Tuottelias seurakunta

Johdanto
Aiemmin olen kirjoittanut siitä, että Herra ilmestyi kullekin seurakunnalle aina ”erimuotoisena” seurakunnan tilan ja tilanteen mukaan. Tyatiran seurakunnalle Hän oli
”Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski”
Kirjoitin myös, että Laodikean seurakunnalle Herralla ei ollut kerrassaan mitään positiivista sanottavaa seurakunnasta itsestään. Tyatiralle Herralla sen sijaan oli hyvääkin sanottavaa:

”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.”

Kaikesta päättäen seurakunta oli edistynyt uskossa ja elämässä. Tyatira oli tuottelias seurakunta.

Erikoinen kohta Tyatiralle osoitetussa sanomassa on:

”Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa;pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen.”

Teen uskaliaan kysymyksen: Voisiko tässä olla kyseessä samantapainen oppi kuin tämän päivän äärikarismaattisessa (menestys)teologiassa, jossa kiinnitetään tarpeettoman paljon huomiota sielunviholliseen; On demoneja siellä ja demoneja täällä: korvakoruissa ja lävistyksissä, lasten peleissä, asunnoissa, ja ties missä. Ja demoneita ajetaan ulos joka paikasta.

Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että menetelmät muistuttavat enemmän ´tai chitä´kuin raamatullista eksorkismia! Asuntoja kun aletaan kiertää ”fiilistellen” ja ”kuunnellen”, missä esineessä henki piileskelee ja kootaan pihalle rovio, jossa poltetaan lasten leluja, huonekaluja, koriste-esineitä, perintökalleuksia, jne. Asunnon omistajaa pyöritetään ympäri myötä ja vastapäivään ja juuria katkotaan, jne. [Olen omin silmin nähnyt tällaista! Ongelma oli, että ns. ´demonit´eivät tainneet lähteä mihinkään, kun perheen mies riehaantui entisestään moisesta! Mielestäni paras lääke tuohon perhe-elämän tragediaan olisi ollut asioiden käsittely ja sielunhoidollinen jämäkkä keskustelu, jossa olisi keskusteltu, mikä johtaa perheväkivaltaan mieluummin kuin perheen esineistön tuhoaminen roviossa!]

Mielestäni riski tässä kaiken demonisoinnissa on, että valloista ja voimista kiinnostutaan liikaa. Tästä henkimaailman tuntemuksesta tehdään jonkinlainen hengellisen elitismin tunnusmerkki. Kuitenkaan kristinuskon ydinsisältö on aivan muualla kuin demoneissa! Eksorkismi on vain yksi seuraanto Jeesuksen antamassa tehtävänannossa julistaa evankeliumia; yksi merkki Jumalan valtakunnan esiinmurtautumisesta muiden joukossa! Jotkut näyttävät tekevän siitä pääasian.

Kaiken huipuksi tämä ”hengellinen elitismi” tuodaan esille sillä tavoin, että ns. ”taviskristitty” kokee alemmuutta siitä, että ei koe ”ilmiöitä”, ei tunnista henkivaltoja, jne. Edelleen väitän, että tällä elitisimillä tehdään kristittyjä riippuvaiseksi – ei Herrastaan – vaan sellaisesta, jolla on kyky tunnistaa, käskeä ja komentaa henkivaltoja.

Voisiko nyt olla niin, että Tyatiran ”taviksille” nimenomaan oli tämä Herran sana, että heidän päälleen ei pistetty mitään muuta kuormaa kuin pitää se, mitä heillä oli!

Uskoisin, että elitistien ahdistamille tämän kuuleminen oli vapauttavaa. Ei heidän tarvinnutkaan erottaa ja karkottaa, vaan heidän ydintehtävänsä oli pitää, mitä heillä oli! Ei tarvittu uutta ilmoitusta, vaan Jumalan Sana. Siinä sivussahan meille luvataan kaikki muukin.


Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: