Skip to content

60. Pikaruokaa vai kestoratkaisuja?

Aikamme on ”pika -alkuinen”. Meille tarjotaan pikaruokaa ja kaikenlaisia pikaratkaisuja, kuten painonhallintaan helppoja ja nopeita ratkaisuja, rahaongelmiin pikalainaa, jne.

Hengelliseen elämään sovellettavina pikaratkaisuina tarjotaan:

  • oikean, ”voidellun” kirjan lukemista
  • oikean, ”voidellun” julistajan kuuntelemista/ rukoiltavaksi menemistä
  • tietyn metodin noudattamista rukouselämässä
  • ylistyslaulua
  • jne., jne.

Pikaratkaisut eivät korvaa pitkän  matkan ohjelmaa. Kuin ”kolmella pikavinkillä rantakuntoon” -ohjelmat kuunaan ne näyttävät toimivilta, kun ”paketoidaan oikein”; käytännössä ne osoittautuvat kestämättömän toimimattomiksi.

Mikään ei korvaa henkilökohtaista suhdetta Kristukseen – eikä kasvuakristittyinä pitkässä juoksussa: ei eläminen toisen uskon kautta, eivät ravitsevatkaan hengelliset tilaisuudet – noista pikaratkaisuista puhumattakaan. Mikään ei korvaa henkilökohtaista rukouselämäämme tai Sanan eteen pysähtymistämme.

Tässä kasvussa emme voi luvata toisillemme menestystä ilman ”verta, hikeä ja kyyneleitä”; vaivannäkö, kasvukivut, kysymykset – jopa kyseenalaistaminen – kuuluvat kasvuun.

Jeesus marssitti seuraajansa ”rukouskammariin”. Ovi piti sulkea perässään ja olla kahden Herran kanssa.

Vanhan testamentin Jeremia oli samoilla linjoilla: Hän moitiskeli aikansa profeettojen enemmistöä siitä, että he apinoivat toistensa sanoja ja näkyjä – ja totesi, että jos nämä profeetat olisivat olleet Herran neuvottelussa, he puhuisivat Herran sanaa.

Sanan tuntemisen tarve – ja Hänen henkilökohtaisen opastuksensa tarve on jokaisen meidän elämässä.

Ei kun mars, mars… Rukouskammariin!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: