Yhteyttä vai ykseyttä?

Yhteyttä vai ykseyttä?

Erityisesti karismaattisissa, auktoriteettia korostavissa piireissä puhutaan tänä päivänä yhteydestä eräänlaisena mielipiteen, opin ja ajattelun ykseytenä. Ideaalina on yhteisö, jossa kaikki näyttävän mustikoilta, samansinisiltä, samankokoisilta – siis sanalla sanoen samannäköisiltä.

Luin vastoittain uudelleen Gospel Ridersien lehden pääkirjoituksen, jossa käsiteltiin yhteyden haastetta kristittyjen moottoripyöräkerhossa, jossa on jäseniä eri kirkkokunnista ja kristillisistä yhteisöistä. Näistä yhteisöistä jokaisella on maanlaajuisesti hieman toisistaan poikkeava oppi. Lisäksi on paikallisia eroja. Tämän lisäksi jokainen tulkitsee opillista taustaansa omasta henkilökohtaisesta viitekehyksestään käsin – ja jokainen on persoonanakin erilainen.

Kysymys on: Tulisiko näiden ihmisten muuttua samannäköisiksi mustikoiksi?

Käytännössä tuollainen muutos on luonnossakin mahdoton! Siihen vaadittaisiin vähintään jonkinlaista geenimanipulaatiota – joka taasen on ihmisen väkivaltaista puuttumista luonnonlakeihin. Jokainen luonnossa luonnostaan kasvava mustikka on takuulla jossain määrin erilainen. Vertaapa seuraavan kerran mustikoita poimiessasi.

Itse asiassa ensimmäiset kristityt seurakunnatkaan eivät olleet täsmälleen samanlaisia – puhumattakaan siellä vaikuttaneista kristityistä johtajista tai seurakuntalaisista. Jos joku väittää jotain muuta, pyydän lukemaan Uuden testamentin uudelleen!

Löydämme sieltä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit, joissa jokaisessa on omat erityispiirteensä ja sävyeronsa. Löydämme Pietarin ja Paavalin opilliset eroavuudet, samoin Paavalin ja Barnabaan railakkaan oppikiistan. Voimme myös Uuden testamentin kirjeiden pohjalta aavistella jotain eri seurakuntien erityispiirteistä, niin hyvistä ja toivottavista kuin niistäkin, joissa oli korjaamisen varaa.

Uskon, että jopa siinä seurakunnassa, joka syntyi Jerusalemiin ensimmäisenä helluntaina, kävi kuhina, koska seurakuntaan kuului juutalaisia eri maista. Näiden diasporassa eläneiden juutalaisten opillinen traditio tuskin oli täsmälleen samanlainen.

Paljon lainatussa Apostolien tekojen kohdassa, jossa puhutaan siitä, kuinka ensimmäiset kristityt pysyivät keskinäisessä yhteydessa ja leivänmurtamisessa, käytetään kreikan sanaa koinonia, joka tarkoittaa ´yhteyttä, osallisuutta´. Nämä kristityt olivat osallisia Kristukseen (1 Kor. 1:9) ja toinen toinen toisiinsa. Kysymys ei tosiaankaan ole täydellisestä opillisesta yksimielisyydestä!

1 Joh 1:3-7 käyttää tätä koinonia -sanaa kaikissa niissä kohdin, missä suomalaisessa Raamatussamme on ´yhteys´. Voisimme siis kääntää sanan myös ´osallisuudeksi´. ”Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys (koinonia, yhteys, osallisuus) meihin. Meillä on yhteys (koinonia, yhteys, osallisuus) Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. – Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. ” Englanninkielinen raamatut käyttävät säännönmukaisesti sanaa ´fellowship´ja latinankielinen Vulgata sanaa´societas´. Kysymys on ihmisten välisestä yhteydestä ja osallisuudesta, ei suinkaan täydestä opillisesta ykseydestä.

Tässä koinoniassa meidän pitäisi oppia peilaamaan ajatuksiamme ja tulkintojamme – vaatimatta muita muuttumaan kaltaisiksemme mustikoiksi.


1 kommentti


Vastaa