Skip to content

Pettämätön Jumala

Jumalaan pettymisen juuret

Suojaako usko ja luottamus Jumalaan pettymyksiltä? Toimiiko usko, rukous, ylistys, tms. kuin amuletti tai vastaava?

Olen vuosien mittaan usean ihmisen rinnalla, jotka ovat pettyneet, kun Jumala ei olekaan vastannut heidän odottamallaan tavalla. Toinen pettymyksen aihe ovat olleet toteutumattomat profetiat.

Karkkiautomaattiusko

Yhdeksi lähteeksi olen paikantanut usein markkinoidun ”karkkiautomaattiuskon”, jossa ihminen ikään kuin laittaa kolikon automaattiin

  • rukoilee
  • ylistää
  • uskoo riittävästi
  • käy voidellun rukoilijan luona
  • ja saa vastauksen, juuri haluamansa värisen, muotoisen ja kokoisen ”karkin”.

Totta kai Jumala voi antaa täsmävastauksia; itselleni(kin) on niin käynyt jokusen kerran. Ongelma on siinä, että teemme tuosta täsmävastaususkosta standardin omaan ja toisten elämään: yritämme määritellä ja johtaa Jumalaa, emmekä anna Jumalan johtaa meitä. Jumala on monella tapaa liian suuri ja arvoituksellinen – vaikka niin monesti haluaisimme määritellä Hänet ja saada Hänet hallintaamme.

Miten olisi arjen ihmeet?

Niiden rinnalla, jotka ”todistavat” elämässään täsmävastaususkosta ja jotka kulkevat ihmeestä ihmeeseen – vieläpä melkein sekunnin välein – ”arjen johdatus” tuntuu niin mitättömältä! Lohduksi näille alamittaisuutta poteville: Huomaatteko, kuinka Israelin kansaa johdattava tulen patsas tai pilvi liikkui vain, kun oli aika liikkua… Suuri osa 40-vuotisesta vaelluksesta taisi mennä ihan verkkaiseen tahtiin =)!

Toinen esimerkki israelilaisten elämästä: Jopa 40 päivän vaelluksen aikana he kyllästyivät Jumalan huolenpitoon ja ihmeisiin – mannaan ja viiriäisiin! He halusivat enemmän! Kuvaa myös meitä tämän ajan uskovia.

Jossakin vaiheessa, kun karismaattiset piirit kuohuivat toinen toistaan ihmeellisimmistä (ja kummallisemmista) ilmiöistä, nousivat Jesajan sanat yhden puheeni aiheeksi. Siinä Jesaja nuhtelee israelilaisia siitä, kuinka heille ei kelpaa Siiloan verkkaisesti virtaavat vedet, he haluavat jotain ”räväkämpää”, he ovat mieltyneet Resiniin ja Remaljan poikaan. (KR -38 iloitsivat yhdessä Resinin ja Remaljan pojan kanssa, näin myös King James; Jes 8:6). Ilman syvällistä eksegeesiä, kohta puhui itselleni juuri tuosta voittoa (hengellistä, joskus myös taloudellista) ja järisyttävää kokemusta tavoittelevasta uskosta ja siitä kuinka tuollaista uskoa tavoitteleville Siiloa (joka kuvasi Jumalan antamaa elämää) oli liian rauhallista.

Lähtökohtana lepo

Uskon, että Jumala on kutsunut meidät kristityt ensin lepoon, sitten toimintaan. Levosta käsin – merkitsee syvimmiltään suhdettamme Herraamme ja sen mukanaan tuomaa rauhaa ja lepoa. Kuten Matteuksen evankeliumin 6:nnessa luvussa Jeesus sanoo, tämän suhteen mukana tulee myös huolenpito – kaikilla elämän alueilla.

Heinäsirkkakristityt

Kohdassa ei ole mitään viitettä ”ylivirittyneestä” hengellisyydestä, jota joskus tapaa (anteeksi taas kerran viittaukseni) ns. menestyksen sävyttämissä, karismaattisuutta korostavissa piireissä. Uskovat menevät tilaisuudesta toiseen latautumaan ja virittäytymään. Eräs julistaja nimitti näitä uskovia ”heinäsirkkakristityiksi”, koska he loikkivat paikasta toiseen vihreämmän ruohon perässä…

Itse käytin joskus vertauskuvaa näistä kristityistä maanviljelystaustaani vasten: Hyvä ihme sentään! Kylväpä mikä tahansa kasvi – ja nyppää pois ja siirrä toiseen paikkaan, huomaat pian, että kasviparka ei kasva normaalisti.

Ei ihme, että Raamatussa puhutaan juurtumisen tärkeydestä! Kristukseen, Sanaan ja turvalliseen kristilliseen yhteisöön, seurakuntaan…

Tyytyväisyys yhdessä jumalisuuden kanssa

Näinhän Paavalin kirjeessä Timoteukselle muistutetaan – vastapainona voittohakuiselle uskolle (nimenomaan taloudellisessa mielessä) ja todetaan:

”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on.”

Tietenkään tämä ei sulje pois rukousta. Totta kai meitä kehotetaan useaan otteeseen Raamatun lehdillä anomaan ja pyytämään.

Kysymys on siitä, kuinka anomme. Jaakobin kirjeen kohta puhuu melko napakasti siitä, että on myös vääriä motiiveja pyytää,  esimerkiksi että pyydämme kuluttaaksemme ns. rukousvastauksen itsekkäästi omissa mielihaluissamme (Jaak 4:3).

Aina ei ole aina hyödyllistä saada pyytämäänsä. Voin omaa tyhmyyttäni (!) rukoilla elämääni asioita, jotka eivät ole hyväksi. Voin luulla johdatukseksi sitä, mikä ei johdatusta ole. Voin luuloni takia olla pitkällä suunnassa, jonne Jumala ei olisi minua tarkoittanut.

Minua on monesti siunannut Jesajan kohta, jossa sanotaan, että kuulemme ”takaamme äänen: Tässä on tie, sitä käykää.” Realistinen kuva siitä, että huomaamme ohittaneemme Jumalan. Onneksi Hän on armollinen – ilmestyäkseen tuohonkin tilanteeseen ja ohjatakseen takaisin Tielle – ja takaisin rauhaan ja lepoon.

Sanoja pettyneelle

Lopuksi muutama sana Sinulle, joka ihmettelet rukousvastausten viipymistä! Hyvä testi on odottaminen. Jos rukouksesi on Jumalan mielenmukainen, Hän vastaa siihen ennemmin tai myöhemmin. Jos olet ennättänyt ”Jumalan edelle” – anna Jumalan puhua sinulle, MIKÄ on HÄNEN tiensä Sinun varallesi! Älä rajoita Jumalaa (jooko?!), sillä Hänen ajatuksensa ovat rauhan, ei turmion ajatukset varallesi – loppujen lopuksi.

  • Kuten Sananlaskuissa on sanottu: Jumalan tiet ovat suorat
  • – ja todettu realiteeetti: me ihmiset usein niihin niitä mutkia teemme.

Jumalan johdatusta matkaasi!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: