Kommentti kommenttiin

Huomasin tässä, että blogiini oli ilmaantunut kommentti:

”Parahin ystävä!

Olen saanut tietooni, kuinka johdat parjauskampanjaa xx:ää kohtaan. Levität todellisia valheita ympäri Suomen. Käytte porukalla kampanjaa Suomi 24:n sivuilla nimimerkkien suojissa. Soitatte asiattomia parjauspuheluja useille tahoille, jotka niitä pitävät täytenä valheina – lienee suuri pettymys sinulle ja ystävillesi. Tietääköhän esim. työnantajasi henkisestä väkivallasta, jota itse teet ja täysin syyttömia kohtaan. Voin ilomielin jatkaa keskustlua kanssasi, varsinkin nyt kun henkilöllisyytesi on tiedossani ja samoin sinulla nettiosoitteeni.”

Soitin kyseiselle henkilölle ja sovimme, että jätän ”herrasnaismaisesti” nimen ja sähköpostiosoitteen pois.

Kommentti kuitenkin mielestäni edellyttää kommentointia.

Henkilökohtaisessa blogissani en ole halunnut viitata henkilöön, yhteisöön tai seurakuntaan, koska mielestäni se ei ole korrektia.

Kommentin lopussa viitataan työnantajaan – Minulla ei ole ollut mitään tarvetta repostella entistä taustayhteisöäni julkisesti toisessa yhteisössä! En siis syyllisty siihen, mistä minua on syytetty eli siihen, että puhuisin TV-pastorin toilauksista ympäri Suomea! Mitä ihmettä monen sadan kilometrin päässä olevan seurakunnan asiat kuuluvat työnantajalleni? Sikäli arvostan myös entistä taustayhteisöäni, etten ole halunnut sitä mollata millään muotoa. En myöskään entistä seurakuntaani  – Onhan se (hyvänen aika sentään!) ollut hengellinen kotini vuodesta 1995-2008/1!

Olen (tähän mennessä) puhunut ja kirjoittanut ilmiöistä. Suomi24:lla olen asiaa kommentoinut (mielestäni suoraselkäistä), asiassa pysyen – se, mitä olen kirjoittanut, on todennettavissa joko TV7:n ohjelmista tai menemällä entiselle kotipaikkakunnalleni ja katsomalla ympärilleen! Tämä kommentti, joka blogiini on tullut, näyttää edellyttävän tapahtumien käsittelyä oikeilla nimillä.

Tällä hetkellä myös toisentyyppiset syytökset kohdistuvat, henkilöön eli minuun. (Ihmetteleekö joku vielä, MIKSI ihmiset eivät esiinny omilla nimillään? Se, jonka nimi on tiedossa, saa syytökset kaikkien puolesta!)

1. Parjauskampanjan johtamisesta

1.1. Kapinajohtaja?

– Hyvä oletus – mutta VÄÄRIN meni! Tosiaankaan en ole johtanut mitään kansanliikettä yhtään mitään tai ketään vastaan. Kaipa tuo on blogissanikin tullut esille! Kuten kirjoitan, tavoitteeni on auttaa hengellisessä kentässä (valitettavasti!) siipeensä saaneita saavuttamaan uusi luottamus ihmisiin, yhteisöihin – ja jopa Jumalaan (kun ihminen kokee tulleensa haavoitetuksi hengellisessä kentässä, myös uskon perusteet joutuvat tarkasteluun. Vrt. artikkelini menestyksen ahdistamista). Jos näitä siipeensä saaneita ei olisi, blogini olisi tarpeeton! (Viittaan myöhemmin selityksiin, joita tarjotaan nimenomaan taustayhteisöjen taholta näille siipiensä rikkoutumisille.)

Te, jotka oikeasti haluatte tietää, mitä on tapahtunut, tiedoksi seuraavaa: Yksittäiset ihmiset ovat vuosien mittaan ottaneet yhteyttä muun muassa kyseisen TV-pastorin taustalla olevan kirkkokunnan johtoon. Siinä vaiheessa, kun asioita on käsitelty, olen omalta puoleltani antanut lausuntoja sekä suullisesti ja kirjallisesti (edelleenkin (!) totuudessa pysyen), huolehtien siitä, että asiat ovat todennettavissa.

Eikö asiat menekin niin, että oikeudessakin kuullaan asianosaisia? Eikö olekin tuttu kommentti jonkin kauhean tapahtuman jälkeen: – ”Hän oli ihan tavallinen perheen isä/äiti.” – ”Emme ikinä olisi voineet kuvitella, että siinä perheessä.”? Jne. Naapuri tai kauempaa asiaa seurannut, eikä aina edes lähin ihminen tiedä, mitä tapahtuu!Ehkä hengellisessä kentässä luotamme liikaa siihen, että jokainen, aina ja kaikkialla on puhtaat jauhot pussissa.

1.2. Parjaamistako?

Parjaaminen on pahan puhumista – nimen omaan siinä merkityksessä, että ei pysytä totuudessa. Toivonkin, että ne jotka syyttävät minua (ja muita) parjaamisesta selventävät, mitä he pitävät keskustelussa parjaamisena. Silloin kun on kysymys ilmiöistä ja todellisista tapahtumista ja niistä puhutaan niiden todistajina, näkökulma on jokaisella subjektiivinen. Kysymys ei kuitenkaan ole parjaamisesta silloin, kun kertoja puhuu todellisesti kokemaansa – vaikkapa sitten omasta näkökulmastaan. Suomi24:lla käytävästä keskustelusta en myöskään voi ottaa kunniaa itselleni.

Minua on käytävässä keskustelussa syytetty siitä, että suurin osa (esimerkiksi Suomi24:n) teksteistä on tekeleitäni, sanon vain, että en tiedä, keitä kaikkia nimimerkkien taakse kätkeytyy. Kaksi meistä on omalla nimellään siellä esiintynyt; me tiedämme toisemme jo vuosien takaa seurakunta-ajoilta – mutta emme ole neuvotelleet kirjoittelun aloittamisesta etc. Kuten sanottu, minulla on muutakin tekemistä kuin roikkua internetissä ympärivuorokautisesti.

Toisaalta TV-pastorin kannattajat piilottelevat vieläkin enemmän; heistä ainoastaan yksi on esiintynyt omalla nimellään.

Pastorin seurakunnasta lähteneitä ei voi myöskään syyttää siitä, etteivätkö he olisi yrittäneet käsitellä asioita. Keskusteluyritykset ovat tapahtuneet aivan niin kuin yhteisön ideaali on eli ensin kahden kesken, sitten todistajan läsnäollessa, sitten seurakunnan keskellä ja – kun seurakunta kuitenkin on osa suurempaa kokonaisuutta, myös kyseisen yhteisön johdon kautta. Näillä asioita esille ottaneilla on varsin toisenlainen kuva asioiden kulusta kuin TV-pastorin kannattajilla. Tiedän tämän varsin hyvin monta kertaa asioiden käsittelyä vuosien mittaan seurakunnan vanhimmiston työskentelyyn osallistuneena (yhteensä 13 vuotta) – ja sittemmin etäämpää kaikuja kuullessani.

Parjauspuheluiden soittamisen organisoiminenkin menee ansiolistalleni. Puheluista suurin osa on tapahtunut tietämättäni – ja minun tietääkseni organisoimattomasti ja kaiken lisäksi tahoille, joista en tiedä.

1.3. Henkistä väkivaltaako?

Seuraavaksi kysytään, tietääkö työnantajani henkisestä väkivallasta, jota harjoitan. Satiirisesti voin todeta, että saapa henkinen väkivalta tällä kertaa aika outoja muotoja..! Silloin, kun henkilö kirjoittaa kokemaansa ja näkemäänsä, hän yhtäkkiä harjoittaakin henkistä väkivaltaa.

”Henkinen väkivalta on mm. väkivallalla uhkaamista, pelottelua, syyttelyä ja nimittelyä, kiristämistä, ihmissuhteista eristämistä, nöyryyttämistä, jatkuvaa toisen kritisoimista, mustasukkaisuutta ja toisen omistamishalua.” (Nurmi & Helander, 2002).

Henkinen väkivalta on määritelty sisältämään sekä ruumiillisen väkivallan uhan että pelottelun, uhkailun sekä erilaiset kontrollin muodot kuten liikkumisen ja sosiaalisten suhteiden rajoittaminen. Silloin kun ihminen uskoutuu toiselle sielunhoidollisesti ja kertoo kipeistä kokemuksista, ei ole kysymys henkisestä väkivallasta. Ei myöskään silloin, kun puhutaan asioista ja ilmiöistä. Ei myöskään silloin, kun (niin kuin kyseisen kirkkokunnan sisäisessä keskustelussa on käynyt) tartutaan konkreettisiin asioihin, esimerkiksi opillisiin asioihin tai seurakunnan johtamiseen.

Sen sijaan kyseisen TV-pastorin opillisessa kannassa (joka tulee esille muun muassa TV7:n opetuksissa) on sisäänrakennettuna pelottelua ja uhkaamista niitä kohtaan, jotka uskaltavat asettua uskonnollista auktoriteettia vastaan. Ainakin seuraavat olen kuullut omin korvin: On uhattu onnettomuuksilla, sairaudella, kuolemalla sekä selitetty työttömyys tottelemattomuuden seuraukseksi. Liikkumisen ja sosiaalisten suhteiden rajoittamista lähenee ajatus siitä, että myös siinä tapauksessa, että henkilö ajattelee asioista toisin kuin yhteisö ja haluaa erota yhteisöstä, sitä ei niin vain sulateta. Kuten oheisesta kommentista ja myös Suomi24:n kirjoittelusta selviää, tällainen toisinajattelija (joka toimii oman vakaumuksensa mukaan!) joutuukin syytettyjen penkille. Suomessa on uskonnon ja omantunnon vapaus, vapaus muuttaa paikkakunnalta toiselle, jne. On vapaus valita ystävänsä, puolisonsa, työpaikkansa ja sijoituskohteensa ilman, että seurakunta uskoon, uskontoon tai mihinkään siihen liittyvään seikkaan vedoten tällaiseen asiaan puuttuu. Mikäli tällaisiin asioihin puututaan, on kysymys tarkkaan ottaen juuri määritelmän mukaisesti henkisestä väkivallasta. Kukin pohtikoon asioita ja ilmiöitä tätä taustaa vasten omalla kohdallaan.

1.4.” Henkilöllisyytesi on tiedossani”

No, tuo tuskin mikään ihme on – koska olen esiintynyt omalla nimelläni. Tosin sillä, jolla minut tunnetaan taustayhteisössäni.

Suomi24:lla kysyttiin syytä nimenvaihtooni. Tiedoksi heille: Kannan hyvää tyttönimeäni. Ja ehkäpä kyseiset uhkaukset (ja niiden toteutus, että tosiaankin etsitään henkilö, hänen työpaikkansa, jne.) selittänevät jotakin asiain kulusta sekä siitä, että minulla on voimassa ns. turvakielto:

”Jos henkilöllä on perusteltu syy epäillä oman tai perheensä turvallisuuden olevan uhattuna, maistraatti voi hänen pyynnöstään määrätä, ettei hänen kotikunta- tai osoitetietojaan saa antaa väestötietojärjestelmästä muille kuin viranomaisille.”

1.5. Viittaaminen mielenterveyden ongelmiin

Suomi24:lla on seuraava teksti: ”–Tiedän teidät kaikki.” Sitten ”näitä kaikkia syytetään mielenterveysongelmista” – ja annetaan ymmärtää, että ”näitä kaikkia” ei kannata uskoa.

Keskustelussa on ilmaistu vastaväite seuraavasti: ”Entäs sitten? Jos joku mielenterveyden ongelmista kärsivä ahdistuu seurakunnassa, paikka tuskin on hyväksi kenellekään.” Näin muuten on!

Toisaalta tuollaisessa syytteessä kajotaan henkilökohtaiseen asiaan. Tuollaisella perusteella syrjiminen on kielletty. Ne irtaantuneet, joita tiedän, yksikään heistä ei ole ns. holhouksen alla, joten heidän todistuksensa olisi pätevä muun muassa oikeudessa.

1.6. Kateudestako?

Soitin kommentin kirjoittaneelle henkilölle. Sieltä tuli vakiovastaus: Olemme kenties kateellisia. Haluaisin kovasti tietää, millä perusteella minua (ja niitä, jotka tavalla tai toisella ovat syytettyjen penkillä), syytetään kateudesta.

Mistä olisimme kateellisia? TV7:stako? Suuresta palvelutehtävästäkö? Henkilökohtaisesti minulla ei ole niin suuri minä, että minäni takia TV7:aan haluaisin. Palvelutehtäväni ei kilpaile TV-pastorin kanssa millään muotoa. Eikä kyllä kenenkään muunkaan, joita tiedän yhteisöstä irtaantuneen. – Ja jos tuollaista soppaa, joka nyt pyörii TV-pastorin ympärillä, olisin vähintään mieletön!

1.7. Valheitako?

”useille tahoille, jotka niitä pitävät täytenä valheina – lienee suuri pettymys sinulle ja ystävillesi” Olipa mielenkiintoinen toteamus. Kenellä tosiaan on kanttia ja aikaa ottaa selville tahot, joille on soitettu, kuka on soittanut ja mitä on puhunut – ja todeta, että kaikki ovat valheita. Enhän minäkään osaa sanoa, onko valhetta vai ei, kun en tiedä puhelujen sisältöä! Varokaa hyvät ihmiset antamasta lausuntoa siitä, mitä ette varmasti voi tietää!

Sen sijaan – kuten olen aiemmin todennut useaan otteeseen – omat julkiset lausuntoni ovat sellaisia, että ne ovat tarpeen mukaan todennettavissa. Kysymys ei siis ole luulottelusta. Valheesta puhumattakaan. Näkemykseni ovat julkisesti luettavissa tässä blogissani.

1.8. Ilmiöstä ja sen opetuksesta

Lisään vielä: Kokemus hengellisestä väkivallasta on aina subjektiivinen. Se mikä toista ahdistaa, voi toiselle olla ok. Ihmiseen, joka ahdistuu missä tahansa uskonnollisessa yhteisössä tai työpaikassa, pitää suhtautua vakavasti ja selvittää, mikä on syy tähän ahdistukseen. Kysyn: Kuinka kristillistä on leimata tällainen ihminen automaattisesti valehtelijaksi, mielenterveysongelmaiseksi ja siten epäluotettavaksi? Entä, jos kerrankin pysähtyisit kuuntelemaan elämää ihmeellisempää tarinaa – ja ottaisit opiksesi.

Oma toimintani hengellisessä kentässä on vapaasti kaikkien tarkasteltavissa. Jokainen – niin entisen yhteisöni kuin nykyisenkin – voi vapaasti kysyä. olenko käyttänyt tai käytänkö valtaani väärin, kiusaanko ihmisiä, ahdistanko uskolla. Pyrkimykseni on – niin kuin kirjoituksissani totean – luoda turvallinen kuva uskosta, Jumalasta, jne. siltä perustalta, jolta se Raamatusta avautuu.

5 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s