakaan sellaiseen pelkoon, jota pelkona pidämme. Korkeintaan pelon sekaiseen kunnioitukseen Hänen valtasuuruutensa edessä, samantapaiseen, jonka vallassa opetuslapset olivat nähtyään meren ja aaltojen tyyntyvän Kristuksen käskystä.

Johanneksen mukaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. Emme ole orjia, vaan lapsia ja ystäviä. Palvelutyömme ei ole orjuutta – ei Jumalalle tai ihmisille, vaan kuten virren viimeinen säkeistö kertoo: Kaipauksesta liikkeelle lähdemme, kaipauksesta.

Kaipauksesta lähestymme Kristusta. Kaipauksesta lähtee liikkeelle työmme – kaipauksesta ja rakkaudesta. Silloin ovat asiat kohdallaan. Silloin työmme ja elämämme on – ei orjuutta – vaan palvontaa ja palvelemista.

Vastaa