Surun sanoitusta bloggaamisen alkutaipaleelta.

”Meitä kutsutaan jatkamaan matkaamme. — Minulle kehoitus päästää irti merkitsi astumista maahan, jonka nimi oli nauru.”

Eheytymisen polkuja

Sain joulun alla käsiini kirjan, jonka teemoja ovat muun muassa haavoittuvuus, armo, heikkous, viha. Kirja käsittelee menetystä ja surutyötä. Ei vain kuolemaa, vaan minkä tahansa meille tärkeän asian menetystä.

Olen väkisinkin (en sentään väkinäisesti) pyörinyt uskonnon uhrien aihepiirissä opintojeni ja ihan henkilökohtaisen kiinnostuksenkin vuoksi. Tähän ”pyörimiseen” kirja toi raikkaan ja armollisen vastakohdan!

Toki on hyvä, että nostamme katseen ja säilytämme toivon ahtaissakin elämän solissa, että kyllä se siitä.

Sen sijaan keinoilo ei ole hyvä asia. Jos isken kirveellä jalkaani ja sanon: ”Ei mitään hätää, kyllä se tästä.” En vaivaudu tutkimaan vaurioita saatika hoitamaan haavaa, voi käydä todella kehnosti.

Sama ongelma on elämässämme, jos emme saa/anna itsellemme lupaa surra menetystä.

Kädessäni oleva kirja rohkaisee askel askeleelta kohtaamaan menetyksen mukanaan tuomat tunteet. Kirja on hyvä apu silloin, kun ei löydy sanoja.

Kirjaa ei pysty tiivistämään, joten suosittelen itse etsimään sen käsiin  ja lukemaan!

Jossain vaiheessa meidän on vain päästettävä irti. Kuljemme kuin vieraan…

View original post 58 more words

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s