Sekahedelmäpuu

Sekahedelmäpuu

Maanantaina vapaapäiväni aluksi kävin pitkästä aikaa vilkaisemassa blogiani ja löysin sieltä kommentin.

Mietin, kuinka minun pitäisi suhtautua kommenttiin, jonka tulkitsin rivien välissä olevaksi uhkaukseksi – samanmoiseksi kuin mitä aiemmin olen saanut opetuksen ja ”profetioiden” muodossa.

Pelosta vapauteen -artikkelissa kirjoitin vapauttavasta sanasta, jonka kuulin vähän yli vuosi sitten kirkon penkissä. Elämääni eivät määrittele opetukset tai profetiat – elleivät ne tosiaankin ole Jumalan puhetta minulle. Silloinkin Jumala antaa armossaan ja pitkämielisyydessään minulle vallan valita: vastata juu tai ei.

Olen realistisen varovainen (onneksi en kyyninen skeptikko) suhteessa profetioihin sekä tiedon ja viisauden sanoihin. Ne ovat Jumalan hyviä lahjoja seurakunnalleen – oikeinkäytettyinä; väärinkäytettyinä niillä voi saada aikaan huonoa jälkeä.

Raamatulle profetian väärinkäyttö on tuttu ilmiö. Vanhan testamentin profetoissa erityisesti Jeremialla ja Hesekielillä on rajanvetoa oikean ja väärän profetian välillä; Uuden testamentin asenne on enemmänkin ilmiötä kuvaava, lahjojen käyttöön rohkaiseva ja käytössä ohjaava.

Hengelliset sekahedelmäpuut

Mistä erotan Jumalan puheen, oikean profetian, profetiasta, joka tulee väärästä lähteestä, jolloin siinä on

  • ihmisen oman mielen/mielipiteen vaikutusta niin paljon, että se on parempi laittaa hyllylle, – tai
  • ihminen joko tietoisesti tai tiedostamattomasti yrittää ohjailla profetian kautta – tai kuten okkultismin tms. vaikutuksesta
  • ihminen puhuu kokonaan toisen voiman kuin Jumalan vaikutuksesta?

Jeesus käski arvioimaan hedelmän perusteella. Jeesus osoitti, että viikunapuusta ei voi kasvaa ohdakkeita tai ohdakkeessa viikunoita; sellainen olisi järjenvastaista. Jumalan valtakunnassa ei tunneta ”sekahedelmäpuita”. Jos profeetan jäljiltä on

  • epäselvyyksiä ja hämäryyttä
  • salamyhkäisyyttä tai kähmintää, jos
  • uhreja alkaa olla kuin sotatantereella

voi miettiä, onko kysymys ohdakkeista, vaikka viikunapuu näyttääkin olevan kyseessä.

Jaakob osoittaa järjettömäksi ajatukseksi sen, että sama suu kiroaa ja siunaa.Hän ei sano, ettei noin voisi olla. Näinhän aikamme kristityistä jotkut sinisilmäisesti ajattelevat.

Vuosia sitten aloin ihmetelin erään evankelistan jälkeä. Havaitsin, että julkiminä ja kulissiminä poikkesivat toisistaan. Kun kysyin, miksi tämä kyseinen evankelista hyväksytään puhumaan, vastaus oli:

Hänen kauttaan tulee ihmisiä uskoon.

Tyrmistyin. Riittääkö, että ihmisiä tulee uskoon, kun toisaalla ihmisiä haavoittuu, pettyy evankelistan toiminnan kautta? Henkilön, joka toisia voittaa Kristuksen valtakuntaan, pitää varsin johdonmukaisesti ja suurelta osin kuitenkin kantaa hyvää hedelmää.

Ainahan emme voi olla kaikkien mieliksi ja paraskaan yritys ei aina riitä… Joskus hedelmä kolhiintuu ja menee pilalle. Sille emme voi mitään. Emme voi kuitenkaan hedelmää syyttää siitä, että se kolhiintuu kovien otteidemme tai väärien työtapojemme takia. Jotkut ovat vieläpä herkempiä kuin toiset.

Kaikki ei täsmää

Eräs esimerkki profetialla ”uhittelusta” on vuosien takaa. Ihmettelin kovasti, kun elämääni läheltä liittynyt henkilö uhkaili miestäni Jumalan tuomiolla. Uhkailua jatkui kuukausitolkulla. Syy selvisi: Tälle henkilölle oli profetoitu eräässä seurakunnassa, että miehelleni tulee käymään huonosti. Väärä profetia paljastui, kun kuulin syyn tuomioon; se mokoma oli vain ihmisen hyvä [=)] arvaus asioiden kulusta. Kysymys ei ollut loppuperin profetiasta, vaan joko ihmisen oman sielunelämän aikaansaannoksesta tai tarkoituksellisesta vaikutusyrityksestä. Heikompihermoinen olisi kyllä pelästynyt. Ymmärsin kuitenkin, että profetiassa on jotain ”vialla”, jokin ei täsmää. Näin uskalsin ajan kanssa asiaa pohtia – ja asioiden kulku hahmottui vähitellen.

Oikeaan profetiaan ei kuulu uhkailu. Silloinkin kun se ojentaa, mukana on turvallinen elementti. Profetia ohjaa parannukseen ja armoon.

Väärässä profetiassa

  • kaikki ei täsmää
  • siinä on faktavirheitä tai
  • on Jumalan Sanaa vastaan.

Takavuosina eräs evankelista profetoi minulle (aviossa olevalle naiselle!) aviopuolisoa… =) Muutenkin profetian käyttö ihmisten ohjailuun henkilökohtaisissa valinnoissa (talon osto/myynti, rahan käyttö, avioliitto tai -ero) on heikolla jäällä kävelemistä! Liian lähellä omia mieltymyksiä ja intressejä… =)

Pahimmillaan pelottelun ja manipuloinnin väline – Nehemian kirjan sanomaa –

Viime maanantaina kommentin luettuani luin Nehemian kirjan kuudetta lukua. Sattumaako vai ei – mutta siinä luki :

”He tahtoivat vain pelotella meitä, sillä he uskoivat meidän säikähtävän ja jättävän työn kesken. Mutta minä sain tästä lisää rohkeutta.– ”

Pelottelun lisäksi Nehemiaa yritettiin ohjailla sinänsä hyvältä näyttävään asiaan – neuvonpitoon. Samalla ”sanoma” sisälsi sekä faktavirheen (Nehemia ei ollut tehnyt sitä, mistä häntä syytettiin) että asian, joka oli vastoin Jumalan tahdoksi ymmärrettyä (ts. ”siviili” ei saanut mennä Jumalan temppeliin).

Nehemia oivalsi kolme asiaa:

  • Hänellä ei ollut pelättävää: ”Minunlaiseni mieskö pakenisi?”
  • Jos hän tekisi väärän ”sanoman” mukaan, hän rikkoisi Jumalan tahtoa vastaan – Siinä oli myös ensimmäinen syy, miksi profetia ei voinut olla lähtöihin Jumalasta.

Seuraava oivallus onkin varsin mielenkiintoinen – ja laittaa miettimään:

”Silloin oivalsin, että Jumala ei ollut häntä lähettänyt, vaan Tobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet esittämään minulle tämän ennustuksen. Hänet oli palkattu, jotta minä pelästyisin ja noudattaisin hänen neuvoaan. Näin olisin tehnyt väärin ja joutunut häpeään ja pilkan kohteeksi.”

Onko mahdollista, että tänä aikana meitä kristittyjä, jotka uskomme armolahjojen vielä toimivan, ”lahjovat” omat motiivimme, intressimme? Toivon mukaan kukaan ei sentään profetoi sillä tavoin korvasyyhyyn, että on oikeasti ”palkattu” tai ohjailtu esittämään profetia tms.!

Vastauksen kommenttiin voit lukea artikkelistani Kommentti kommenttiin.

Vastaa