Skip to content

Siunaten

”Siunatkaa, älkää kirotko.”

Jeesus Kristus opetti siunaamaan – jopa sellaisia ihmisiä, jotka vihaavat meitä.

Mitä siunaaminen tarkoittaa? Entä kiroaminen? Tarkoittaako siunaaminen sitä, että hyväksyn kaiken ympärilläni – silloinkin, kun se selvästi rikkoo Raamattuun kirjoitettua, selkeää Jumalan tahtoa vastaan? Kohdistuuko siunaaminen tekoihi, yhtä lailla kuin ihmiseen?

Siunata -sana tarkoittaa Uudessa testamentissa ´kiittää, puhua hyvää´.  Sanaa käytetään tilanteessa, jossa Jeesus siunaa lapsia kuin opetuslapsiakin ja tilanteessa, jossa Jeesus asettaa ehtoollisen ja siunaa leivän ja viinin.

Siunaaminen on ihmisten siunaamista, ei välttämättä tekoihin yhtymistä. Siunaus ei sulje pois totuuden puhumista eikä sitä, että uskallamme tarttua epäkohtiin työyhteisössä, yhteiskunnassa tai seurakunnassa. Jeesus, Vanhan testamentin profeetat ja apostolit toivat esiin totuuden ympäröivästä yhteiskunnasta, valitsevista uskonnollisista käytänteistä, jotka olivat etääntyneet siitä, minkä he ymmärsivät Jumalan tahdoksi.

Väkivallan – oli se sitten henkistä, hengellistä, fyysistä tai seksuaalista – kohteeksi ei tarvitse alistua sen takia, että kristityt velvollisuus on ”siunata”. Silloin kun teko ylittää Suomen lain rajat, on oikeus (ja velvollisuus useimmissa tapauksissa!) viedä asia poliisille.

Karmiva selitysyritys, joka on tullut vastaan väkivaltaa (erityisesti kristillisissä yhteisöissä) kokeneelle on, että kristittyjen ei tarvitse (eivätkä he saa) käydä oikeutta maallisen oikeuden edessä. Hyvänen aika! Kyllä kristityn perheen tai yhteisön arjen pitäisi kestää oikeuden tarkastelu; ei kristillisyys siirrä lain rajaa yhtään tuonnemmaksi-

Henkisen, fyysisen – tai seksuaalisen väkivallan puheeksiottamien ei ole kiroamista. Pimittäminen sen sijaan alkaa lähennellä väärän todistuksen antamista.

Kiroaminen tarkoittaa Uudessa testamentissa ´kirousten syytämistä, kiroamista´. Kiroaminen tulee sanoista, jotka tarkoittavat ´vihamielisyyttä´ ja ´toivomista, rukoilemista ja kiroamista´. Kysymys on kirjaimellisesti toisen kiroamisesta, pahan toivomisesta tai rukoilemisesta toiselle.

Olen huolissani karismaattisissa kristillisissä piireissä ilmentyvästä suuntauksesta, jossa kristityt ottavat käytännökseen kirota vastustajinaan näkemänsä toisin ajattelevat/ uskovat kristityt. Pahimmillaan näiden toisin ajattelevien/ uskovien kristittyjen vaikeudet nähdään rukousvastauksina.

Tällainen toiminta on selkeästi Raamatun sanan ja hengen vastaista. Jeesus käski siunaamaan, rukoilemaan hyvää ihmisille. Hän itse rukoili ristillä vainoojiensa puolesta. Ihmisten kiroaminen on yritys ottaa oikeus omiin käsiinsä, yritys määritellä toisen elämän kulku tavalla, joka ei kuulu ihmisen toimivaltuuksiin.

Siis mennään mieluummin eteen päin oikeasti SIUNAUKSIN!

 

1 Comment »

  1. Itse asiassa – nyt kun luin vanaa kirjoitustani viime vuoden keväältä, tuli mieleeni se, missä asiayhteydessä Jeesus ja Jumala näyttävät käyttävän siunausta: He näyttävät siunaavan mieleisiään asioita, kuuliaisuutta, jne.
    Koskaan eikä missään asiayhteydessä Jumala ei kerro/ lupaa siunaavansa pahuutta, vääryyttä tai syntiä. Ne siunauksetkin, jotka on luvattu meille Kristuksen seuraajina noudattavat tätä samaa lainalaisuutta. Jumala katsoo meitä Kristuksen, sovituksen ja ristin kautta. Hän näkee meidät sovitettuina – ja myös siunattuina.
    Jos tämän oikein ymmärrämme, se ei vie meitä ”huolettomaan armoon” tai ”holtittomaan armon käyttöön”, jossa ikään kuin hyväksikäytämme armoa tekojemme jatkeena ja verukkeena. Päinvastoin, sen tajuaminen, mikä on siunauksemme salaisuus ja hinta, pitäisi viedä meidät pyhyyden tuntoon: ”Ei millään katoavaisella, ei kullalla eikä hopealla– vaan Kristuksen kalliilla verellä” olemme ostetut vapaiksi. Asiayhteydessä on ajatus: ”Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.”
    Aika rajua tekstiä, joka ohitetaan välillä myös ”siunauksen metsästämisen” huumassa. Siunauksellamme on hintansa. Hinta on Jeesuksen veri. – Ja kuten tuosta kohdasta käy ilmi, siunauksella on myös velvoituksensa, jota voisi vanhan kansan termillä kilvoitukseksikin kutsua.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: