Profetiat vikatilassa

Profetiat vikatilassa

Lauantain sain tiedon Iltalehdessä taustayhteisöstäni kirjoitetusta jutusta. Yleensä pyrin kirjoittamaan ja puhumaan ilmiöistä, en nimistä tai paikkakunnista. Suostuin toimittajan haastatteluun siitä syystä, että ilmiö tarvitsi sanat ja kasvot.

Olen saanut useita viestejä, joissa on kerrottu samantyyppisistä kokemuksista hengellisessä kentässä.

Vikatila

Erityisesti esille ovat nousseet ns. profetiat ja kysymys: ”onko minussa jokin vika”, jos profetia ei toteudukaan. Entä, jos kysymys ei ole viasta itsessä tai epäuskosta, vaan profetiassa – profetia voi olla väärä!

Olemme peruslähtökohtaisesti varsin luottavaisia hengellisessä kentässä tapahtuviin ilmiöihin. Niin tulisikin olla, että pystyisimme luottamaan epävakaassa maailmassa edes Jumala -etumerkillä varustettuun. Näin ei kuitenkaan edes Raamatussa oleteta tai edellytetä, vaan useaan otteeseen kehotetaan arvioimaan, olemaan varuillaan, valvomaan asioita ja ilmiöitä, jopa julistusta.

Törmäsin rukouspiirissä profetiaan, jossa seurustelevalle parille profetoitiin eroa. Motiivi paljastui varsin raadolliseksi: Profetoineella naisella oli tytär, jolle nainen havitteli tuota rukouspiirissä käyneen (nykyisen avioparin) miestä puolisoksi.

Vaihtoehtoja jäi kolme:

  • Tahallinen manipulointi (mikä tekee tilanteesta HYVIN vakavan!)
  • Profeetan tahaton erehtyminen
  • Raamatun opetuksen väärinymmärtäminen

Tahallinen manipulointi

Jos ihmismittapuun mukaan näitä asioita mittaa, tahallinen profetian väärinkäyttö on vakava asia. Myös kymmenen käskyn valossa se on vakava asia. Käsky, jossa sanotaan, ettei tule väärin käyttää Herran, meidän Jumalamme nimeä, liittyy tähän. Yksi käskyn tulkinta liittyy nimenomaan rukoukseen, profetointiin tai siunaamiseen ja kiroamiseen. (Vrt. Timo Veijolan tutkielma Dekalogista, Teksti, tiede ja usko, s. 108-126)

Erehtyminen

Erehtyminen on mahdollista, kun ihmisestä on kysymys. Juuri siksi Raamatussa kehotetaan arvioimaan. Kysymys ei ole pelkästään hengellisen eliitin yksinoikeudesta, vaan jokaisen kristityn oikeudesta tutkia, onko asia tosiaan niin kuin opetetaan – tai profetoidaan.

Raamatun opetuksen väärinymmärrys

Kolmas vaihtoehto ohuesti Raamattuun liittyvästä ajatuksesta, että julistus saisi aikaan säännönmukaisesti muutosta joko tässä tai tuonpuoleisessa. Yleensä tähän opetukseen kallistuvat piirit viittaavat Hesekielin kirjan kohtaan, jossa Hesekiel saa tehtäväkseen julistaa kuolleille luille – ja luut virkoavat eloon. Tämän opetuksen mukaan profeetan tehtävä on julistaa – ja julistettu toteutuu. Opetus on varsin yleistä ns. uskon ja menestyksen teologiaan kallistuvissa piireissä.

Myönteinen ajattelu on varmasti parempi kuin ”maansa myynyt” ja valmis tappiolle -taktiikka. Ilman Jumalan nimenomaista lupausta ja mukana oloa asiassa, meidän ei varmasti kannata alkaa yrittää julistaa asioita toisen ihmisen – tai omaakaan – elämää koskien.

Syyllistäminen

Pahinta, mitä tilanteessa voidaan tehdä, on sysätä syy sen ihmisen kontolle, jolle on profetoitu: syyttää tätä epäuskosta, kun/jos profetia ei toteudu. Tuossa esimerkissäni voitti parin oma ”kokemus”. Näin tulisi olla, että hengellisiä ilmiöitä arvioidessamme uskallamme luottaa siihen johdatukseen, jonka koemme arjessa, sen sijaan, että turvaudumme profetia-automaatteihin.

Kun vanhat eväät ovat parempi matkaeväs

Jumala on luvannut johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Hän on luvannut ilmaantua seuraamme myös silloin, kun olemme hämmentyneitä. Sanotaanhan Jesajan kirjassa, että kuulemme takaamme äänen, joka sanoo: ”Tässä on tie, sitä käykää.”

Joskus joudumme kulkemaan vanhan tietoisuuden turvin ja vanhoin eväin, uskon varassa. Tämä usko ei ole yhtään vähempiarvoista kuin se, joka tuntuu kylpevän koko ajan ihmeissä. Päin vastoin (näin uskallan väittää) se voi olla paljon aidompaa – ja enemmän realiteeteissa elävää.

Vastaa