Skip to content

33. Pelastautumissuunnitelma

Pysähdyin tuttuun kohtaan, jota monesti lainataan herätyskristillisissä piireissä, kun halutaan korostaa täydellistä antautumista ns. uskonratkaisun yhteydessä tai sitten korostettaessa kokonaisvaltaista antautumista Jeesusta seuratessa:

”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”

Kohdassa puhutaan suorin sanoin taipumuksestamme pakonomaisesti takertua turvallisuusvyöhykkeeseemme.

Omassa elämässäni pakonomainen takertuminen on tullut vastaan elämän tiukoissa mutkissa. Olen sinnikkäästi yrittänyt pitää kiinni menneestä liian pitkään. Näin olen pitkittänyt ahdinkoani ja tukalaa olotilaani.

Kerkiävänä 3-vuotiaana kaadoin valtavan ison, noin puolimetriä pitkän ja liki kaksikymmentä senttiä halkaisijaltaan olevan ”vanhapoikakaktuksen” ja sain käteni täyteen valtavia piikkejä. Pelastusoperaatiota ei helpottanut se, että itkin ja potkin säikähdyksestä ja kivusta.

40 vuotta myöhemmin huomaan käyttäytymisessäni samoja piirteitä silloin, kun teen jotain, mikä paljastuu satuttavaksi tai vaikeaksi. Suojaudun – ja pitkitän ahdinkoani.

On viisasta antaa oikealla tavalla periksi – ja antaa Auttajan auttaa. Huomaa, että elämä aukeaa oikeasti auvoisempana ja vähemmän kivuliaana.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: