(Kaste)teologian mullistus

Kirjoittaessani dogmihistorian esseetä sakramenttiopista havahduin entistä enemmän epäloogisuuteen entisen taustayhteisöni kasteteologiassa.

Olin joutunut puolustamaan paikkaani yhteisössä nimenomaan sen vuoksi, kun yhteisöön kuuluvat alkoivat laskea uuden elämäni alkaneen ja uskoontuloni tapahtuneen uskovien kasteen hetkellä. Väänsin heille rautalangasta mallia, että kyllä evankelis-luterilaisessakin kirkossa on elävää uskoa – ja itse uskoin vilpittömästi olleeni ”uudestisyntynyt” ennen nk. uskovien kastetta.

Ymmärsin yhteisön opetuksessa vakavan ristiriidan: He syyttivät evankelis-luterilaista kirkkoa väärästä opetuksesta nimenomaan sakramenttiopin kohdalla. He eivät voineet käsittää, että sakramentti voisi vaikuttaa tehtynä tekona – ja näin he juuri opettivat ”oman” kasteensa kohdalla.

Toinenkin pulma ilmeni. Nimittäin he kovasti kritisoivat sitä, että lapsena kastettu voi heittää pitkänkin tuhlaajan kierroksen maailmassa. Kuinka ihmeessä uskovien kasteella käynyt voi olla varma siitä, että ei joudu tuhlaajan teille? Pahimmillaan tuhlaajanteiden pelkääminen johtaisi siihen, että ei uskaltaisi mennä kasteelle ollenkaan – toisaalta väärä luottamus kasteeseen maagisena muutoksena (niinkuin heidän oppinsa oli luettavissa)voi tuudittaa väärään rauhaan.

Kolmas epäloogisuus – tosin luonnollinen seuraus edellisistä – oli, että opetus ”oikeasta kasteesta” johti siihen, että jotkut kävivät (ainakin) kolmannen kerran kasteella, koska ”oikea pastori” kastoi heidät.

Ihmisinä meillä ei ole kenelläkään sellaista varmuutta tai takuuta, ettemmekö töppäisi jossain elämämme mutkassa. Se taas ei tee tyhjäksi sitä, että Isä kyllä odottaa ja ottaa vastaan poikansa ja tyttärensä, kun tämä haluaa palata Hänen luokseen.

Kaste edellyttää uskoa ja velvoittaa läpi elämän kestävään kilvoitteluun. Kaste on toimituksena hetkellinen, mutta sen velvoitus kestää koko elämän. Lutherin sanoin:

”Kaste merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.”

Siinä ajatusta riippumatta siitä, minkä kyltin tai kastekäsityksen alla kristityksi itseään kutsuva kulkee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s