43. Koettelemisesta

43. Koettelemisesta

Viime aikojen kirjoituksiani lukeva voisi päätyä ajatukseen, että en uskoisi yliluonnolliseen, yliluonnolliseen Jumalaan.

Ihan niin hassusti asiat eivät kuitenkaan ole. Uskon kyllä – mutta olen uskaltautunut (onneksi) arvioimaan niin itse kokemaani kuin näkemäänikin. Kuten Johanneksen kirjeessä sanotaan:

”Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.”

Kohdassa annetaan myös neuvo, miten tunnistaa Jumalan Henki:

”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta.”

Olen pohtinut paljonkin sitä, riittääkö pelkkä ulkoinen ”suun tunnustus”, se että sanoo suullaan ”Jeesus Kristus on Herra”. Onko tuollainen tunnustus varma merkki?

Vastauksen tähän antaa Jeesus, joka sanoo, että

”ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra, pääse taivaallisen Isän valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon.”

Se, että uskomme Jeesuksen Kristuksen lihaantulleeksi Jumalan Pojaksi, sisältää sen, että ”uskomme myös elämällämme”, emme pelkästään tunnusta suullamme.

Tämä saattaa uuteen valoon arviointimme. Meidän ei tule kiinnittää huomiota pelkästään ulkoiseen, esimerkiksi puheisiin tai ihmeisiin, vaan pyrkiä seuraamaan myös jälkeä.

Vaikka emme pelastu ansiosta, tekojen tulisi olla seuraus uskostamme pitkässä juoksussa. Armo saa elämässämme aikaan muutosta, kasvattaa meitä (1 Tiit 2:11-12).

Vastaa