47. Vertailukohta menneisyyteen

47. Vertailukohta menneisyyteen

Todella vähän vuosien mittaan pitämistäni opetustuokioista on säilynyt; olisi hyvä verrata, mikä omassa ajattelussani on muuttunut matkan varrella. Oikeastaan vain yksi saarna on säilynyt. Nyt löysin nuottieni joukosta laatimani nuorisotyön strategian vm. -06. Huomaan, että olen ollut melko samoilla (ja näemmä oikeilla) linjoilla – huolimatta siitä, että ympäristössäni oli voimakas paine suuntaan, jossa karismaattisuus sai äärimuotoja ja uskosta tuli ahdistavaa.

Huomaan, että kaikesta tuosta huolimatta olen pyrkinyt korostamaan tiettyjä asioita, kuten

– Rukouksen merkitystä avaimena muuhun työhön.

– Oman, henkilökohtaisen suhteen Jumalaan merkitystä.

– Persoonallaan kukin palvelee (ei tarvitse olla jokin erikoinen tai matkia jota kuta).

– Menetelmät voivat olla moderneja – kunhan ydin on Kristus.

Ja tämä: Tavoitteena, on että lapsi/nuori kokee seurakunnan – ei ahdistavaksi, vaativaksi, edellyttäväksi paikaksi, vaan turvalliseksi paikaksi, johon hän myöhemminkin haluaa tulla.

Motiivejakin mittasin ja kysyin: Onko motiivimme se, että Kristuksen nimi kirkastuu vai se, että itse hyödymme siitä?

Ehkäpä nuo kaksi viime mainittua olivatkin syy siihen, miksi juopa lopulta kasvoi niin suureksi, että lähdin kantapäät vilkkuen yhteisöstä. En lähtenyt mitenkään riemuiten, pikemminkin itkien – en vain omaa suruani, vaan tiedostaen sen, että yhteisö tulee menemään yhä pidemmälle alkamallaan tiellä.

Näin on käynytkin: Karismaattiset ilmiöt ovat kärjistyneet, profetointi ja eksorkismi korostunut sekä opetuksessa että toiminnassa. Ne ovat saaneet entistä ahdistavampia äärimuotoja.

Kysymys on (edelliseen artikkeliini viitaten) vatupassin suuntapoikkeamasta. Poikkeama kasvaa kasvamistaa, jos kukaan ei tajua sitä korjata. Poikkeamalla on oikeastaan vain yksi ydin: Julistuksesta on kadonnut Kristus, Kristus ristiinnaulittuna. Tilalle ovat tulleet voimavaikutukset, voidellut julistajat ja sanansaattajat. Usko on sidottuna näihin, ei Kristukseen.

Jeesus kehotti oppimaan Hänestä, sillä Hän on hiljainen ja nöyrä sydämeltä. Hän kehotti ottamaan Hänen ikeensä päällemme, asettumaan Hänen aisaparikseen. Näin Hänen ikeensä on sopiva ja kuorma kevyt. On Kantaja kantamassa! Ihmistekoinen usko hiertää ja painaa; Kristus-keskeinen vapauttaa sisimmän ja hengen.

Vastaa