32. Paradoksien Jumala

Viime sunnuntaina, Marianpäivänä, vietimme konfirmaatiota. Messussa laulettu virsi 52 pysäytti sanoillaan:

Maria, Herran äiti,
ei nähnyt eteenpäin,
Jumalan suuren kutsun
hän otti vastaan näin:
Sinua palvelen,
ja vaikken tiestä tiedä,
saat minne tahdot viedä,
ääntäsi kuuntelen.

2.
Maria, Herran äiti,
vain köyhä ihminen,
sai olla täysi malja
Jumalan rakkauden.
Ja seimi loistoton
sai olla synnyinsija,
kun taivaan hallitsija
maan päälle tullut on.

3.
Maria, Herran äiti,
jäi yksin pimeyteen,
kun tuskan miekka tunki
myös äidin sydämeen,
kun lasta vainottiin,
kun puhdas Poika läksi
syntisten ystäväksi
ja ristiinnaulittiin.

4.
Maria, Herran äiti,
uskollisuudessaan
myös suuren tuskan alla
uskalsi Jumalaan.
Hänessä kasvoi näin
vain lupauksen sana,
vain armon kantamana
hän kulki eteenpäin.

5.
Ja niin kuin Herran äiti
myös kirkko Kristuksen
voimaa ja valtaa vailla
on kehto laupeuden.
Se tehdään köyhäksi.
Kun siltä kaikki puuttuu,
sen voimattomuus muuttuu
ylistysvirreksi.

Uskallammeko luottaa silloinkin, kun emme tiedä tiestä? Onko meillä silloin kanttia sanoa: ”Saat minne tahdot viedä, ääntäsi kuuntelen.” Uskommeko siihen, että köyhänä voi palvella Jumalaa, ja olla rakkauden malja? Uskallammeko suuren tuskan alla luottaa Jumalaan?

”Kun siltä kaikki puuttuu, sen voimattomuus muuttuu – ylistysvirreksi”!

Jumala on tosiaan paradoksien Jumala

2 Replies to “32. Paradoksien Jumala”

  1. Ihanaa, Pauliina! Tartuit lempivirteeni ja sen lempijakeisiin! (”Vaadin” Timoa valitsemaan juuri tuon Marianpäivävirren konfirmaatioon!)
    Minulle tulee tuon virren viimeinen säkeistö aina mieleen, silloin kun kirkossa ollaan kauhean huolissaan kaikesta köyhtymisesta kuten jäsenten kadosta – ja sen myötä katoavista veroeuroista… muistutan itseäni että kirkkokin tehdään köyhäksi, mutta sen köyhyys/voimattomuus muuttuu sen rikkaudeksi ja siis ylistysvirreksi. Se on uskon salaisuus.
    Samaa opettelen luottamaan myös omassa elämässäni, sitä kun haluaisi nähdä ja kokea vain voittoja ja onnistumisia… Mutta Jumala vie vastakkaisille teille, siis köyhyyteen että oppisi panemaan luottamuksen yksin Häneen!

    1. Tuo virsi oli niin täyttä asiaa, että melkein nenäliinat olivat tarpeen sitä laulaessani.
      1) ”– ei nähnyt eteenpäin, Jumalan suuren kutsun
      hän otti vastaan näin:
      Sinua palvelen, ja vaikken tiestä tiedä,
      saat minne tahdot viedä, ääntäsi kuuntelen”

      Siinäpä opeteltavaa – Sitä, kun niin mielellään haluaisi tietää mutkankin taakse =)!
      2) Se suuri paradoksi, että Jumala tosiaan voi täyttää köyhän rakkautensa rikkaudella!
      3) Ja: ”– uskollisuudessaan
      myös suuren tuskan alla
      uskalsi Jumalaan.
      Hänessä kasvoi näin
      vain lupauksen sana,
      vain armon kantamana
      hän kulki eteenpäin.”

      Helppoina päivinä on helppo uskoa, mutta entä vaikeina?
      Kuten kirjoitin viimeisimmässä artikkelissa: Vaikea läksy on oppia oikealla tavalla luovuttamaan – ja suostumaan Auttajan autettavaksi.
      4) ”Kun siltä kaikki puuttuu,
      sen voimattomuus muuttuu
      ylistysvirreksi.”

      Minulle tuo virsi oli todella voimakas muistus siitä, että oman elämäni tappiot – enempää aineelliset henkiset kuin hengellisetkään – eivät rajoita Jumalaa, vaan Hän voi käyttää myös minua ja muuttaa myös minun köyhyyteni ja tappioni ylistysvirreksi.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: