Oppia elämä kaikki

Oppia elämä kaikki

“Ihmisen elämä voidaan kuvata metaforisesti elämänpuuna (lat. arbor vitae), jolla on omat “juurensa”, “runkonsa”, “oksansa” ja “hedelmänsä.” Jokainen puu, ihmiselämä, on erilainen. Juurista ja rungosta, elämänkaaresta ja elämänkulun tapahtumista, riippuu se, millaisiksi tulevat hedelmiä kannattelevat oksat.” (Raimo Silkelä 2000)

Menneisyyden hedelmä ei tarvitse olla kitkerä, vaikka menneisyys olisikin.

Artikkelissani Menneisyyden hedelmä korostin asennetta, sitä että jaksaa uskoa, vaikka ei toivoakaan aina näy sekä sitä, että Jeesus vaikuttaa uskon mahdottomissakin tilanteissa – ja luo uutta.

Näen menneisyyteni positiivisena myös toiselta kannalta: Tummat raidat ovat kontrasti, jota vasten iloiset värit – ja vaikkapa valkoinen (!) – erottuu elämäni kudoksessa.

Kokemus on tuonut mukanaan syvyyttä ja elämän arvostusta. Oman ja toisten!

Tiukoissa paikoissa on täytynyt pysähtyä miettimään oman elämän suuntaa ja elämän tarkoitusta. Myös Jumalan tahtoa minun ja läheisteni kohdalla. Usein ”elämän idea” on löytynyt käsillä olevaan hetkeen ja siitä eteen päin.

Taistelukestävyys on kasvanut koettelemuksissa. Heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoin ”uskonsankarit”

”– voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa”

uskon kautta. Olemmeko tulleet ajatelleeksi, mitä kirjoittaja oikein sanoo? Nämä uskonsankarit olivat heikkoja ja vahvistuivat! Ja missä he oppivatkaan sotataidon? Sodassa!

Muistan kauhulla sitä aikaa, kun minulla oli valmis vastaus perheen ja avioliiton haasteisiin – kun minulla itselläni ei ollut perhettä! =)… ja valmis vastaus Raamatusta jokaiselle vastaantulijalle.

DSC_3949

Miten sitä sanottiinkaan?

”Elämä opettaa, jos ei muuta niin hilijjoo kävelemmään.”

Ja toivon mukaan kunnioittaen lähestymään kysymyksiä ja kärsimystä niin omassa kuin toistenkin elämässä.

Vastaa