Vapauteen pelosta

Vapauteen pelosta

Viime vuonna tammikuussa poikani oli ”hakemassa pisteitä” rippikoulua varten. Havahduin papin synninpäästön sanoihin:

”Olet vapaa. Vapauta muita. Olet saanut anteeksi, anna anteeksi muille. Sinua rakastetaan. Rakasta muita.”

Sanat muistuttivat kovasti sitä, minkä luin Raamatustani lokakuussa 1989, iltana, jota pidän elämäni yhdestä käännekohdista, koska silloin tein päätöksen antaa elämäni Kristukselle. Tuolloin luin Raamatusta:

Lahjaksi olette saaneet. Lahjaksi antakaa.

Ymmärsin, että tehtäväni oli kertoa muille siitä hyvästä, minkä olin itse saanut kohdata. Sinänsä omituista, että vaikka oli aiemmin todella arka, sain rohkeutta puhua.

Kokemukseni yhteisöstä irtaantumisessa ja siihen liittyneet uhkaukset olivat saaneet minut todella pelokkaaksi. Ihmekös tuo:

  • Oli uhattu, että tieni tehdään hengellisessä kentässä hankalaksi.
  • Oli tehty vääriä ilmiantoja ”profetioihin” puettuna.
  • Liikkeitäni oli seurattu kuin parhaimmassakin agenttielokuvassa hengellisissä tilaisuuksissa, missä olin käynyt.
  • Lapsiani käytettiin osana näitä uhkauksia. Heidät laitettiin tuomaan minulle viesti ”Jumalalta”,
  • Peloteltiin ”Jumalan rangaistuksella” – kuolemalla, sairaudella, tms. – joka kohtaisi lapsiani, minua ja puolisoani.

Kirkon penkissä istuessani ymmärsin, että Jumala on vapauttanut minut. Kukaan ihminen  ei määrittele arvoani Jumalan ja ihmisen edessä; Jumala on määritellyt arvoni: Jumala rakastaa minua. Minun ei tarvinnut pelätä; tehtäväni oli auttaa muita vapauteen.

Messu muutti elämäni suunnan.

Vastaa